Avaa päävalikko

Keinumorsian on Valentin Vaalan ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1943. Elokuva perustuu Lauri Haarlan kansannäytelmään Keinu-morsian, jonka kantaesitys oli Turun Työväen Teatterissa 21. helmikuuta 1942. Elokuva oli 33-vuotiaan Vaalan kahdeskymmenes ohjaus[2].

Keinumorsian
Keinumorsian.jpg
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Martti Larni
Tuottaja Matti Schreck[1]
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Eino Heino[1]
Leikkaaja Valentin Vaala
Lavastaja Arvo Kotilainen
Pääosat Irma Seikkula
Olavi Reimas
Kirsti Hurme
Tapio Nurkka
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1943
Kesto 86 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvan aikajännettä laajennettiin käsikirjoitusvaiheessa kattamaan koko vuosi. Maatalon töiden kuvauksia tehtiin Urjalassa. Pääkuvaaja oli Eino Heino, jonka erityisalaa ovat olleet maisemakuvat, mutta tässä elokuvassa niitä kuvasi Aimo Jäderholm, joka kertoo siitä muistelmissaan Kultainen kamera. Tieto ei ollut kantautunut kriitikko Paula Talaskivelle, joka arvostelussaan kiitteli Heinon kuvaamaksi luulemaansa maisemakuvausta. Tukkisavotan ulkokuvat ovat peräisin aiemmasta Suomi-Filmin lyhytelokuvasta vuodelta 1939.[1]

TarinaMuokkaa

Elokuva kertoo myllyrengin ja maalaistalon tyttären kivikkoisen rakkaustarinan. Tytön isälle renki ei kelpaa sulhaseksi, ja tämä saa lähteä muualle. Tytär naitetaan vanhempien hyväksymälle varakkaalle vanhemmalle miehelle. Renki palaa töihin entisen morsiamensa taloon, mutta aviomies ei tunnista häntä.[3]

ArviotMuokkaa

Aikalaiskriitikoiden arvioissa vaikutti taustalla tuore teatteriesitys. Vertailussa elokuva sai sekä kiitosta että moitteita. Nimimerkki -torni- (Ilta-Sanomat) kirjoittaa: ”Teatteri kuultaa kautta linjan elokuvan läpi”, ja lisää, että näytelmä ”ei ole ollut mikään erikoisen kiitollinen elokuvattava”. Olavi Veistäjä (Aamulehti) taas piti elokuvaa ”oivallisena näytteenä siitä, miten näytelmästäkin voidaan muovata filmi, joka ei ole elokuvattua teatteria”.[4]

Monet totesivat että elokuva oli Vaalan kahdeskymmenes mutta ei kuitenkaan hänen parhaimpiaan, muun muassa Paula Talaskivi, (Helsingin Sanomat), ja samaa mieltä oli Hans Kutter (Hufvudstadsbladet).[4]

Televisioesityksen yhteydessä 1982 Markku Tuuli (Katso) arvioi: ”Filmi on kestänyt aikaa paremmin kuin monet muut raskaammalla paatoksella toteutetut maalaisdraamat.”[4]

Eräs 2000-luvun kriitikko näkee pariutumisriiteistä kertovassa elokuvassa mielenkiintoista eroottista kuvasymboliikkaa, joka kuitenkin on hienostuneempaa kuin Teuvo Tuliolla.[2]

NäyttelijätMuokkaa

 Irma Seikkula  … Aliina Horha, o. s. Jarvala  
 Olavi Reimas  … myllyrenki Jalmari Hurttia  
 Kirsti Hurme  … Huhtalan Kerttu  
 Tapio Nurkka  … Artturi Noukkala  
 Tuire Orri  … Maija-Liisa, Horhan piika  
 Edvin Laine  … mylläri Elias Horha  
 Emmi Jurkka  … Kuuperin Sanna  
 Aku Peltonen  … Antti Auvonen  
 Väinö Sola  … Jarvalan isäntä  
 Tyyne Haarla  … Jarvalan emäntä  
 Paavo Honkamäki  … kyläläinen  
 Aune Hämäläinen  … tyttö tivolissa  
 Väinö Kolhonen  … postipoika  
 Anni Aitto  … Eetla, Eliaksen sisar  
 Veikko Linna  … Iisakki Huhtala, talollinen  
 Yrjö Hämäläinen  … Vertti  

LähteetMuokkaa

  1. a b c Sediksen elokuvablogi
  2. a b JK: Keinumorsian, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 36/2014 sivu 11
  3. Telvis.fi
  4. a b c Keinumorsian Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 10.9.2014
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.