Kojo Tovalou Houénou
Kojo Tovalou Houénou (s. Marc Tovalou Quénum; 25. huhtikuuta 1887 Porto-Novo Ranskan Dahomey – 13. heinäkuuta 1936 Dakar Ranskan Länsi-Afrikka) oli lääkäri ja asianajaja, sekä merkittävä Ranskan koloniaalisen imperiumin afrikkalainen arvostelija, afrikkalaisen nationalismin ja panafrikkalaisuuden edistäjä.
| Syntynyt | |
|---|---|
| Isä |
Joseph Tovalou-Quenum (käännä suomeksi) [1] |
Varhaisvaiheet muokkaa
Marc Tovalou Quénum syntyi vuonna 1887 Porto-Novossa. Porto-Novo oli tullut Ranskan protektoraatiksi edellisellä vuosikymmenellä, ja se oli keskeinen paikka Ranskan siirtomaa-imperiumin ja Dahomeyn kuningaskunnan välillä käydyssä sodassa vuosina 1890 - 1894. Hänen isänsä Joseph Tovalou Quénum (s. 1825) oli menestynyt liikemies, joka toimi Guineanlahden rannikolla ja hänen äitinsä oli viimeisen itsenäisen Dahomeyn kuninkaan Béhanzin sisar.[2] Isä tuki aktiivisesti Ranskan imperiumia ja uskoi, että se edistäisi suuresti alueen taloutta. Hän tarjosi Ranskan ja Dahomeyn sotien aikana merkittävää tukea Ranskalle, ja sai palveluksestaan ranskalaisen kunniamerkin. Hänestä tuli yksi kolmesta Ranskan siirtomaahallinnon afrikkalaisesta neuvonantajasta.[3] Vuonna 1900 Joseph vei poikansa Pariisiin maailmannäyttelyyn ja heidän siellä ollessaan päätti ilmoittaa Houénoun ja hänen velipuolensa Bordeauxin sisäoppilaitokseen.[2]
Tovalou Houénou päätti koulun ja suoritti sen jälkeen oikeustieteen tutkinnon ja sai jonkin verran lääketieteellistä koulutusta Bordeaux'n yliopistossa vuonna 1911.[3] Hän tarjoutui elokuussa 1914 toimiman armeijan lääkärinä Ranskan joukoissa ensimmäisen maailmansodan aikana. Houénou haavoittui vuonna 1915 ja hänet vapautettiin kunnianosoituksin armeijasta, jonka jälkeen hän siirtyi Pariisiin sotilaseläkkeelle.[2]
Pariisi ja Dahomey muokkaa
Vuonna 1915, Tovalou Houénoulle myönnettiin Ranskan kansalaisuus.[2] Tämä oli erittäin harvinaista afrikkalaista alkuperää oleville, heitä oli tuolloin alle sata.[4] Vuonna 1919 hänelle myönnettiin asianajajaliiton jäsenyys ja hänestä tuli pieni kuuluisuus Pariisissa, jolloin lehdissä liikkui huhuja suhteesta erityisesti ranskalaisnäyttelijä Cécile Soreliin.[2] Houénou osallistui ranskalaisten intellektuellien tapaamisiin ja julkaisi muun muassa tieteellisen tutkimuksen vuonna 1921 fonetiikasta ja kielitieteestä.
Vuoden 1921 lopulla Tovalou Houénou palasi Dahomeyhin. Hänen isänsä asema siirtomaakunnan neuvonantajana oli poistettu vuonna 1903 ja Ranskan viranomaiset psytyivät vuodesta 1908 lähtien rajoittaa pysyvästi hänen vaikutusvaltaansa siirtokunnassa.[3] Houénou näki siirtoimaissa olevan köyhyyden ja varsinkin myöhemmin, kun hän seurasi vuoden 1923 mellakoita Porto-Novossa, Houenousta tuli vähitellen yhä kriittisempi Ranskan hallintoa kohtaan. Tässä vaiheessa hän myös lievensi pyrkimyksiään muuttaa Ranskan siirtokuntien hallintoa, eikä yrittänyt lopettaa Ranskan siirtomaiden rakennetta.[5] Kiinnostus Dahomeyhin sai hänet muodostamaan järjestön Amitié Franco-Dahoméenne vuonna 1923, joka pyrki edistämään asteittaista uudistusta Ranskan siirtomaiden hallinnossa.[6]
Uuden näkemyksen myötä hän muutti sukunimensä oikeinkirjoituksen Quénumista Houénouhin, ja muutti vanhan nimensä Kojoksi Marcin sijaan, sekä vaati itselleen oikeutta käyttää kuninkaallisen prinssin arvonimeä.[7] Vaikka hän oli viimeinen itsenäisen Dahomeyn kuninkaan Béhanzinin veljenpoika, hänen vaatimuksensa esiintyä prinssinä oli kyseenalainen.[8] Itse asiassa hänen väitteensä siitä, että hän olisi prinssi, haastettiin suoraan myöhemmässä Knowltonin avioerotapauksessa Yhdysvalloissa.[9]
Palattuaan Ranskaan vuonna 1923 Tovalou Houénou tuli keskelle suurta roturistiriitaa. Hänen nauttiessaan drinkkiä El Garòn-yökerhossa Montmartressa,[10] amerikkalaiset hyökkäsivät Houénoua vastaan. He olivat vihaisia afrikkalaisen läsnäolosta klubissa.[11] Klubin omistaja poisti Tovalou Houénoun ja toisen afrikkalaista syntyperää olevan henkilön väkivaltaisesti klubista.[12] Tilanne aiheutti skandaalin Ranskan lehdistössä ja Ranskan hallituksessa, jotka tuomitsivat amerikkalaisten pyrkimyksen tuoda rotuerottelua Ranskaan.[11] Amerikkalaiset tuomitessaan ranskalainen lehdistö korosti Kojon asemaa ja viittasi häneen "eräänlaisena värillisenä Pascalina".[13] Ennen tätä Houénoun kanta ranskalaisen siirtomaahallinnon uudistamiseen oli ollut konservatiivinen, mutta tapahtuma muutti hänen lähestymistapaansa, ja hän alkoi edistää Afrikan siirtomaiden itsehallintoa tasavertaisena Ranskan kanssa.[10]
Aktivismi ja sorto muokkaa
"Miksi me emme nauti kansalaisoikeuksia? Vaadimme, että saamme olla kansalaisia missä maassa tahansa ja siksi, jos Ranska hylkää meidät, vaadimme itsenäisyyttä. Tai jos se toivottaa meidät tervetulleiksi, vaadimme sitten täydelliseen assimilaation ja yhdentymisen. Jo riittää valheet ja tekopyhyys! "Liittolaisuus" sanan nykyisessä merkityksessä on vain heikosti peitelty orjuus." —Kojo Tovalou Houénou, lehdessä Les Continents 1.7.1924[14]
|
El Garòn-tapahtuman jälkeen Tovalou Houénousta tuli historioitsija Patrick Manningin mukaan "huomattava dahomeyläinen radikaalin ja panafrikkalaisen politiikan edistäjä."[15] Houénou jatkoi afrikkalaisten assimilaation tukemista ranskalaisen yhteiskunnan kanssa, mutta uskoi nyt yhä enemmän, että assimilaatio voi tapahtua vain, jos afrikkalaisilla on yhtäläinen asema ranskalaisten kanssa.[16] Tovalou Houénou väitti, että jos afrikkalaisilla ei Ranskan siirtomaissa olisi tasavertaista kansalaisuutta ja samanlaisia oikeuksia kuin Ranskassa, afrikkalaisten olisi lopetettava liittolaisuus ja aloitettava itsehallinto.[14]
Hän perusti vuonna 1924 järjestön, jonka nimi oli Ligue Universelle pour la Défense de la Race Noire, ja käyttäen yhteyksiään Pariisin älymystöön perusti Les Continents -lehden René Maranin kanssa, jonka kanssa hän oli opiskellut Bordeauxissa.[7] Tovalou Houénou vieraili Yhdysvalloissa samana vuonna osallistuen Marcus Garveyn Universal Negro Improvement Associationin (UNIA) kokoukseen New Yorkissa ja kiersi useissa muissa kaupungeissa, kuten Chicagossa ja Pittsburghissa.[10]
Vaikka hän oli samaa mieltä monista UNIAn tavoitteista, Tovalou Houénou uskoi, että Ranska oli pitkälti ennakkoluuloton yhteiskunta, jonka siirtomaahallintoa tarvitsi uudistaa, mutta ei pyrkinyt sellaiseen yhteiskunnalliseen uudistukseen, jota UNIA etsi Yhdysvalloissa. Houénou sanoi UNIA:ssa vuonna 1924, että Ranska "ei koskaan siedä ennakkoluuloja värillisiä kohtaan. Se pitää mustia ja keltaisia lapsinaan, kuten valkoisiakin."[17] Palattuaan Ranskaan Tovalou Houénoun osallistumisen UNIA-kokoukseen oli syy siihen, että Ranskan hallinto alkoi epäillä häntä, ja pitää häntä radikaalina ja syytti häntä myös kommunismista.[18] Ranskan siirtomaahallinto alkoi valvoa Houénoun toimintaa ja kohteli aikakauslehti Les Continentsia kumouksellisena julkaisuna.[18] Ranskan hallituksen valvonta häiritsi Ligue Universelle pour la Défense de la Race Noirea, jonka organisaatio lakkasi vuoden 1924 lopulla. René Maranin Les Continent tuomittiin maksamaan kunnianloukkauksesta ja lehti lopetti joulukuussa 1924.[18]
Palattuaan UNIA:n kokouksesta vuonna 1924 Tovalou Houénou joutui poistumaan Ranskasta viranomaisten toimesta. Hän sai tulla Dahomeyhin uudelleen vasta vuonna 1925, jos hän luopuisi Marcus Garvey'n filosofioista.[19] Samanaikaisesti hänet erotettiin Ranskan lakimiesten yhdistyksestä.[20] Ranskan viranomaiset seurasivat hänen liikkumistaan, ja hänet pidätettiin ilman syytä useaan otteeseen. Vuonna 1925 Tovalou Houénouta syytettiin kansannoususta Dahomeyssa ja Ranskan viranomaisety pakottivat hänet väkivaltaisesti pois siirtokunnasta.[21]
Ollessaan toisella kiertueella Yhdysvalloissa vuonna 1925 Tovalou Houénouta pyydettiin poistumaan Chicagossa ravintolasta hänen rotunsa takia. Kun hän kieltäytyi, tarjoilija soitti poliisille, joka poisti Houénoun pakkokeinoin ravintolasta. Tovalou Houénou pidätettiin ja hänen yrityksensä nostaa oikeusjuttu poliisiviranomaisia vastaan ratkaistiin vasta Ranskan hallituksen väliintulolla.[22] Poistuessaan Yhdysvalloista Houénoun mukana oli varakas insinööri Harry N. Knowlton ja hänen vaimonsa Zulme Knowltonin vaimo. Harry ja Zulme olivat tuolloin avioeron keskellä ja myöhemmissä kuulemismenettelyissä Harry ja hänen asianajajansa väittivät, että hän ei ollut velkaa isyysmaksuja, koska hänen vaimonsa oli matkustanut afrikkalaisen kanssa. Tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen.[9]
Negritude ja panafrikkalaisuus muokkaa
Tovalou Houénouta on kutsuttu myös négritude-liikkeen edelläkävijäksi. Panafrikkalaiset liikkeet vaikuttivat häneen suuresti. Hän kirjoitti artikkelin The Involution of the Metamorphoses and Metempsychoses of the Universe, jossa kyseenalaisti joidenkin oikeuden hallita muita. Hän puolusti rodullista tasa-arvoa, hyökkäsi eurosentrismiä ja kulttuurisen paremmuuden oletusta vastaan. Yrittäessään taistella rasismia vastaan Tovalou Houénou julkaisi myös kahta aikakauslehteä, Universal League for the Defense of the Black Race ja Colonial Action. Hän julkaisi myös kolonialismin vataista julkaisua Les Continents.[23]
Kuolema muokkaa
Tovalou Houénoun elämän viimeiset vuodet kuluivat Ranskan siirtomaavallan virkailijoiden jatkuvassa häirinnässä ja seurannassa.[20] Vaikka hän matkusti ajoittain sekä Dahomeyhin, että Ranskaan, hän ei pystynyt asettumaan pysyvästi mihinkään häirinnän vuoksi. Hän tapasi Roberta Dodd Crawfordin, joka oli klassisen musiikin laulaja Teksasista, joka opiskeli Pariisissa ja meni naimisiin hänen kanssaan vuonna 1931.[24] Tovalou Houénou vietti paljon aikaa viime vuosinaan Dakarissa, Senegalissa, koska hänet oli karkotettu sekä Dahomeysta, että Ranskasta lukuisia kertoja. Hän oli edelleen häirinnän keskipisteenä ja hänet pidätettiin usein ilman syytä.[20] Hänestä tuli aktiivinen Senegalin politiikassa, lähinnä järjestämällä poliittisia kampanjoita vaaleissa 1928 ja 1932 ilman menestystä.[10]
Hänet pidätettiin syytteettynä oikeuden halventamisesta heinäkuussa 1936 Dakarissa. Tovalou Houénou kuoli keuhkokuumeeseen ollessaan vankilassa.[20]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Emmanuel K. Akyeampong (toim.) ja Henry Louis Gates (toim.), Dictionary of African Biography, New York, Oxford University Press, (ISBN 978-0-19-538207-5, verkkoversio). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e Stokes 2009 s. 2
- ↑ a b c Manning, 1988 s. 72
- ↑ Manning, 1988 s. 79
- ↑ Stokes 2009 s. 3
- ↑ Stokes 2009 s. 14
- ↑ a b Manning, 1988 s. 103
- ↑ Stokes 2009 s. 10
- ↑ a b The Baltimore Afro-American 1927 s. A3
- ↑ a b c d Stokes 2009 s. 4
- ↑ a b Verges 1999 2. 266
- ↑ The Washington Post 1933 s. 17
- ↑ Stokes 2009 s. 12
- ↑ a b Stokes 2009 s. 16
- ↑ Manning, Patrick: Slavery, Colonialism and Economic Growth in Dahomey, 1640-1960, s. 326 n. 8. Cambridge University Press, 1982.
- ↑ Stokes 2009 s. 17
- ↑ Stokes 2009 s. 18
- ↑ a b c Stokes 2009 s. 19
- ↑ Stokes 2009 s. 20
- ↑ a b c d Manning, 1988 s. 104
- ↑ M´Baye, 2006 s 8
- ↑ New York Amsterdam News, 1925 s. 2
- ↑ Adewuni, Salawu: WEST AFRICAN NATIONALISM REDISCOVERED University of Ibadan.
- ↑ The Chicago Defender 1933 s.1
Kirjallisuus muokkaa
Kirjat ja lehti-artikkelit
- Zinsou, Emile Derlin ja Zoumenou, Luc: Kojo Tovalou Houénou : précurseur, 1887-1936 : pannégrisme et modernité. Paris:. Maisonneuve & Larose, 2004. (ranskaksi)
- Manning, Patrick: Francophone Sub-Saharan Africa: 1880-1985. Cambridge University Press, 1988. (englanniksi)
- M'Baye, Babacar: Marcus Garvey and African Francophone Political Leaders of the Early Twentieth Century: Prince Kojo Touvalou Houénou Reconsidered. Journal of African Studies, 2006, nro 5, s. 2-19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- Stokes, Melvyn: Kojo Touvalou Houénou: An Assessment. Transatlantica, 2009, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- Verges, Francoise: ”'I am not the slave of slavery': The Politics of reparation in (French) postslavery communities”, Franz Fanon: Critical Perspectives, s. 261–278. Alessandrini, Anthony C., toim.. Routledge, 1999. (englanniksi)
Sanomalehtiartikkelit muokkaa
- May Ask Aid of French Govt.: Prince Kojo to Fight Eviction From Cafe. New York Amsterdam News, 3.6.1925, s. 2. (englanniksi)
- Mrs. Knowlton Wins Chicago Alimony Suit: French Woman Who Entertained African Prince Gets $300 A Month. The Baltimore Afro-American, 4.6.1927, s. A3. (englanniksi)
- Prince Kojo and Bride Get Royal Reception Upon Visit to Dahomey: The Chicago Defender, 20.12.1933, s. 1. (englanniksi)
- Prince Thrown From Cafe Files Charges. The Washington Post, 9.8.1923, s. 17. (englanniksi)
