Kita (Mali)
Kita on kaupunkikunta ja Kitan piirin hallinnollinen keskus Kayesin alueella Malissa. Se sijaitsee 637 metriä korkean Kitakourouvuoren juurella noin 300 kilometriä Kayesista[1] kaakkoon. Kaupungissa on 49 000 asukasta (vuonna 2009)[2].
Kita | |
---|---|
Kitan rautatieasema. |
|
Kita |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Mali |
Alue | Kayes |
Piiri | Kita |
Hallinto | |
– Hallinnon tyyppi | kaupunkikunta |
Väkiluku (2009) | 49 000 |
Maantiede ja ilmasto
muokkaaKitan kaupunkikunta rajoittuu pohjoisessa Kita Nordin, idässä Bendougouban, etelässä Benkadi Founian ja lännessä Kita Ouestin kuntiin[3]. Maisemaa leimaavat tasanko ja kukkulat, joista suurin on Kitakourou. Sadeaikaan virtaavat joet kuten Foloni ja Damala kuuluvat Bakoyen vesistöön.[4]
Seutu kuuluu Sudanin vyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 800 millimetriä ja keskilämpötila 27 °C.[1] Sadekausi kestää kesäkuusta lokakuuhun, kuiva ja viileä kausi marraskuusta helmikuuhun ja kuiva ja kuuma kausi helmikuusta toukokuuhun. Luonnonvarainen kasvillisuus on metsäsavannia. Kaupungin etelärajalla sijaitsee Kayaban metsäalue.[4]
Asutus
muokkaaKita on asukasluvultaan Kayesin alueen toiseksi suurin kaupunki[1]. Se käsittää 16 kaupunginosaa ja Koulékon kylän. Kaupunginosat ovat Camarala, Darsalam, Doumbacoura, Farabala, Kita Gare, Kofoulabé, Kolibougou, Kossilabougou, Makandiambougou, Moribougou, Moussabougou, Niafala, Saint Félix, Samédougou, Ségoubougouni ja Tounkarala.[4]
Asukkaat ovat etupäässä mandinkoja. Lisäksi on muun muassa fulbeja, soninkeja, bambaroita, bozoja, khasonkoja, maureja ja songhaita.[4]. Enemmistön uskonto on islam. Lisäksi on katolisia, protestantteja, jehovantodistajia ja animisteja.[1]
Historia
muokkaaKitan päällikkö solmi ranskalaisten siirtomaavalloittajien kanssa protektoraattisopimuksen vuonna 1880. Seuraavana vuonna ranskalaiset rakensivat linnoituksen, josta he etenivät Bamakoon vuonna 1883.[5] Myöhemmin Kitasta tuli Ranskan Sudaniin kuuluneen hallintopiirin keskus[6]. Kristityt lähetyssaarnaajat perustivat sinne vuonna 1888 maan ensimmäisen katolisen seurakunnan[7].
Liikenne, talous ja palvelut
muokkaaKitan kautta kulkevat Senegalin rajalle johtava maantie RN24[8] ja Dakarin–Nigerin rautatie. Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely ja karjanhoito. Lisäksi harjoitetaan kalastusta, käsityöammatteja ja kaupankäyntiä. Tärkeimmät myyntitavarat ovat puuvilla, maapähkinä, karja ja vilja. Teollisuutta edustavat puuvillanjalostamo, kaksi öljynpuristamoa sekä kolme pientä maapähkinävoitehdasta.[1]
Kaupungissa toimii lyseo, ammattikoulu, maatalouskoulu ja kauppakoulu. Terveyspalveluihin kuuluu poliklinikka, kolme terveyskeskusta ja kaksi yksityistä klinikkaa. Vesijohtoverkko kattaa suurimman osan kaupungista.[1] Kitassa on Énergie du Malin sähköverkko sekä Malitelin ja Orangen matkapuhelinverkot[4].
Matkailu ja nähtävyydet
muokkaaKita on Malin katolisten pyhiinvaelluskohde[7]. Sen nähtävyyksiä ovat pyhänä pidetty Kitakourouvuori sekä lähistöllä sijaitseva Boucle du Baoulén kansallispuisto, joka on tunnettu myös arkeologisista kohteistaan[9]. Kaupungissa on muutamia hotelleja[10].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Plan de securité alimentaire: commune urbaine de Kita 2007-2011 csa-mali.org. 2007. Viitattu 12.8.2012. (ranskaksi)
- ↑ 4ème recensement général de la population et de l’habitat. Résultats définitifs, tome 0: Répertoire des villages Instat. Viitattu 22.5.2021.
- ↑ Région de Kayes: Carte de référence reliefweb.int. Viitattu 15.7.2018.
- ↑ a b c d e Programme de développement économique, social et culturel de la commune de Kita période 2018–2022 Agence de développement régional de Kayes. 2018. Arkistoitu 22.5.2021. Viitattu 22.5.2021.
- ↑ Novikov, S. S. & Ursu, D. P.: Istorija Mali v novoje i noveišeje vremja, s. 50–51, 53. Moskva: Vostotšnaja literatura, 1994. ISBN 5-02-017799-7.
- ↑ Instruments de recherche en ligne Archives nationales d’outre-mer. Viitattu 22.5.2021.
- ↑ a b Les diocèses du Mali Eglise catholique au Mali. Viitattu 22.5.2021.
- ↑ Mali: Carte Routière Reliefweb. 2014. Viitattu 15.7.2018.
- ↑ Velton, Ross: Mali, third edition, s. 284–285. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2009. ISBN 978-1-84162-218-7.
- ↑ Le Petit Futé Mali 2012–2013, s. 170–172. Paris: Nouvelles Éditions de l’Université, 2008. ISBN 978-2-7469-5161-7.