Avaa päävalikko

Kansan vapautusarmeija (kiin. 人民解放軍, Zhōngguó Rénmín Jiěfàngjūn) on Kiinan kansantasavallan asevoimat, jonka muodostavat neljä puolustushaaraa: maa-, meri- ja ilmavoimat sekä strategiset ohjusjoukot. Sen 2,2 miljoonaa sotilasta tekevät siitä miesmäärältään maailman suurimman. Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Kiinan kommunistisen puolueen sotilassiiveksi, aluksi nimellä puna-armeija.[1]

人民解放軍
Rénmín Jiěfàngjūn
Kansan vapautusarmeija
Kansan vapautusarmeijan lippu
Kansan vapautusarmeijan lippu
Toiminnassa 1927
Valtio Kiina
Puolustushaarat

Kansan vapautusarmeijan maavoimat
Kansan vapautusarmeijan laivasto
Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat
Kansan vapautusarmeijan strategiset ohjusjoukot
Kansan vapautusarmeijan strategiset tukijoukot


Koko 3 712 500 sotilasta
Komentajat
Nykyinen komentaja Xi Jinping

Kiinan asevoimien osuus on 1,9 % BKT:stä. Yhdysvaltain asiantuntiojoiden mukaan budjetti on mailman toiseksi suurin 228 miljardin (USD) summalla. Merivoimia on voimakkaasti modernisoitu esim. vuosina 2016–17. Kiinan merivoimat on hankkinut mm. 32 uutta laivaa ja joukko uusia sukellusveneitä. Ilmavoimien puolella on kehitetty uusia konetyyppejä mm. J-20 häivehävittäjä. Kiinan ilmavoimat on mailman kolmanneksi suurin.[2]

Presidentti Xi Jinpingin aikana aktiivihenkilöstön määrä on hiukan leikattu, ja sen arvioidaan olevan noin 2–2,2 miljoonana luokkaa. Kansan vapatusarmeija on aktiivihenkilöstön määrällä mitattuna mailman suurin. Presidentti Xi Jinpingin aikana on panostettu merivoimien ja ilmavoimien kalustoon. Lisäksi on perustettu uusia strategisia yksiköitä liittyen mm. ohjustorjuntaan ja kybersodankäyntiin.[3][4]

HallintoMuokkaa

Kiinan kansantasavallan hallinnon sisällä kansanarmeija ylläpitää puoli-itsenäistä asemaa. Se ei ole vastuussa Kiinan valtioneuvostolle, vaan ennemmin kahdelle keskussotilaskomissiolle, joista toinen kuuluu valtiolle ja toinen puolueelle. Periaatteessa komissiot eivät ole ristiriidassa keskenään, sillä jäsenet ovat miltei samat. Komentoketju komissioiden yläpuolella voi olla epäselvä. Puolueen KSK on kommunistipuolueen pääsihteerin alaisuudessa, kun taas vastaavasti valtion KSK toimii Kiinan kansankongressin alaisuudessa, jolla käytännössä on hyvin vähän valtaa KSK:ssa. Ylipäätään tämä epäselvyys kansanarmeijan johdossa voi aiheuttaa sekaannusta kriisiaikoina, kuten Kulttuurivallankumouksen ja vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten aikana. Jälkimmäisessä tapauksessa puolueen pääsihteeri Zhao Ziyang ja valtion KSK:n puheenjohtaja Deng Xiaoping antoivat armeijalle ristiriitaisia käskyjä.

Yleisenä tapana on, että keskussotilaskomission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat kommunistipuolueen siviilijäseniä, mutteivät välttämättä siviilihallinnon johtajia. Jiang Zeminin ja Deng Xiaopingin tapauksissa he pysyivät puheenjohtajan virassaan luovuttuaan muista viroistaan. Muut keskussotilaskomission jäsenet ovat aktiiviupseereja.

Merkittävänä erona muihin maihin, Kiinan kansantasavallan kansallisen puolustuksen ministeri ei päätä armeijaan liittyviä asioita ja on itse asiassa keskussotilaskomissiossa perin alhainen sotilasvirka.

Hallinnon uudistusMuokkaa

Kiinan asevoimissa on käynnissä organisaatiouudistus, joka toimeenpano aloitettiin vuoden 2015 lopussa. Ensimmäinen vaihe lopuu vuoden 2020 aikana. Keskussotilaskomission rakennetta muutettiin, ja maanpuolustusalueen tilalle muodostettiin viisi alue-esikuntaa. Puolustushaaroja kokivat myös muutoksen. Maavoimiin perustettiin maavoimien esikunta, strategiset ohjusjoukot saivat puolustushaarastatuksen ja ne nimettiin kansanarmeijan ohjusjoukoiksi. Lisäksi perustettiin strategiset tukijoukot, jotka vastaavat operaatioista informaatioympäristössä ja avaruudessa.

Keskussotilaskomissioita on kaksi. Toinen on valtiollinen organisaatio ja toinen on kommunistipuolueen organisaatio. Periaatteessa kumpikin keskussotilaskomissio on erillinen, mutta käytännössä niissä ovat samat henkilöt. Valtiollisen keskussotilaskomission kokoonpanoa ei ole yksityiskohtaisesti määritelty, mutta Kiinan perustuslain mukaan siihen kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtajia ja jäseniä. Sen kokoonpanon muodostavat Kiinan korkeimmat siviili- ja sotilasjohtajat, jotka kaikki ovat kommunistipuolueen jäseniä. Keskussotilaskomissio määrittää kansallisen puolustuspolitiikan ja vastaa sotilassuhteista ulkovaltoihin. Organisaatiouudistuksen alussa myös keskussotilaskomissio organisoitiin uudelleen. Sen aikaisemmat neljä osastoa korvattiin 15 toiminnallisella osastolla, komissiolla ja toimistolla.

Maanpuolustusalueet lakkautettiin ja operatiivisiksi johtoportaiksi perustettiin viisi alue-esikuntaa: itäinen, eteläinen, läntinen, pohjoinen ja keskinen alue-esikunta. Puolustushaarojen vastuulle, pl. keskussotilaskomission johdossa olevat ohjusjoukot, strategiset tukijoukot ja ylijohdon logistiset joukot, jäivät joukkotuotanto ja hallinto. Alue-esikuntien vastuualueet ovat Kiinan rajojen sisällä. Operaatiot rajojen ulkopuolella ovat keskussotilaskomission johdossa.

Keskussotilaskomissio ohjaa asevoimia sekä operatiivisesti että hallinnollisesti. Operatiivinen johtosuhde keskussotilaskomissiosta kulkee alue-esikuntien kautta operatiivisiin joukkoihin ja hallinnollinen johtosuhde puolustushaaraesikuntien kautta joukkoihin. Alue-esikunnat muodostavat puolustushaarojen kouluttamista ja varustamista joukoista tehtäviensä mukaisia organisaatioita.

Puolustusministeriö on valtiollinen elin, joka on vastuussa sekä valtioneuvostolle että keskussotilaskomissiolle. Puolustusministeri on yleensä korkea-arvoinen upseeri. Puolustusministeriö ei ole osa asevoimien operatiivista johtamista. Ministeriö vastaa tiedottamisesta sekä menettelytavoista puolustushallinnossa.

Kansan aseellinen poliisi (aseellinen poliisi, People’s Armed Police Force, PAPF) on keskussotilaskomission alainen. Rannikkovartiosto kuuluu aseelliseen poliisin organisaatioon.

HistoriaMuokkaa

Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Nanchangin kansannousun aikana, kun Guomindangin joukot kapinoivat Zhu Den ja Zhou Enlain alaisuudessa ensimmäisen guomindang-kommunisti-liiton päätteeksi. Heidät tunnettiin nimellä Puna-armeija. Vuosien 1934 ja 1935 aikana puna-armeija selvisi useista sitä vastaan suunnatuista sotakampanjoista ja aloittivat Pitkän marssin.

Kiinan–Japanin sodan (1937–1945) aikana puna-armeija yhdistettiin nimellisesti Kiinan armeijaan. Tänä aikana puna-armeija käytti päämääräisesti sissitaktiikoita, mutta taisteli myös useissa tavallisissa taisteluissa japanilaisia ja Guomindangia vastaan. Puna-armeijan merkittävimmät muodostelmat olivat Uusi neljäs armeija ja Kahdeksannen tien armeija.

Kiinan–Japanin sodan päätteeksi Puna-armeija nimesi itsensä uudelleen Kiinan Kansanarmeijaksi ja voitti Guomindangin sisällissodassa.

 
Kansanarmeijan sotilaat marssivat Pekingissä.

1950-luvulla, kansanarmeija muuntui Neuvostoliiton avulla talonpoikaisarmeijasta modernimmaksi. Yksi aikaisimmista operaatioista oli Tiibetin uudelleenmiehittäminen vuonna 1950. Joulukuussa 1951 se puuttui Korean sotaan, kun kenraali Douglas MacArthurin alaisuudessa olevat YK:n joukot lähestyivät Jalu-jokea. Kiinalaisjoukot valloittivat Soulin, mutta ajan mittaan ne työnnettiin 38. pituuspiirin tuntumaan. Sota loppui seisahtumiseen vuonna 1953. Vuonna 1962 kansanarmeija voitti Intian joukot Kiinan–Intian sodassa.

Nykyaikaisilla aseistuksella ja tietämyksellä varustetun ammattimaisen sotilasjoukon perustaminen oli viimeinen Zhou Enlain "neljästä modernisaatiosta" ja sai Deng Xiaopingin tuen. Omaksuttuaan Dengin uudistuslinjan kansanarmeija on demobilisoinut miljoonia miehiä ja naisia sitten vuoden 1978 ja esitellyt nykyaikaisia keinoja sellaisilla osa-alueilla kuin värvääminen ja miesvahvuus, strategia ja koulutus. Vuonna 1979 se otti yhteen Vietnamin kanssa.

1980-luvulla kansantasavalta kutisti armeijaansa huomattavasti vapauttaakseen voimavaroja talouskehitykseen.

Tienanmenin selkkauksen jälkeen ideologinen oikeaoppisuus elvytettiin keskeiseksi teemaksi Kiinan sotilassuhteissa. Reformit ja modernisointi ovat sittemmin palanneet kansanarmeijan päätavoitteiksi, vaikkakin asevoimien poliittinen lojaalisuus kommunistipuolueelle on jäänyt johtavaksi huolenaiheeksi. Muita poliittiseen johtoon liittyviä huolenaiheita on kansanarmeijan sekaantuminen siviilitalousaktiviteetteihin. Huoli näiden toimintojen vaikutuksesta kansanarmeijan valmiuteen on aiheuttanut poliittisen johdon yrityksiä purkaa kansanarmeijan yritysimperiumi.

Sodat, joihin Kansan vapautusarmeija on osallistunutMuokkaa

 
Kiinalainen naissotilas 1960-luvulla

OrganisaatioMuokkaa

Kiinan asevoimien ylin elin on Kiinan kommunistisen puolueen keskussotilaskomissio. Keskussotilaskomissio toimii. Kansan vapautusarmeijan pääesikuntana, mutta myös vahvana linkkinä puolueen ja asevoimien ylimpien upseerien välillä. Komissio koostuu seuraavista jäsenistä:

Keskussotilaskomitean alaisuudessa toimii seitsemän osastoa, kolme komissiota ja viisi toimistoa. [5]

MaavoimatMuokkaa

Kiinan kansanarmeija on henkilömäärällä mitattuna mailman suurin koostuen noin 915 000 aktiivihenkilöstä.

Maavoimat koostuvat seuraavista yksiköistä

  • armeijaryhmiä 13 kpl
  • prikaateja 78 kpl, jotka koostuvat n. 5 000 hlöst
  • tykistöprikaateja 15 kpl
  • ilmatorjuntaprikaatit 13 kpl
  • mekanisoitu maahanlaskudivisioona

[5]

MerivoimatMuokkaa

Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset arvioivat Kiinan laivaston koon nousevan vuoteen 2020 mennessä yli 300 alukseen. Asevoimien modernisoinnin myötä on kalustoon tullut uudet sukellusvenetyypit Song ja Yuan -luokan MING SS, SONG SS, YUAN SSP. [6] [7]


Pohjoisen merialueen laivasto

Pohjoisen merialueen laivaston asemapaikka on Qingdaossa.

  • yksi lentotukialus
  • kolme ydinkäyttöistä sukellusvenettä
  • 15 diesel käyttöistä sukellusvenettä
  • 8 hävittäjää
  • 12 fregattia
  • kolme tankkien maihinnousualusta
  • kuusi maihinnousualusta
  • 18 ohjustorjunta-alusta
  • seitsemän korvettea


Itäisen merialueen laivasto

Itäisen merialueen laivaston asemapaikka on Ningbo:ssa

  • 16 dieselkäyttöistä sukellusvenettä
  • 9 hävittäjää
  • 20 fregattia
  • 1 kuljetusalus (amfibi)
  • 16 tankkien maihinnousualusta
  • 8 maihinnousualusta
  • 44 ohjustorjunta-alusta
  • 10 korvettea

Eteläisen merialueen laivasto

Eteläisen merialueen laivaston asemapaikka on Zhanjiang:ssa

  • neljä ballististä ydinkäyttöistä sukellusvenettä
  • kaksi ydinkäyttöistä sukellusvenettä
  • 16 dieselkäyttöistä sukellusvenettä
  • 11 korvettea
  • yhdeksän hävittäjää
  • 19 fregattia
  • 1 kuljetusalus (amfibi)
  • 10 tankkien maihinnousualusta
  • 9 maihinnousualusta
  • 24 ohjustorjunta-alusta

[5]

IlmavoimatMuokkaa

 
J-20 prototyyppi

Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat kooltaan kolmanneksi suurin mailmassa. Ilmavoimilla on käytössään noin 2700 lentokonetta poisluettuna miehittämättömät UAV-tyyppiset koneet. Taistelukoneiden osuus on noin 2000 konetta. Vuonna 2017 ilmavoimien komentaja kenraaliluutantti Ding Laihang totesi Kiinan ilmavoimien modernisoinnin olevan hyvin lähellä Yhdysvaltojen ilmavoimien strategista kyvykkyyttä.[8]

Ilmavoimissa on sama trendi kuin laivaston osalta. Kiinan kansanarmeijan nykyaikaistamien juuri ilmavoimien kohdalla on huomioonpantavaa amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan. Kalustoa uudistetaan ja kaluston kyvykkyyttä nostetaan. Uusia sotilaskonetyyppejä on otettu käyttöön kuten häivehävittäjät Chengdu J-20 ja Shenyang J-31. Myös nykyisten hävittäjäjien versioita on uudistettu mm konetyyppien J-11D ja J-16 osalta. Kiina jatkaa myös Venäläisten konetyyppien tuontia mm. mallien Sukhoi Su-35S ja Flanker-E osalta. [9][10]

Kiinalla ei ollut ilmavoimia ennen vuotta 1949. Kiinan kansanarmeijan ilmavoimien aktiivipalveluksessa olevan henkilöstön määrä on ainoastaan 235 000 henkilöä (vuonna 2013)[3]

TaistelukoneetMuokkaa

Kiinan kansanarmeijan ilmavoimat (engl. lyhenne PLAAF) on käytössään hävittäjien osalta pääosin neljännen sukupolven kalustoa noin 600 kpl. Ilmavoimat suunnittelevat myös viidennen sukupolven kalustoa ml. mallit J-20 ja FC-31. Vuonna 2016 ilmavoimat hankkivat myös Su-35 mallia Venäjältä. [5]

PommikoneetMuokkaa

 
H-6K pommikone laskeutumassa Zhuhai Jinwan lentokentällä ilmailunäytöksessä Airshow China 2018.

Ilmavoimien pommikoneet ovat mallia H-6 BADGER eri muunnoksin. Viimeisin muunnos on malli H-6K, joita Kiinalla on iso joukko. Näissä pitkän kantaman pommikoneissa on mm. kuusi paikkaa maamaaleihin kohdistettaville risteilyohjuksille. Kiinan ilmavoimat kehittää myös ratkaisua ilmatankkaukseen sekä häive teknologiaan perustuvaa strategista pommikonetyyppiä. Amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan uusi ratkaisu on valmis vuoteen 2025 mennessä. Uudessa H-6 tyypissä on häive ominaisuuksien lisäksi ydinasein varustetut ohjukset. [5]

Ohjusjoukot ja tukijoukotMuokkaa

Maavoimat oli aiemmin erityisasemassa keskussotilasskomitean hierarkiassa. Uudessa järjestyksessä puolustushaarojen rinnalle nostetiinn strategiset ohjusjoukot ja kokonaan uusi puolustushaara strategiset tukijoukot. Ne kohotettiin omiksi puolustushaaroikseen maa-, meri- ja ilmavoimien rinnalle.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa