Avaa päävalikko

Keva

suomalainen eläkelaitos

Keva (vuoden 2010 loppuun asti Kuntien eläkevakuutus) on suomalainen julkisoikeudellinen eläkelaitos.[4] Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista[5]. Näiden julkisten alojen työntekijöiden eläketurvasta säädetään julkisten alojen eläkelaissa (JuEL).[4] Keva vastaa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoittamisesta ja eläkevarojen sijoittamisesta. Eläkkeet rahoitetaan kunta-alan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä maksuilla.[6]

Keva
Keva logo2017 nelio.jpg
Yritysmuoto Muu julkisoikeudellinen oikeushenkilö [1]
Perustettu 1964
Toimitusjohtaja Timo Kietäväinen
Avainhenkilöt Ari Huotari, sijoitusjohtaja[2]
Kotipaikka Helsinki, Suomi[1]
Toimiala Lakisääteinen työeläkevakuutus[1]
Tytäryhtiöt Kuntasijoitus KE Oy, kokonaan tai osittain yhteensä 127 kotimaista kiinteistöyhtiötä, tanskalainen kiinteistöyhtiö, ruotsalainen kiinteistöyhtiö (50%) ja Kuntarahoitus Oyj (30,66%)(2018)[3]
Kotisivu www.keva.fi

Vuoden 2018 lopussa Kevalla oli 1980 työnantaja-asiakasta. Niistä 1066 oli kunta-alan organisaatioita, 635 valtiotyönantajia ja 278 seurakuntia tai seurakuntayhtymiä. Työeläkepalveluita tarjottiin noin 1,2 miljoonalle julkisen sektorin työntekijälle (685 000) ja eläkkeensaajalle (593 000). Vuonna 2018 Kevan jäsenyhteisöjen maksamaa maksutuloa kertyi 4 920 miljoonaa euroa, kun taas Kevan jäsenyhteisöjen kokonaiseläkemeno oli 5 230 miljoonaa euroa. Keva teki yhteensä 70 259 päätöstä, joista 61 895 koski eläkeasioita, 8038 kuntoutuspäätöksiä ja loput esimerkiksi taloudellista tukea koskevia etuuspäätöksiä.[3]

Kevan toiminta perustuu julkisten alojen eläkelakiin ja Keva-lakiin. Sitä valvovat valtiovarainministeriö ja Finanssivalvonta sekä Valtiontalouden tarkastusvirasto.[6] Keva on Suomen suurin eläkevakuuttaja.[6]

HistoriaMuokkaa

Kunnallinen eläkelaitos (1964-1989)Muokkaa

Vielä 1940-luvulla maalaiskunnilla, kauppaloilla ja kaupungeilla oli kaikilla omat toisistaan poikkeavat eläkesääntönsä, kaikkiaan 1200–1300 kappaletta. Kunnallisten eläkkeiden rahoitus ja erityiset eläke-etuudet haluttiin pitää kunnallisen itsehallinnon asiana.[7]

Vuonna 1961 tuli voimaan yksityissektorin työntekijäin eläkelaki, mikä loi paineita koko eläketurvan yhtenäistämiseksi ja sovittamiseksi työeläkejärjestelmän periaatteisiin. Valmistelutyön perusteella säädettiin kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki (KVTEL) ja sen toteuttajaksi perustettiin toukokuussa 1964 Kunnallinen eläkelaitos. KVTEL tuli voimaan heinäkuussa ja yksityiskohtaiset säännökset eläke-eduista määriteltiin Kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännössä (KES).[7]

Vuonna 1967 Kunnallinen eläkelaitos alkoi myöntää lyhytaikaisia lainoja kunnille. Ne olivat suuruudeltaan muutamia miljoonia silloisia markkoja ja ne piti maksaa takaisn parin vuoden kuluessa.Pankkilainoihin verrattuna Kunnallisen eläkelaitoksen lainat olivat edullisia ja siksi tärkeitä kunnille.[8]

Paineet eläketurvan yhtenäistämiseksi ja sovittamiseksi yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän periaatteisiin kasvoivat jatkuvasti. Kunnallisia eläkkeitä rahoitettiin aluksi jakojärjestelmä-periaatteella, mutta vuonna 1988 alettiin kartuttaa puskurirahastoa. Sillä varauduttiin 2000-luvun alkuvuosikymmenien aiheuttamaan ennakoituun eläkemenojen kasvuun.[7]

Kuntien eläkevakuutus (1989-2011)Muokkaa

Kunnallinen eläkelaitos muutti nimensä Kuntien eläkevakuutukseksi vuonna 1989 eläkelaitoksen valtuuskunnan 25-vuotisjuhlakokouksessa.[6] Sen perustama rahasto kasvoi rivakasti ja saavutti nopeasti 25–30 prosentin osuuden kuntalainamarkkinoista, mikä vaikutti merkittävästi kuntien rahoitushuollon ja lainamarkkinoiden kehitykseen. Ensimmäisenä vuonna lainoja myönnettiin 187 miljoonaa.[8]

1980-luvun loppuun mennessä Kuntien eläkevakuutuksesta oli tullut merkittävä kuntien lainottajaksi. Alettiin pohtia, oliko rahamassojen kiinnittäminen kuntalainoihin sijoitusstrategisesti järkevin vaihtoehto. Syntyi ajatus erillisestä kuntia lainoittavasta yhtiöstä, Kuntarahoituksesta, jolle kuntalainat voitiin siirtää. Kuntien eläkevakuutus omisti helmikuussa 1989 perustetun uuden yhtiön osakepääoman ja takasi sen varainhankintaa. Muutos selkeytti eläkevakuutuksen toimintaa eli se saattoi keskittyä eläkerahoitukseen ja siihen liittyvään sijoitustoimintaan. Vuonna 1990 Kuntien eläkevakuutus myönsi lainoja vielä 2,7 miljardin markon arvosta, näistä pääosa oli kuntien pitkäaikaisia luottoja.[8]

Vuonna 2000 Kuntien eläkevakuutus aloitti neljän vuoden Kuntatyö kunnossa -projektin kiinnittääkseen kuntien huomion siihen, että kymmenessä vuodessa peräti 125 000 kuntien työntekijää oli jäämässä eläkkeelle. Projektilla haluttiin kannustaa kuntia kannustamaan omia työntekijöitään jaksamaan töissä aikaisempaa pidempään ja saada nuoret kiinnostumaan kuntien työpaikoista. Eläkevakuutuksella oli vakuutettuja, kuntien työntekijöitä, noin 430 000 ja se maksoi eläkkeitä noin 230 000 työntekijälle. Se arvioi, että vuoteen 2015 mennessä eläkkeen saajien määrä ylittäisi maksajien määrän. Kampanjassa toivottiin joustavuutta eläkkeelle jäämiseen eli sen ajatuksen muuttamista, että eläkeikä merkitsee eroamisikää ja haaveiltiin siitä, että konkarit voisivat keikkailla halunsa ja jaksamisensa mukaan sen jälkeen, kun ovat lopettaneet kokopäiväisen työnteon.[9] Kesällä 2000 Kuntien eläkevakuutus osti tontin Unioninkatu 41-43:sta rakentaakseen sille ison toimistorakennuksen. Sen järjestämän arkkitehtikilpailun voitti Käpy ja Simo Paavilainen, joiden suunnitelman mukaan tontin korkeimmalla kohdalla oleva 1800-luvulta peräisin oleva asuinrakennus säilytetään, ellei kaavailtu keskustatunneli liitäntäramppeineen toteudu. Kuntien eläkevakuutuksen tilat olivat sijainneet kolmessa eri osoitteessa, uuteen toimistoon oli tarkoitus muuttaa koko noin 360 hengen henkilökunta.[10]

KVTEL ja KES kumottiin ja niiden sisältämät määräykset siirrettiin Kunnalliseen eläkelakiin (KuEL) ja Kunnallisen eläkelain voimaanpanolakiin (KuEL VpL), jotka tulivat voimaan elokuussa 2003.[7]

Vuonna 2009 toimitusjohtaja Markku Kauppinen erosi vaalirahakohun vuoksi ja tehtävään valittiin Merja Ailus. Hänen valintaansa kritisoitiin ja väitettiin, että puolueen jäsenkirja painoi valinnassa siten, että Kevan silloinen sitoutumaton varatoimitusjohtaja, oikeustieteen tohtori Timo Viherkenttä, jäi toiseksi.[11] [12] Keva oli Suomen kolmanneksi suurin sijoittaja Varman ja Ilmarisen jälkeen.[13]

Keva (2011-)Muokkaa

Vuoden 2011 alussa Keva alkoi lakisääteisesti hoitaa valtion eläkelain mukaisia henkilöasiakkaiden eläkepalvelutehtäviä. Aiemmin näitä tehtäviä hoiti Valtiokonttori. Kuntien eläkevakuutus muutti nimensä virallisesti Kevaksi, jo aiemmin se oli käyttänyt itsestään tätä lyhennettä.[6]

Vuoden 2012 alussa evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläketurvan hoitaminen tuli lakisääteisesti Kevan hoidettavaksi.[6]

Helmikuussa 2012 Keva osti Helsingin keskustasta kolme pysäköintilaitosta. Muutama päivä ennen kaupantekoa Keva oli vuokrannut hallien liiketoiminnan eräälle pysäköintioperaattorille, mistä kaksi muuta pysäköintioperaattoria valitti markkinaoikeuteen väittäen vuokrauksen olleen kilpailutusta vaativa julkinen hankinta. Valitus tehtiin liian myöhään, eikä markkinaoikeus käsitellyt sitä. Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa omina vahinkoinaan, mistä Keva valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.[14] Korkein hallinto-oikeus katsoi huhtikuussa 2015 antamassaan päätöksessä (KHO:2015:59), ettei Kevan ja pysäköintioperaattorin välisessä sopimuksessa ollut kyse julkisesta hankinnasta eikä palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta. Keva oli ostanut kyseessä olevat pysäköintilaitosten hallintaan oikeuttavat osakkeet sijoitusomaisuudekseen, joten sopimuksessa oli kysymys olemassa olevien tilojen vuokraamisesta ulkopuoliselle niin ikään sijoitustarkoituksessa. Korkein hallinto-oikeus velvoitti markkinaoikeudessa valittajina olleet yhtiöt yhteisvastuullisesti korvaamaan Kevan oikeudenkäyntikulut sekä markkinaoikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa.[15]

Vuoden 2013 alusta valtion palvelussuhderekisteri, eläkemaksujen periminen sekä valtion eläkkeisiin liittyvät aktuaari- ja tilastopalvelut tulivat Kevan hoidettavaksi. Aiemmin näitä tehtäviä oli hoitanut Valtiokonttori.[16]

Merja Ailus anoi eroa marraskuussa 2013 jouduttuaan kohun keskelle työsuhde-etujensa vuoksi.[11][17]

Ailuksen seuraajaksi valittiin toukokuussa 2014 YTHS:n toimitusjohtaja Jukka Männistö (kesk.), joka aloitti tehtävässä elokuussa.[5] Joulukuussa 2014 hallitus esitti useita Kevan toiminnan läpinäkyvyyttä lisääviä säännöksiä. Ne koskivat muun muassa Kevan ja valtion eläkerahaston sisäpiiriä, sisäpiirin arvopaperiomistuksia koskevaa rekisteriä ja velvollisuuksia pitää luetteloa hallinnon ja sen lähipiirin luottamustehtävistä ja liiketoimista. Finanssivalvonnalle esitettiin valtuuksia valvoa sisäpiirisäännösten noudattamista. Valtiovarainminsteriö valmisteli erikseen myös säädöksiä Kevan hallinnosta, rahoituksesta ja valvonnasta. Kevalle valmisteltiin aiemmin yksityisissä eläkelaitoksissa käyttöönotetut säännökset riskienhallinnasta, sisäisestä valvonnasta ja sisäisestä tarkastuksesta. Näistä oli olemassa jo sisäisiä säännöksiä, mutta asiat haluttiin kirjata myös lakiin.[18] Kevan sijoitusomaisuus oli noin 38 miljardia euroa.[5]

Männistö jätti toimitusjohtajan paikan syksyllä 2015.[19]

Helmikuussa 2016 uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Timo Kietäväinen.[20] Keva on varustautunut osakemarkkinoiden rajuihin muutoksiin "sotakassalla". Vuodesta 2016 lähtien se on pitänyt kassassaan peräti viisi miljardia euroa käteistä, josta sotakassan eli normitilannetta suuremaan kassan osuus on muutama miljardia.[2] Vuonna 2016 Sosiaali- ja terveysministeriö alkoi selvittää, voidaanko Kevan monopoliasema yli 500 000 kuntatyöntekijän eläkkeiden hoitamisessa purkaa.[21]

Kesäkuussa 2017 sote- ja maakuntauudistuksen projektiryhmä asetti sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön yhteisen työryhmän, jonka tehtävä oli arvioida voidaanko kunnallisen ja yksityisen sektorin työeläkejärjestelmien erillisyydestä luopua.[22] Vuosi 2017 oli ensimmäinen, jolloin Kevan saamat eläkemaksut eivät riittäneet sen maksamiin eläkkeisiin. Muutos ei ollu yllätys, sillä kun suuret ikäluokat eläköityvät, eläkemaksujen maksajia on vähemmän suhteessa eläkeläisiin.[2] Kunnallisen eläkejärjestelmän maksutulo oli noin 4,8 miljardia euroa ja sijoitusten markkina-arvo noin 51,9 miljardia euroa.[23]

Vuonna 2018 arvioitiin, että Kevan rahastoilla ja niiden tuotolla pitäisi muutaman vuoden jälkeen kattaa Kevan maksamista eläkkeistä noin miljardi euroa ja vuonna 2030 jo kaksi miljardia euroa vuodessa. Keva uudisti sijoitusstrategiansa ja nosti sijoitussalkkunsa riskitasoa eli käytännössä osakepainoa. Kevan sijoituksista listatuissa osakkeissa oli reilut 37 prosenttia. Kevan tavoitteena oli pitää eläkemaksu vakaana ja pitää mielessä myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Esimerkiksi rahastoja ei pureta kokonaan, vaan osa niistä jää tuottamaan eläkkeitä tuleville sukupolville.[2]

Helmikuussa 2019 sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön nimittämä työryhmä esitti kuntien ja yksityisen sektorin eläkejärjestelmien yhdistämistä. Yhdistämisen avulla järjestelmät olisivat entistä vahvempia vastaamaan esimerkiksi syntyvyyteen, nettomaahanmuuttoon tai eliniän odotteiden aiheuttamiin muutoksiin. Samalla poistuisivat on ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että henkilöstö työskentelee kummallakin sektorilla. Yhdistäminen toteutettaisiin siirtämällä kuntatyöntekijät Kevasta yksityisten alojen työeläkejärjestelmään ja heille perustettaisiin uusi eläkevakuuttaja, jonka työnimi oli "TyEL-Keva". Kevan toimitusjohtaja Kietäväisen mukaan asiasta oli puhuttu parikymmentä vuotta, mutta nyt selvitettiin ensimmäistä kertaa, onko muutos mahdollinen. Kevan eläkeasiakkaista valtio ja kirkko eivät olleet mukana selvitystyössä, vaan niiden työntekijät jatkaisivat julkisten alojen työeläkelain piirissä myös muutoksen jälkeen. Työryhmä ei ehdottanut sitovaa tavoiteaikaa, jolloin järjestelmä olisi käytössä, mutta Kevan mukaan vuosi 2027 on aikaisin mahdollinen ajankohta.[24] Asiaa koskeva lainsäädäntö oli tarkoitus saada valmiiksi vuonna 2019 alkaneella hallituskaudella.[25]

Vuonna 2019 kuntatyönantajat maksoivat henkilöstöstään 3,95 prosenttiyksikköä korkeampaa eläkemaksua kuin yksityisen sektorin työnantajat. Ero johtuu muun muassa joidenkin ammattialojen alemmasta eläkeiästä ja kunnista eläköityneiden henkilöiden yksityistä sektoria korkeampi eliniän odote. Kunta-alan naisvaltainen työntekijäkunta elää 0,7 vuotta pitempään kuin yksityisen sektorin työntekijät keskimäärin. Siksi Kevan pitäisi maksaa järjestelmien yhdistyessä alustavien laskelmien mukaan 10,5 miljardin euron "myötäjäiset" eli neutralointimaksu.[25]

OrganisaatioMuokkaa

Keva on itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö. Sen toiminta perustuu vuonna 2016 säädettyyn Julkisten alojen eläkelakiin[26], joka korvasi aiemmat lait (kunnallinen eläkelaki (KuEL)[7] , valtion eläkelaki (VaEL), kirkon eläkelaki (KiEL) ja laki Kansaneläkelaitoksesta[7]).

Kevan on kiellettyä kilpailla yksityisen sektorin asiakkaista.[25]

Kevan ylintä päätösvaltaa käyttää valtuuskunta, jonka jäsenet valtiovarainministeriö määrää kunnallisvaalikaudeksi kerrallaan. Valtuuskunnassa on 30 jäsentä, jotka edustavat kuntasektoria tai kunnallisen alan pääsopijajärjestöjä.[7] Valtuuskunta nimittää periaatteessa Kevan toimitusjohtajan, mutta käytännössä valinnan tekee kolmesta puolueesta vuorossa oleva: Kokoomus, Sosialidemokraattinen Puolue tai Keskusta.[11] Valtuuskunta valitsee myös Kevan hallituksen ja päättää kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituksesta. Hallitukseen kuuluu 9 jäsentä ja sen toimikausi on kaksivuotinen. Hallitus ohjaa ja valvoo Kevan toimintaa ja päättää eläkevarojen sijoittamissuunnitelmasta.[7]

Usein Kevan johtoon on noustu Kevan hallituksen kautta: esimerkiksi Ailus, Kauppinen, Eija Lehti-Kannisto sekä varatoimitusjohtajat Pekka Alanen ja Tapani Hellsten olivat olleet aiemmin hallituksen jäseniä. Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimittaja Tuomo Pietiläinen pohti vuonna 2013 oliko sattuma, että "Kevan hallitus on laiminlyönyt eläkelaitoksen työsuhde-etuuksien valvonnan".[11]

HallitusMuokkaa

Vuonna 2015 aloittaneeseen Kevan hallitukseen kuuluivat puheenjohtja Minna Arveen lisäksi Kari Nenonen (varapuheenjohtaja), Heini Jalkanen, Risto Kangas, Heli Järvinen, Päivi Niemi-Laine, Markus Lohi, Harri Virta ja Raimo Vistbacka.[27]

SijoituksetMuokkaa

Kevan sijoitusten arvo oli vuoden 2018 lopussa 50,1 miljardia euroa. Keva oli sijoittanut korko-, osake-, kiinteistö-, pääoma- ja hedgerahastosijoituksiin. Osaa sijoitusomaisuudesta se hallinnoi itse, osaa hallinnoitiin omaisuudenhoitajien välityksellä.[3] Kevan osakesalkku on hajautettu kaikkialle maailmaan.[2]

Keva omistaa sekä vuokra-asuntoja että toimitiloja ympäri Suomea.[28] Vuoden 2018 lopussa Kevan suoraan omistamien 130 kiinteistökohteen vuokrattava pinta-ala oli noin 850 000 neliötä ja niihin kohdistui 4 200 vuokrasopimusta.[3]

Vuoden 2018 lopussa Kevan sijoitusomaisuuden markkina-arvosta

  • korkosijoitusten osuus oli 42,1 prosenttia,
  • noteerattujen osakkeiden osuus 34,4 %,
  • pääomasijoitusten 9,3 %,
  • hedgerahastosijoitusten 7,6 % ja
  • kiinteistöjen 6,6 %.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Kauppalehti: Kevan yritys- ja taloustiedot Kauppalehti. Viitattu 8.12.2019.
  2. a b c d e Ismo Virta: Suomen suurin eläkesijoittaja aikoo kasvattaa riskiä 52 miljardin euron sijoitussalkussaan Talouselämä. Viitattu 5.12.2019.
  3. a b c d e Keva: Kevan toimintakertomus 2018 2019. Keva. Viitattu 5.12.2019.
  4. a b Julkisten alojen eläkelaki Finlex. Viitattu 9.5.2014.
  5. a b c Kiviranta, Varpu: Kiistelty Jukka Männistö Kevan toimitusjohtajaksi Yle Uutiset. 20.5.2014. Viitattu 21.5.2014.
  6. a b c d e f Tämä on Keva Keva. Viitattu 10.4.2018.
  7. a b c d e f g h Jukka Ahtela: Selvitys kuntaeläkkeiden rahoituksesta Elokuu 2014. Valtiovarainministeriö. Viitattu 5.12.2019.
  8. a b c Kuntien yhteisen varainhankinnan historiaa – Kuntien takauskeskus kuntientakauskeskus.fi. Viitattu 8.12.2019.
  9. Kuntien eläkevakuutus patistaa kuntia paremmiksi työnantajiksi Helsingin Sanomat. 29.3.2000. Viitattu 8.12.2019.
  10. Unioninkadun tyhjälle tontille Kuntien eläkevakuutuksen toimisto Helsingin Sanomat. 21.3.2001. Viitattu 8.12.2019.
  11. a b c d Pietiläinen, Tuomo: Heikko valvonta teki tilaisuuden. Helsingin Sanomat, 16.11.2013, s. B7. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.11.2013.
  12. Lappalainen, Tuomo: Kevan johtajapeli: Jäsenkirja painoi enemmän kuin väitöskirja Suomen Kuvalehti. 28.11.2009. Viitattu 12.11.2013.
  13. Eljas Repo: Kevan johtoon tarjolla enää 8 nimeä Arvopaperi. Viitattu 8.12.2019.
  14. Iltalehti.fi, viitattu 16.11.2013
  15. Vuosikirjapäätös KHO:2015:59 15.4.2015. korkein hallinto-oikeus. Viitattu 24.4.2015.
  16. Tuomas Hyttinen ja Aapo Roselius / Bränn&Bränn Oy: Vakuuttavasti, Kevan 50-vuotishistoriikki. Keva.
  17. Hanhinen, Hanna: Kevan Räty: Ailus eroaa itse Yle Uutiset. 22.11.2013. Viitattu 23.11.2013.
  18. Julkisen puolen eläkelaitosten läpinäkyvyyttä lisätään Yle Uutiset. Viitattu 8.12.2019.
  19. Kevan toimitusjohtaja eroaa – yli 100 000 euron eroraha Yle Uutiset. 1.10.2015. Viitattu 1.10.2015.
  20. Timo Kietäväinen valittu Kevan toimitusjohtajaksi Savon Sanomat. 16.2.2016. Viitattu 6.4.2016.
  21. HS: Kevan monopolin purkaminen nousee pöydälle – yli 500 000 kuntatyöntekijän eläkkeet avataan kilpailulle? demokraatti.fi. 15.11.2016. Viitattu 8.12.2019.
  22. Kuntatyönantajat: Eläkejärjestelmien yhdistäminen saa kannatusta Kuntatyönantajat Lehti. Viitattu 8.12.2019.
  23. Tilinpäätöstiedote 2017 Keva. Viitattu 10.4.2018.
  24. Suomen eläkejärjestelmään on suunnitteilla iso myllerrys: Kuntatyöntekijöiden eläkkeet samaan järjestelmään yksityisten eläkkeiden kanssa Yle Uutiset. Viitattu 5.12.2019.
  25. a b c Eläkeuudistus: Suurin eläkevakuuttaja Keva jakautuisi kahtia ja maksaisi 10 miljardin myötäjäiset kuntatyöntekijöiden pitemmästä eliniästä – ”Paljon vielä selvitettävää” www.aamulehti.fi. Viitattu 5.12.2019.
  26. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Julkisten alojen eläkelaki 81/2016 www.finlex.fi. Viitattu 9.12.2019.
  27. Hallinto ja johto www.keva.fi. Viitattu 8.12.2019.
  28. Keva.fi keva.fi.

Aiheesta muuallaMuokkaa