Avaa päävalikko
Kaarle Martelin hauta Saint-Denisin basilikassa.
Carl von Steuben: Kaarle Martel Toursin taistelussa.

Kaarle Martel (vanh. Kaarle Martell; lat. Carolus Martellus, ”Kaarle Vasara”) (noin 688741) oli frankkilainen ylimys ja vuosina 720–741 Frankkien valtakunnan todellinen hallitsija. Hän oli kuningas Pipin Pienen isä ja keisari Kaarle Suuren isoisä.

ElämäMuokkaa

Kaarle oli Austrasian major domus Pipin Heristalilaisen avioton poika.[1]

Kun Pipin Heristalilainen kuoli vuonna 714, hänen leskensä Plektrudis nosti major domukseksi Pipinin alaikäisen pojanpojan Teudoaldin, jotta Kaarle ei pääsisi valtaan. Plektrudis myös vangitutti Kaarlen Kölnissä. Kaarle kuitenkin pakeni, ja Austrasian ylimystö valitsi hänet uudeksi major domukseksi eli käskynhaltijaksi. Kaarle voitti sen jälkeen kilpailevan Neustrian major domuksen Ragenfridin sisällissodassa, ja hänestä tuli vuonna 720 koko Frankkien valtakunnan major domus.

Kun Kaarle nousi major domukseksi oli Frankkien valtakuntaa hallinnut merovingidynastia heikentynyt. Se oli tuottanut sarjan nuorina, noin 15-vuotiaina valtaistuimelle nousseita hallitsijoita, jotka menehtyivät jo alle 30-vuotiaina, usein kovien elämäntapojen uuvuttamina. On selvää, että tällaisessa valtatyhjiössä valta menee sellaiselle häikäilemättömälle henkilölle, joka ymmärtää tarttua tilaisuuteen. Kaarle oli juuri tällainen henkilö.[2]

Virallisissa valtiollisissa seromonioissa ja otettaessa vastaan ulkomaiden lähettiläitä, viimeiset merovingihallitsijat esiintyivät koko kuninkaallisen asemansa mukaisissa juhlallisuuksissa. Tosiasiassa he olivat nukkehallitsijoita, ja todellista valtaa käytti Kaarle Martel. Kaarlen asema ei ollut aluksi niin vahva, että hän olisi uskaltanut jättää muodollisen hallitsijan paikan täyttämättä.[3]

Euroopassa elettiin Kaarle Martelin aikana kansainvaellusten jälkimainingeissa. Frankkien valtakuntaa ahdistivat monet ulkoiset uhat joiden kukistaminen lujitti Kaarlen asemaa valtakunnan johdossa. Liikekannalla oli monia kansoja kuten langobardit, slaavit ja saksit. Saksit olivat lähteneet liikkeelle Reinin ja Elben välimailta. Heidän kukistamisekseen moni itsenäistä asemaa tavoitellut paikallisruhtinas joutui pyytämään apua Kaarlelta, joka antoi sitä sillä ehdolla, että tunnustaa hänet sen jälkeen johtajakseen.[4]

 
Kaarle Martelin sodat arabeja vastaan Akvitaniassa, Septimaniassa ja Provencessa Toursin taistelun jälkeen vuosina 734–742.

Vakavimman uhan Frankkien valtakunnalla muodostivat arabit, jotka olivat vähän aikaisemmin vallanneet Pyreneiden niemimaan. Kaarle voitti arabit Toursin taistelussa lähellä Poitiersia vuonna 732 (tai 733)[5], josta hän sai lisänimen Martel, 'Vasara'.[6] Ainoa taistelua koskeva aikalaiskuvaus löytyy "Vuoden 754 kronikasta", joka on luultavasti kirjoitettu Toledossa. Sen mukaan taistelua edelsi viikon mittainen jakso, jolloin joukot vain tarkkailivat toisiaan. Sen jälkeen arabien ratsuväki aloitti hyökkäyksen lukumäärältään ylivoimaisia frankkeja vastaan, ja kärsi musertavan tappion. Seuraavan yön aikana heidän joukkojensa eloonjääneet olivat jättäneet leirinsä.[7] Kaarlen voiton katsottiin pysäyttäneen muslimien laajentumispyrkimykset Euroopassa,[8] mutta nykyään tätä on alettu pitää mahdollisesti Kaarle Martelin kuninkuuspyrkimyksiin kuuluneena liioitteluna.[5] Vaikka Toursin taistelua pidetäänkin ratkaisevana, kävivät frankit ja arabit useita pieniä sotia seuraavien vuosien aikana ennen tilanteen rauhoittumista. On myös alettu pitää epävarmana, olivatko arabit tässä vaiheessa vielä muslimeja.[9] Vuoden 754 kronikka käyttää heistä vain nimityksiä "arabit", "saraseenit" tai "ismaeliitit".[7]

Kaarlen voitettua arabit hänen asemansa oli Frankkien valtakunnassa vahva. Kun nimellinen hallitsija kuoli, jätettiin valtaistuin tyhjäksi ja Kaarle oli valtakunnan tosiasiallinen hallisija.[8]

VaimotMuokkaa

  • Chrotrud
  • Swanahilde de Bavière

LapsetMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 7, Kansaivaellukset. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1981. ISBN 951-0-09735-7
  • Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6
  1. Charles Martel Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.1.2011. (englanniksi)
  2. Carl Grimberg: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 241
  3. Carl Grimberg: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 241
  4. Carl Grimberg: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 245
  5. a b Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710-734., s. 89-92. Blackwell, 1989.
  6. Rantala 1993, s. 349
  7. a b The Chronicle of 754: Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed., s. 107-108., s. 117. Liverpool University Press, 2011.
  8. a b Carl Grimberg: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 246
  9. K-H. Ohlig & G. Puin (toim.): The hidden origins of Islam. New research into its early history., s. 125-151. Prometheus Books, 2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Martel.
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.