Keihäspuukasvit
Keihäspuukasvit (Curtisiaceae) on koppisiemenisten Cornales-lahkoon kuuluva kasviheimo, jossa on vain yksi laji: keihäspuu (Curtisia dentata).[1]
| Keihäspuukasvit | |
|---|---|
 Keihäspuun (Curtisia dentata) hedelmiä |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Cornales |
| Heimo: |
Keihäspuukasvit Curtisiaceae Takht. |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Keihäspuu on ainavihanta puu, jossa on eräitä iridoidiyhdisteitä. Lehdet ovat sahalaitaiset. Kukinto sijaitsee varsipäätteisesti. Kukissa on pieni verhiö, jossa on yhtä monta lehteä kuin on heteitä; ne sijaitsevat kohdakkain. Kehänalainen ja yhdislehtinen sikiäin on kahdesta neljään emilehdestä koostunut. Hedelmä on neljäsiemeninen marja. Siemenessä on vähäpätöinen alkio. Kromosomiluku n = 13.[1]
Levinneisyys muokkaa
Luokittelu muokkaa
Keihäspuu on läheistä sukua Kapmaassa kasvavalle sälepensaiden (Grubbia) suvulle. Molemmat ovat jäänne vanhasta kehityslinjasta, joka oli aikoinaan laajemmalle levinnyt. Etelä-Englannista on löytynyt keihäspuiden sukuun luokiteltavia hedelmäfossiileja, jotka ovat peräisin eoseenikaudelta.[1]
Käyttö muokkaa
Keihäspuun puuaines on kovaa ja soveltuu mm. huonekalujen, maataloustarvikkeiden ja keihäänvarsien valmistukseen.[3]
Lähteet muokkaa
- Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja. Osa 1. – Otava, Helsinki. 1979. ISBN 951-1-05098-2
- Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja. Osa 2. – Otava, Helsinki. 1980. ISBN 951-1-05492-9
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Tuntomerkit ja viljelyohjeita englanniksi, kuvia: http://www.plantzafrica.com/plantcd/curtisdent.htm (Arkistoitu – Internet Archive)