Kiinan kansankongressi

Kiinan kansankongressi (kiin.: 全国人民代表大会; pinyin: Quánguó Rénmín Dàibiǎo Dàhuì) on Kiinan kansantasavallan korkein valtioelin ja siten tärkeä osa Kiinan kansantasavallan hallintoa. Se on perustettu vuonna 1954.[1] Mallia kansankongressiin haettiin aikoinaan Neuvostoliitosta.[2]

Kiinan kansankongressi
全国人民代表大会
Tyyppi
Tyyppi yksikamarinen
Johto
Puhemies Zhao Leji
Kokoonpano
Edustajia 2980
Puolueet
Kokouspaikka
Mahtava kansan sali
Kotisivut
http://www.npc.gov.cn/englishnpc/news/

Kiinan kommunistinen puolue hallitsee noin kahta kolmasosaa paikoista. Kommunistipuolueen valta-asema on kirjattu Kiinan perustuslakiin. Kansankongressissa on myös kahdeksan muuta puoluetta, mutta koska näiden tulee hyväksyä ehdoitta kommunistipuolueen asema, niitä ei voi nimittää oppositioksi.[3]

Vuonna 2018 puhemieheksi valittiin Li Zhanshu.[4]

Tehtävät

muokkaa

Kansankongressissa on noin 3 000 jäsentä. Kansankongressi kokoontuu vuosittain, yleensä maaliskuussa, noin kahdeksi viikoksi vuodessa ja nimittää väliajoiksi 175-jäsenisen pysyvän komitean.[2] Se valitsee myös presidentin sekä vahvistaa presidentin nimittämän pääministerin ja muut ministerit tai muiden tärkeiden virkojen haltijat. Lisäksi se hyväksyy puolueen viisivuotissuunnitelmat.[5]

Kansankongressia on nimitetty kumileimasimeksi, koska suurin osa poliittisista päätöksistä on tehty jo ennen niiden tuomista kansankongressin eteen. Kaikki kansankongressin hyväksymät henkilövalinnat ja esitykset ovat lähinnä muodollisuuksia.[6][7][8]

Edustajat ja vaalit

muokkaa

Kansankongressin edustajien toimikausi on viisi vuotta ja nämä valitaan provinssitason edustajien keskuudesta omissa sisäisissä vaaleissa. Vastaavat vaalit järjestetään myös kansan vapautusarmeijan piirissä.[1] Tavalliset kansalaiset valitsevat suoraan ainoastaan kuntatason päättäjät. Nämä puolestaan valitsevat provinssitason päättäjät, jotka puolestaan valitsevat edustajat kansankongressiin. Edustajien määrä on suhteutettu kunkin provinssin väkilukuun.[2] Kansankongressiin kuuluvat edustajat erityishallintoalueilta, kuten Hongkongista, Macaosta ja Taiwanilta. Taiwanin edustajat eivät ole saaren asukkaita, vaan yleensä mantereella asuvia taiwanilaisia liikemiehiä tai sieltä muuttaneita. Myös Kansan vapautusarmeijalla ja ulkomailla asuvilla kiinalaisilla on edustajansa.

Kongressiedustajat eivät saa palkkaa.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. a b The National People’s Congress 2022. University of Minnesota Human Rights Library. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  2. a b c Kansanvaltaa kiinalaisittain: maailman suurin parlamentti kokoontuu parhaillaan Pekingissä The Ulkopolitist. 10.3.2017. Viitattu 7.2.2022.
  3. How does the Chinese Communist Party operate? 3.3.2021. South China Morning Post. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  4. Li Zhanshu elected chairman of NPC Standing Committee www.npc.gov.cn. Viitattu 7.2.2022.
  5. a b What is China's National People's Congress? 2.3.2017. New China TV. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  6. What does the National People's Congress tell us about China's future? | DW News 5.3.2019. DW News. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  7. Kiinan kansankongressin vuotuinen istunto käynnistyi – Hongkongin turvallisuuslaki, koronavirus ja talous puhuttavat Yle Uutiset. 22.5.2020. Viitattu 7.2.2022.
  8. China's 2021 National People's Congress: Key takeaways 11.03.2021. Deutsche Welle. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)