Affrikaatta

konsonanttien ääntötapa

Affrikaatta[1] on äänne. Affrikaatta muodostetaan muuten samalla tavalla kuin vastaava klusiili, mutta klusiilinen sulkeuma avataan sen verran hitaasti, että sulkeuman jälkeen on kuultavissa voimakasta hankaushälyä. Suomen kielessä ei esiinny affrikaattoja itsenäisinä foneemeina muualla kuin lainasanoissa, mutta muun muassa /ts/-foneemijono (esimerkiksi sanassa vatsa) saattaa ääntyä (pitkänä) affrikaattana [t͡sː]. Ts-affrikaatta esiintyy myös monissa laina- ja slangisanoissa, kuten tsekata, tsygä ja niin edelleen. Joissain lainasanoissa esiintyvät affrikaatat [t͡ʃ] ja [d͡ʒ].

Affrikaatoiksi lasketaan yleensä vain enemmän tai vähemmän homorgaaniset eli samalta ääntymäpaikalta ääntyvät äänteet ([t͡s] on alveolaarinen), joten esimerkiksi yhdistelmää [ps] ei ole tapana laskea affrikaataksi ([p] on bilabiaalinen, [s] alveolaarinen).

Kansainvälinen foneettinen aakkosto tarjoaa monia mahdollisuuksia affrikaattojen merkitsemiseen. Yksi mahdollisuus on merkitä peräkkäin klusiilin ja hankausäänteen merkit [ts], mutta tämä tapa ei tuo esiin sitä, etteivät sulkeuma- ja hankausosat ole toisistaan riippumattomia. Tämän voi ilmaista yhdistävällä kaarella [t͡s] tai [t͜s]. Lisäksi kuudelle yleisimmälle affrikaatalle (postalveolaariset, alveolaariset ja palatoalveolaariset) on olemassa omat ligatuurinsa, katso alla. (Näiden käyttöä ei tosin enää suositella.)

Suurimmassa osassa maailman kielistä, joissa affrikaattoja ylipäätänsä on, niitä esiintyy vain koronaalisilla ääntöpaikoilla. Yleisimmät ääntymäpaikat ovat postalveolaarinen ja alveolaarinen.

Affrikaatat muokkaa

Alla olevat äänteet on lueteltu järjestyksessä etisestä, eli suun etuosassa syntyvästä hankausäänestä, takaiseen, eli suun takaosassa syntyvään.

  • Labiodentaalinen affrikaatta:
    • Soinniton labiodentaalinen affrikaatta [pf] saksassa ja bantukielissä
    • Soinnillinen labiodentaalinen affrikaatta [bv] bantukielissä
  • Alveolaarinen affrikaatta:
    • Soinniton [t͡s]: muun muassa saksassa (Zeit), italiassa (pizza) ja japanissa (tsunami)
    • Soinnillinen [d͡z]: muun muassa italiassa ja japanissa (o-mizu)
  • Palatoalveolaarinen affrikaatta:
    • Soinniton [t͡ɕ]: muun muassa kiinassa ja japanissa (o-cha)
    • Soinnillinen [d͡ʑ]: kuten ed; esimerkiksi japanissa (jamu)
  • Alveolaarinen lateraalinen affrikaatta
    • Soinniton [t͡ɬ]: esiintyy muun muassa monissa Amerikan intiaanikielissä
    • Soinnillinen [d͡ɮ]: kuten ed., joskin harvinaisempi
  • Postalveolaarinen affrikaatta:
    • Soinniton [t͡ʃ]: esiintyy muun muassa suomessa (ekki), englannissa (church) ja lukemattomissa muissa kielissä
    • Soinnillinen [d͡ʒ]: kuten edellä; suomessa esimerkiksi onkki ja englannissa esimerkiksi judge
  • Retrofleksinen affrikaatta:
  • Velaarinen affrikaatta:
    • Soinniton velaarinen affrikaatta [kx]: joissain sveitsinsaksan murteissa, tswanassa; ejektiivisenä xhosassa, useissa khoisankielissä
    • Soinnillisen velaarisen affrikaatan [ɡɣ] ei ole havaittu esiintyvän missään tunnetussa kielessä.
  • Uvulaarinen affrikaatta:
    • Soinniton uvulaarinen affrikaatta [qx] useissa Kaukasuksen kielissä, mm. tšetšeenissä ja avaarissa
    • Soinnillisen uvulaarisen affrikaatan [ɢʀ] ei ole havaittu esiintyvän missään tunnetussa kielessä.
  • Faryngaalinen affrikaatta:
    • Soinniton faryngaalinen affrikaatta [ʡħ] haidassa
    • Soinnillisen faryngaalisen affrikaatan [ʡʕ] ei ole havaittu esiintyvän missään tunnetussa kielessä.

Lähteet muokkaa

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet muokkaa

  1. a b Wiik, s. 83–84.