Kiinan kansankongressi

Kiinan kansankongressi (kiin.: 全国人民代表大会; pinyin: Quánguó Rénmín Dàibiǎo Dàhuì) on Kiinan kansantasavallan korkein valtioelin ja siten tärkeä osa Kiinan kansantasavallan hallintoa. Se on perustettu vuonna 1954.[1] Mallia kansankongressiin haettiin aikoinaan Neuvostoliitosta.[2]

Kiinan kansankongressi
全国人民代表大会
Logo
Logo
GreatHall auditorium.jpg
Tyyppi yksikamarinen
Puhemies Li Zhanshu
Edustajia 2980
13th PRC National People's Congress Diagram.svg
Ryhmät
Kokoontumispaikka Mahtava kansan sali
Kotisivut

Kiinan kommunistinen puolue hallitsee noin kahta kolmasosaa paikoista. Kommunistipuolueen valta-asema on kirjattu Kiinan perustuslakiin. Kansankongressissa on myös kahdeksan muuta puoluetta, mutta koska näiden tulee hyväksyä ehdoitta kommunistipuolueen asema, niitä ei voi nimittää oppositioksi.[3]

Vuonna 2018 puhemieheksi valittiin Li Zhanshu.[4]

TehtävätMuokkaa

Kansankongressissa on noin 3 000 jäsentä. Kansankongressi kokoontuu vuosittain, yleensä maaliskuussa, noin kahdeksi viikoksi vuodessa ja nimittää väliajoiksi 150-jäsenisen Pysyvän komitean.[2] Se valitsee myös presidentin sekä vahvistaa presidentin nimittämän pääministerin ja muut ministerit tai muiden tärkeiden virkojen haltijat. Lisäksi se hyväksyy puolueen viisivuotissuunnitelmat.[5]

Kansankongressia on nimitetty kumileimasimeksi, koska suurin osa poliittisista päätöksistä on tehty jo ennen niiden tuomista kansankongressin eteen. Kaikki kansankongressin hyväksymät henkilövalinnat ja esitykset ovat lähinnä muodollisuuksia.[6][7][8]

Edustajat ja vaalitMuokkaa

Kansankongressin edustajien toimikausi on viisi vuotta ja nämä valitaan provinssitason edustajien keskuudesta omissa sisäisissä vaaleissa. Vastaavat vaalit järjestetään myös kansan vapautusarmeijan piirissä.[1] Tavalliset kansalaiset valitsevat suoraan ainoastaan kuntatason päättäjät. Nämä puolestaan valitsevat provinssitason päättäjät, jotka puolestaan valitsevat edustajat kansankongressiin. Edustajien määrä on suhteutettu kunkin provinssin väkilukuun.[2] Kansankongressiin kuuluu edustajat erityishallintoalueilta, kuten Hongkongista, Macaosta ja Taiwanilta. Taiwanin edustajat eivät ole saaren asukkaita, vaan yleensä mantereella asuvia taiwanilaisia liikemiehiä tai sieltä muuttaneita. Myös Kansan vapautusarmeijalla ja ulkomailla asuvilla kiinalaisilla on edustajansa.

Kongressiedustajat eivät saa palkkaa.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b The National People’s Congress 2022. University of Minnesota Human Rights Library. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  2. a b c Kansanvaltaa kiinalaisittain: maailman suurin parlamentti kokoontuu parhaillaan Pekingissä The Ulkopolitist. 10.3.2017. Viitattu 7.2.2022.
  3. How does the Chinese Communist Party operate? 3.3.2021. South China Morning Post. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  4. Li Zhanshu elected chairman of NPC Standing Committee www.npc.gov.cn. Viitattu 7.2.2022.
  5. a b What is China's National People's Congress? 2.3.2017. New China TV. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  6. What does the National People's Congress tell us about China's future? | DW News 5.3.2019. DW News. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  7. Kiinan kansankongressin vuotuinen istunto käynnistyi – Hongkongin turvallisuuslaki, koronavirus ja talous puhuttavat Yle Uutiset. 22.5.2020. Viitattu 7.2.2022.
  8. China's 2021 National People's Congress: Key takeaways 11.03.2021. Deutsche Welle. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.