Avaa päävalikko

Pipin Pieni (lat. Pippinus Brevis, ransk. Pépin le Bref, 71424. syyskuuta 768) oli frankkien kuningas, joka hallitsi 751–768. Hän oli Kaarle Martelin poika ja ensimmäinen karolingikuningas. Hänet tunnetaan myös nimillä Pipin nuorempi ja Pipin III.[1]

Pipin Pieni
Louis Félix Amiel, 1837, Pepin Iii, Dit Le Bref
Louis Félix Amiel, 1837, Pepin Iii, Dit Le Bref
Frankkien kuningas
751–768
Edeltäjä Kilderik III
Seuraaja Kaarle Suuri
Kaarloman
Henkilötiedot
Syntynyt 714
Liège
Kuollut 24. syyskuuta 768
Saint-Denis
Lapset Kaarle Suuri
Kaarloman
Redburga
Vanhemmat Kaarle Martel
Rotrude of Trier
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Pipin Pienestä tuli koko Frankkien valtakunnan major domus ja tosiasiallinen hallitsija vuonna 741 yhdessä vanhemman veljensä Karlomanin kanssa. Vuonna 743 he lopettivat frankkien valtakunnan interregnumin valitsemalla viralliseksi kuninkaaksi Kilderik III:n, mutta heillä oli yhä tosiasiallinen valta. Pipinin veli erosi tehtävästä vuonna 747, joten Pipinistä tuli yksin frankkien todellinen hallitsija. Pipin halusi kuitenkin hallita frankkeja myös virallisesti, ja hän lähetti paavi Sakariaalle kirjeen, jossa kysyi, oliko järkevää pitää kuninkaita, joilla ei ollut todellista valtaa. Paavi vastasi, että olisi parempi, että kuningas todella hallitsisi ja ehdotti Pipiniä frankkien kuninkaaksi. Tästä rohkaistuneena Pipin syrjäytti viimeisen merovingikuninkaan Kilderik III:n ja nousi valtaistuimelle vuonna 751.[1]

Paavi Stefanus (II) III voiteli Pipinin kuninkaaksi kiitoksena siitä, että Pipin oli luvannut auttaa paavia taistelussa langobardeja vastaan. Pipin Pieni teki kaksi sotaretkeä Italiaan vuosina 754 ja 756 ja kukisti langobardit. Pipin luovutti sopimuksen mukaisesti paaville Ravennan eksarkaatin. Tämä Pipinin lahjoituksena tunnettu tapahtuma mahdollisti Kirkkovaltion synnyn.

Pipinin kuoleman jälkeen valtakunta jaettiin hänen poikiensa Kaarlen ja Kaarlomanin kesken. Vaikka Pipin oli yksi aikansa voimakkaimmista ja menestyksekkäimmistä hallitsijoista, hän on usein jäänyt kuuluisamman poikansa varjoon.

Lisänimen taustaMuokkaa

Tarinan mukaan Pipin olisi ollut erityisen lyhytkasvuinen. Tästä ei kuitenkaan ole historiallista näyttöä. Hän on voinut olla lyhyehkö, mutta lyhyyttä on myös voitu myöhemmin liioitella. Alun perin hänen nimityksensä on voinut tarkoittaa myös ”nuorempaa”, eikä se siinä tapauksessa liittyisi pituuteen.

Toisen tarinan mukaan lisänimi "brevis" eli lyhyt olisi tarkoittanut kuninkaan siilitukkaa. Merovingikuninkaiden tunnuksena oli pitkä tukka, joka frankeilla oli satoja vuosia vapaan miehen tunnus. Tukkaa ei välttämättä leikattu koskaan, kun taas muinaiset roomalaiset ajoivat partansa ja lyhensivät hiuksiaan.[2]

Pipinin isä lähetti noin 25-vuotiaan poikansa 730-luvulla Lombardian kuninkaan hoviin liittolaisuuden vahvistamiseksi. Siellä Pipinin tiedetään osallistuneen rituaaliin, jossa hänen tukkansa leikattiin (capillaturia). Riitti vastasi roomalaisnuorukaisten ensimmäistä parranajoa aikuistumisen symbolina (barbatoria).[2] Kotiin palattuaan nuori mies olisi saanut lisänimensä, joka sitten jäi historiaan.

VaimotMuokkaa

  • Bertrada

LapsetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Eleanor Shipley Duckett: Pippin-III Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.3.2010. englanti
  2. a b Dutton, Paul Edward: Charlemagne's Mustache: And Other Cultural Clusters of a Dark Age, s. 18. Palgrave Macmillan, 2008.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.