Avaa päävalikko

Karolingit olivat hallitsijasuku, joka toimi merovingien aikana heidän major domuksinaan (linnanherra tai käskynhaltija) ja vuonna 751 seurasi merovingejä frankkien valtakunnan kuninkaina.

Karolingien kantaisä oli Austrasian major domus Pipin I, jonka mukaan sukua kutsuttiin aluksi pippinideiksi. Myöhemmin suku sai nimen arnulfingit Metzin arkkipiispan Arnulfin mukaan. Sukua alettiin kutsua karolingeiksi Kaarle Martelin noustua Frankkien valtakunnan major domukseksi ja todelliseksi hallitsijaksi.[1]

Karolingit ovat huomionarvoisimpia ehkä siitä, että he herättivät henkiin ajatuksen läntisestä keisarista, jollaista ei Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen ollut. Suvun kuuluisin jäsen on Kaarle Suuri, joka kruunattiin keisariksi vuonna 800. Viimeinen karolingikeisari kuoli jo 899, ja karolingien alamäki oli nopeampaa kuin heidän nousunsa. Karolingit hallitsivat kuitenkin nykyisen Ranskan alkumuotoa vuoteen 987 saakka, jolloin kapetingit korvasivat heidät.

Karolingien sukupuu, teoksesta Chronicon Universale, d'Ekkehard d'Aura.

Frankkien valtakunnan karolingikuninkaatMuokkaa

Karolingikuninkaat Verdunin sopimuksen jälkeenMuokkaa

Italialainen eli lothringeniläinen sukuhaaraMuokkaa

Saksalainen sukuhaaraMuokkaa

Ranskalainen sukuhaaraMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Dick Harrison: Karolinger Nationalencyklopedin. Viitattu 28.9.2016. (ruotsiksi)
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.