Katalaanin äännerakenne
Tämä artikkeli käsittelee katalaanin äännerakennetta eli fonologiaa. Katalaanissa on tietynasteissa murteellista vaihtelua, ja vaikka sillä onkin kaksi standardiääntämystä, itäkatalaani ja valencia, tämä artikkeli käsittelee useimpien murteiden ominaisuuksia.
Konsonantit muokkaa
| Labiaalit | Dentaalit/ Alveolaarit |
Palataalit | Velaarit | Uvulaarit | ||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaalit | m | n | ɲ | ŋ | ||
| Klusiilit | soinnittomat | p | t | k | ||
| soinnilliset | b | d | g | |||
| Affrikaatat | soinnittomat | t͡s | t͡ʃ | |||
| soinnilliset | d͡z | d͡ʒ | ||||
| Frikatiivit | soinnittomat | f | s | ʃ | ||
| soinnilliset | (v) | z | ʒ | ʁ | ||
| Approksimantit | keskiset | j | w | |||
| lateraaliset | l | ʎ | ||||
| Tremulantit | r | |||||
| Napausäänteet | ɾ | |||||
- /t/ ja /d/ ovat laminaalisia dentialveolaareja [t̪ d̪].[4] Sibilanttien /s z/ jälkeen ne ovat laminaalisia alveolaareja [t̻ d̻].[5]
- /k/ ja /g/ ovat velaareja[4] mutta edistyvät prevelaarisiksi ennen etuvokaaleja.[5]. Joissakin Mallorcan murteissa tilanne on päinvastainen: normaali ääntämys on palataalinen [c ɟ], mutta ennen likvidoja ja pyöreitä takavokaaleja [k g].
- Konsonantit /n l ɾ/ ovat apikaalisia etualveolaareja [n̺ l̺ ɾ̺],[4] mutta /n l/ ovat laminaalisia dentialveolaareja [n̪ l̪] ennen konsonantteja /t d/.[5] Lisäksi /n/ on postalveolaarinen [n̠] tai alveolopalataalinen [ɲ̟] ennen konsonantteja /ʃ ʒ t͡ʃ d͡ʒ/, velaarinen [ŋ] ennen konsonantteja /k g/ ja labiodentaalinen [ɱ] ennen konsonantteja /f (v)/, jolloin se myös lankeaa yhteen /m/:n kanssa. Se yhtenee /m/:ään myös ennen konsonantteja /p b/ ääntyen [m].[5]
- Alveolaarit /s z r/ ovat apikaalisia taka-alveolaareja [s̺ z̺ r̺].[4]
- Affrikaatat /t͡s d͡z/ ovat apikaalisia alveolaareja [t͡s̺ d͡z̺].[4]
- Palataalit /ʎ ɲ/ ovat laminaalisia etualveolopalataaleja [ʎ̟ ɲ̟].[4]
Soinnilliset obstruentit ääntyvät sanan lopussa soinnittomina.[6]
Soinnittomat klusiilit lenitoituvat approksimanteiksi tavun alussa kontinuanttien jälkeen; /b d g/ → [β ð ɣ].[4] Poikkeuksina /d/ lateraalien jälkeen ja /b/ /f/:n jälkeen eivät lenitoidu. Lisäksi ei-betasistisissä murteissa /b/ ei lenitoidu. Tavun koodassa ne ääntyvät klusiileina[7] paitsi useimmissa valencian murteissa, joissa ne lenitoituvat.[8] Joissakin valencian murteissa soinnittomat klusiilit /p t k/ saattavat lenitoitua sanan lopussa ennen vokaalia: tot açò [ˈt̪oð aˈsɔ].[9] Joissakin murteissa, erityisesti valenciassa, sananalkuinen /g/ saattaa lenitoitua: gata [ˈɣat̪a].[9] Monissa murteissa valenciaa lukuun ottamatta /b/ ja /g/ voivat ääntyä geminaattoina tietyissä ympäristöissä: poble [ˈpɔbːɫə]; regla [ˈreɡːɫə].[10][3] Mallorcalla velaarit /k g/ ääntyvät sanan lopussa ja ennen etuvokaaleja [c ɟ],[8] mikä on joissakin murteissa laajentunut kaikkiin ympäristöihin paitsi ennen likvidoja ja takavokaaleja; esim. sang [ˈsaɲc].[4]
Affrikaattojen foneeminen status on epävarmaa; muiden konsonanttien jälkeen ne esiintyvät vapaassa vaihtelussa vastaavien frikatiivien kanssa (clenxa [ˈkɫɛɲtʃə] ~ [ˈkɫɛɲʃə]),[4] ja ne voidaankin analysoida paitsi affrikaattoina myös klusiili-frikatiivi-sarjoina. Kaikkein vähiten esiintyvät alveolaariset affrikaatat [ts dz]:[11] [dz] ainoastaan vokaalien välissä (metzines [məˈdzinəs])[7] ja [ts] lähinnä historiallisissa yhdyssanoissa[4] (potser [puˈtse], sanoista pot ja ser) ja morfeemirajan yli (tots [ˈtots], sanan tot monikkomuoto).[11] Alveolopalataalisten affrikaattojen [tʃ dʒ] esiintyminen riippuu murteesta. Standardi-itäkatalaanissa sananalkuinen [tʃ] esiintyy ainoassaan eräissä vierasperäisissä sanoissa (txec [ˈtʃɛk]) ja vapaasti sanan keskellä ja lopussa (fletxa [ˈfletʃə]; despatx [dəsˈpatʃ]). [dʒ] esiintyy ainoastaan vokaalien välissä (metge [ˈmedʒə]) ja eräiden analyysien mukaan myös sanan lopussa, missä se kuitenkin ääntyy soinnillisena vain ennen vokaalia (raig esbiaixat [ˈradʒ əzβiəˈʃat], mutta raig [ˈratʃ]). Monissa murteissa ja painokkaassa puheessa[10] sananalkuinen [tʃ] esiintyy [ʃ]:n tilalla: xinxe [ˈtʃiɲtʃə], standardinmukaisesti [ˈʃiɲʃə]. Valenciassa ja eteläkatalaanissa itäkatalaanin [ʒ]:aa vastaa yleensä [dʒ]: gel [ˈdʒɛɫ].[11][4]
/v/ esiintyy Baleaareilla,[10] algareesissä, valenciassa ja paikoitellen Etelä-Kataloniassa.[12] Muualla se on yhdistynyt historialliseen /β/:hen niin, että [b] ja [β] esiintyvät täydennysjakaumallisesti.[4] Mallorcalla [v] ja [w] esiintyvät täydennysjakaumallisesti niin, että [v] esiintyy ennen vokaaleja (blava [ˈbɫavə], blau [ˈbɫaw]). Niissä murteissa, joissa molemmat äänteet esiintyvät, ne kontrastoivat ennen vokaaleja ja neutralisoituvat [w]:ksi ennen konsonantteja.
Joissakin valencialaismurteissa /s/ ja /ʃ/ ääntyvät niin samankaltaisina, että tulevaisuudessa on odotettavissa niiden neutralisaatio.[11] Pohjoisvalenciassa /ʃ/ ääntyy yleisesti [js̠ʲ] tai [js̠]. Keskivalencian sanoissa mig ja lleig esiintyvää äännettä on kuvailtu [ts]:ksi [tʃ]:n sijaan.
Aragonissa ja keskivalenciassa soinnilliset frikatiivit ja affrikaatat ovat yhtyneet niiden soinnittomiin vastineisiin ja /v/ on langennut yhteen [b~β]:n kanssa.
Vaikka ”tumma” l eli [ɫ] onkin /l/:n paikka-allofoni useissa murteissa, se ääntyy aina tummana itämurteissa.[8]
Roottisten konsonanttien /r ɾ/ jakauma on samankaltainen kuin espanjassa. Vokaalien välissä ne kontrastoivat (mirra [ˈmirə]; mira [ˈmiɾə]), mutta muuten ne esiintyvät täydennysjakaumallisesti. /r/ esiintyy muun kuin sananalkuisen tavun alussa ja konsonanttien /l n s/ jälkeen. Tavun koodassa esiintyvän roottisen äänteen suhteen esiintyy murteellista vaihtelua: länsikatalaanissa esiintyy yleisesti [ɾ], kun taas keskikatalaanissa heikosti tremulanttinen [r] paitsi ennen vokaalilla alkavaa sanaa samassa prosodisessa yksikössä, jolloin se on [ɾ].[13]
Huolitellussa puheessa konsonantit /n m l/ voivat esiintyä kahdennettuina (innecessari [inːəsəˈsaɾi]; emmagatzemar [əmːəɣədzəˈma]; il·lusió [iɫːuziˈo]). Kahdentunut /ʎʎ/ on myös mahdollinen (ratlla [ˈraʎːə]).[10]
Vokaalit muokkaa
| etu | keski | taka | |
|---|---|---|---|
| suppea | i (y) | u | |
| puolisuppea | e | (ə) | o |
| puoliväljä | ɛ | ɔ | |
| väljä | a | ||
- /a/ on luoteis- ja keskikatalaanissa takaisempi ja avoimempi kuin sen espanjankielinen vastine, hieman etisempi ja suppeampi [ä~ɐ] Ribagorçassa ja valenciassa ja vielä etisempi ja suppeampi [a~æ] Mallorcalla.[3]
- Mallorcalla, Minorcalla ja valenciassa puoliväljät vokaalit /ɛ ɔ/ ovat avoimempia, eli niiden ääntämys on lähellä vokaaleja [æ ɒ].[5][3]
- Algareesissä, pohjoiskatalaanissa ja joidenkin espanjankielisten alueiden rajoilla puolisuppeat ja puoliväljät vokaalit saattavat yhdistyä vokaaleiksi [e̞ o̞].[3]
- Suppeat vokaalit ovat väljempiä kuin espanjassa. Painottomat /i u/ yleisesti keskistyvät. Valenciassa ja Baleaareilla ne ovat väljempiä ja keskisempiä.
- Pohjoiskatalaani lainaa usein ranskasta ja oksitaanista vokaalit /y ø̞/.[3]
- Barcelonan metropolialueella painoton švaa väljistyy [ɐ]:ksi.[5]
- Tavunloppuisia nasaaleja edeltävät vokaalit voivat nasalisoitua: diumenge [diwˈmẽɲʒə].[3]
Useimmissa murteissa on seitsemän painollista vokaalifoneemia.[4] Joissakin baleaarimurteissa esiintyy kuitenkin lisäksi painollinen švaa.[8]
|
|
|
Itäkatalaanissa painottomat vokaalit redusoituvat seuraavasti: /a e ɛ/ → [ə]; /o ɔ u/ → [u]; /i/ ei muutu. Algareesissä /a e ɛ/ yhtyvät [a]:han. Useimmilla Mallorcan alueilla [o] voi esiintyä painottomana.[4]
Länsikatalaanissa redusoituminen tapahtuu seuraavasti: /e ɛ/ → [e]; /o ɔ/ → [o]; /a u i/ eivät muutu.[10]
|
|
Lähteet muokkaa
- ↑ Wheeler, Max; Yates, Alan; Dols, Nicolau: Catalan: A Comprehensive Grammar. Lontoo: Routledge, 1999. ISBN 978-0-415-10342-8. (englanniksi)
- ↑ a b Carbonell, Joan F.; Llisterri, Joaquim: ”Catalan”, Handbook of the International Phonetic Association: A Guide to the Usage of the International Phonetic Alphabet, s. 61–65. Cambridge: Cambridge University Press, 1999. ISBN 978-0-521-63751-0. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Recasens, Daniel: Fonètica descriptiva del català: assaig de caracterització de la pronúncia del vocalisme i el consonantisme català al segle XX. Barcelona: Institut d'Estudis Catalans, 1996. ISBN 978-84-7283-312-8. Teoksen verkkoversio. (katalaaniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Wheeler, Max W.: The Phonology Of Catalan. Oxford: Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0-19-925814-7. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Rafel, Joaquim: Aplicació al català dels principis de transcripció de l'Associació Fonètica Internacional (PDF) 1999. Barcelona: Institut d'Estudis Catalans. Viitattu 10.9.2018. (katalaaniksi)
- ↑ Lloret, Maria-Rosa: The Phonological Role of Paradigms: The Case of Insular Catalan. Language, 2003, 83. vsk, nro 2, s. 275–297. Bloomington, Indiana: John Benjamins. doi:10.1353/lan.2007.0098. (englanniksi)
- ↑ a b Hualde, José: Catalan. Routldge, 1992. ISBN 978-0-415-05498-0. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Recasens, Daniel; Espinosa, Aina: Articulatory, positional and coarticulatory characteristics for clear /l/ and dark /l/: evidence from two Catalan dialects. Journal of the International Phonetic Association, 2005, 35. vsk, nro 1, s. 1–25. doi:10.1017/S0025100305001878. (englanniksi)
- ↑ a b c Saborit Vilar, Josep: Millorem la pronúncia. Acadèmia Valenciana de la Llengua, 2009. (katalaaniksi)
- ↑ a b c d e Carbonell, Joan F.; Llisterri, Joaquim: Catalan. Journal of the International Phonetic Association, 1992, 22. vsk, nro 1–2, s. 53–56. doi:10.1017/S0025100300004618. (englanniksi)
- ↑ a b c d Recasens, Daniel; Espinosa, Aina: An Electropalatographic and Acoustic Study of Affricates and Fricatives in Two Catalan Dialects. Journal of the International Phonetic Association, {{{Vuosi}}}, 37. vsk, nro 2, s. 143–172. doi:10.1017/S0025100306002829. (englanniksi)
- ↑ Veny, Joan: Petit Atles lingüístic del domini català. Barcelona: Institut d'Estudis Catalans, 2007. ISBN 978-84-7283-942-7. (katalaaniksi)
- ↑ Padgett, Jaye: Systemic Contrast and Catalan Rhotics. Santa Cruz: University of California, 2003. (englanniksi)