Avaa päävalikko
Septimania vuonna 537.

Septimania tai Septimanie oli muinainen alue, joka sijaitsi nykyisen Ranskan kaakkoisosassa, Garonnen ja Rhônen välimaastossa, Pyreneiden ja Cévennes-vuoristojen välissä. Keisari Augustuksen aikana sen asuttivat seitsemännen legioonan (Septimani) veteraanit. Alue lienee saanut nimensä veteraanien mukaan, ja nimi säilyi varhaiskeskiajalle saakka. Septimania oli Espanjan visigoottien valtakunnan viimeinen alue Galliassa sen jälkeen kun Klodvig oli ajanut suurimman osan visigooteista pois frankkien valtakunnasta. Tuohon aikaan Septimaniassa oli seitsemän kaupunkia tai hiippakuntaa: Narbonne, Nîmes, Béziers, Maguelonne, Lodêve, Agde ja Uzès (sittemmin Carcassonne). Se vastasi siis suurinta osaa nykyisestä Languedocista. Kun Kaarle Martell oli karkottanut maurit sieltä vuonna 732, miehittivät frankit Septimanian kokonaan vuoteen 768 mennessä. Karolingien aikana Septimaniasta tuli osa Akvitanian kuningaskuntaa, mutta 817 siitä tuli oma herttuakuntansa. Septimania menetti itsenäisen alueen asemansa 800-luvun kuluessa, kun se joutui Toulousen kreivien haltuun.[1]

LähteetMuokkaa

  1. Septimania Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica inc. Viitattu 1.11.2018. (englanniksi)