Kokemäen taistelu
Kokemäen taistelu oli Suomen sisällissodan taistelu, joka käytiin 17. huhtikuuta 1918. Taistelu syntyi Peipohjan rautatieaseman tuntumaan, kun Porin seudulta vetäytyneiden punaisten jälkijoukko jäi viivyttämään Kokemäelle edenneitä valkoisia. Kokemäen jättäessään punaiset polttivat Peipohjan aseman ohella muun muassa Tulkkilan sillan ja räjäyttivät Pahakosken rautatiesillan.
| Kokemäen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissodan Satakunnan rintamaa | |||||||
 Tulkkilan silta ja Kokemäen pappila palavat.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
ei kaatuneita |
13-15 kaatunutta | ||||||
Taustaa muokkaa
Ennen Satakunnan rintaman varsinaisten sotatoimien käynnistymistä Kokemäen suojeluskuntalaiset osallistuivat Kiikassa käytyyn Ruotsilan kahakkaan 22.-23. tammikuuta sekä Kauvatsan kahakkaan 30. tammikuuta. Kauvatsalla kärsityn tappion jälkeen suojeluskuntalaiset siirtyivät rintamalinjan pohjoispuolelle Kankaanpääseen ja räjäyttivät vetäytyessään Putajanhaaran sekä Sonnilanjoen rautatiesillat. Valkoisten vetäydyttyä punaiset ottivat Kokemäen haltuunsa 3. helmikuuta.[1]
Taistelu muokkaa
Punaisten aloittaessa vetäytymisensä Porista ja Raumalta 10. huhtikuuta Kokemäen läpi kulki tuhansia perääntyviä punakaartilaisia ja siviilejä sekä maanteitse että rautateitse. Harjavallan suunnasta edenneet luutnantti Arvo Lyytisen johtamat valkoisten joukot saapuivat Kokemäelle illalla 16. huhtikuuta. Porin rykmentin 1. pataljoonan 3. komppania eteni maanteitse joen eteläpuolta kohti Peipohjaa itsevarustellun panssarijunan tukemana ja 2. komppania eteni samanaikaisesti joen pohjoispuolella kohti Kokemäen kirkonkylää Tulkkilaa. Punaiset olivat puolustusasemissaan Peipohjan asemalla sekä Tulkkilassa kirkonmäellä. Kokemäen punakaartilaisten ohella joukossa oli ainakin Ulvilan ja Kullaan punakaartien miehiä.[1]
Valkoiset hyökkäsivät 17. huhtikuuta kohdaten punaisten puolustuslinjan noin kilometrin päässä Peipohjan aseman länsipuolella. Punaiset perääntyivät lopulta kiivaan tulitaistelun jälkeen valkoisten onnistuttua kiertämään heidän sivustaansa. Punaiset menettivät 13–15 kaatunutta, mutta valkoiset eivät kärsineet tappioita. Porin punakaartin osastot jättivät Kokemäen viimeisenä ja polttivat lähtiessään Peipohjan, Kokemäen ja Kyttälän asemat, Kokemäen pappilan ja Tulkkilan sillan sekä räjäyttivät Pahakosken rautatiesillan. Valkoiset valtasivat Tulkkilan samana iltapäivänä, jonka jälkeen he etenivät vielä Risten asemalle ja seuraavana päivänä Kyttälään.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Hoppu, Tuomas: Joki ja sen väki II : Kokemäen historia 1870–2010, s. 148, 151–152. Kokemäki: Kokemäen kaupunki ja seurakunta, 2011. ISBN 978-952-99941-3-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Simula, Timo: Sisällissodan tuhoja Kokemäenjokilaaksossa – Punapäällikkö pappilan polttamisesta: ”Porilaiset roistot sellaista tekee” (vain tilaajille) 4.4.1918. Sydän-Satakunta. Viitattu 14.11.2021.