Poitiers’n taistelu (732)
Poitiers’n taistelu eli Toursin taistelu[1] käytiin Toursin ja Poitiers’n välisellä seudulla lokakuun 10. päivänä vuonna 732 tai lokakuussa vuonna 733[2]. Vastakkain olivat emiiri Abdulrahmanin saraseeniarmeija ja frankkien major domus Kaarle Martelin johtamat frankkilaiset ja burgundilaiset joukot. Kaarle ansaitsi liikanimensä Martel eli ”vasara” voitollaan tässä taistelussa. Aikaisemmin uskottiin, että saraseenien kärsimä tappio pysäytti tuolloin yli 13 miljoonan neliökilometrin laajuisen umaijadikalifaatin laajenemisen ja pakotti muslimit takaisin Espanjaan. Uudempien käsitysten mukaan kyseessä oli korkeintaan ryöstelevä nomadijoukko, jonka uskonnosta tai etnisestä identiteetistä[3] ei ole varmaa tietoa. Sitä ei johdettu Lähi-idästä käsin, eivätkä saraseenien ryöstöretket Ranskassa päättyneet siihen. Nykyisen arvelun mukaan Kaarle Martel liioitteli voittonsa merkitystä poliittisessa propagandassaan.[4]
| Poitiers’n taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa muslimien valloituksia | |||||||
 Charles de Steubenin maalaus Bataille de Poitiers
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
ei tiedossa |
ei tiedossa | ||||||
Tausta
muokkaa
Kaarle Martel oli vallannut major domuksen aseman viimeisimpänä Arnulfing-suvun jäsenenä. Hän nousi frankkien sydänmaiden hallitsijaksi merovingien Teoderik IV:lle jäädessä vain muodollinen asema. Kaarlen valtaannousun aikoihin frankkien sisäiset valtataistelut olivat heikentäneet näiden otetta monissa heidän ylivaltaansa ympäröineillä alueilla. Akvitaniaa hallinnut herttua Eudo uhkasi Kaarlen valtaa vuoteen 720 saakka, jolloin saraseenit alkoivat ryöstellä Pyreneiden niemimaata. Eudo voitti suuren saraseeniarmeijan Toulouse’n taistelussa vuonna 720 tai 721, mutta hän ei pystynyt estämään ryöstöretkiä Autuniin vuonna 725 tai Nîmesiin 726. Eudo yritti hajottaa saraseenien armeijaa naittamalla tyttärensä berberipäällikkö Munnuzalle, joka johti epäonnistunutta kapinaa arabeja vastaan. Arabien päällikkö ’Abd ar-Rahman päätti kostaa suurella ryöstöretkellä, jonka torjumiseksi Eudo pyysi apua Kaarlelta luultavasti vuonna 733.[5]
Taistelu
muokkaaTulevaa taistelua varten Kaarle kokosi suuren sotajoukon, joka koostui pääasiassa frankeista, mutta jonka mukana oli myös burgundeja. Kaarle hyökkäsi ar-Rahmanin kimppuun tämän ollessa joukkoineen marssimassa leiriään kohden Poitiers’sta pohjoiseen.
Taistelun kulusta ei tiedetä yksityiskohtia.[5] Taistelulla on kaksi päälähdettä, Fredegardin kronikka ja Kronikka vuodelta 754. Fredegardin kronikka kuvaa taistelua frankkien näkökulmasta ja Kronikka vuodelta 754 ei juuri kerro lisätietoja. Fredegardin kronikka ei kuitenkaan ole läheskään aikalaisdokumentti, kun taas Vuoden 754 kronikka ainoana vuorostaan on.[6] Vuoden 754 kronikoitsija kutsuu Kaarlen joukkoja "eurooppalaisiksi", kun taas arabeista käytetään nimitystä "saraseenit" tai "ismaeliitit", mutta heitä ei kutsuta muslimeiksi.[7]
Arabien johtaja kuoli arabeille tappiollisessa taistelussa. 1800-luvulla Heinrich Brunner esitti teorian siitä, että frankkien voitto hänen mukaansa lähinnä kevyestä ratsuväestä koostuneesta arabiarmeijasta perustui ratsuväen kehitykselle, ritareihin ja yllätystaktiikkaan. Myöhemmät historioitsijat eivät yhdy näkemykseen, vaan yleisen käsityksen mukaan Brunnerin mainitsemat seikat tulivat käyttöön vasta 900-luvulla. Todennäköisesti molemmat armeijat koostuivat sekä ratsu- että jalkaväestä, eikä niissä ollut merkittäviä eroja.[8]
Seuraukset
muokkaaFredegardin kronikan mukaan taistelu merkitsi Kaarlelle ratkaisevaa voittoa, mutta se ei estänyt muita arabiarmeijoita jatkamasta toimiaan Espanjassa. Kaarle ei saanut myöskään valtaansa Akvitaniaa, joka alistui frankkien valtaan vasta Kaarle Suuren aikoina. Saraseenit eivät enää tehneet sotaretkiään yhtä pohjoiseen, mutta lujittivat valtaansa Ranskan eteläosissa valtaamalla Narbonnen. Kaarle soti alueella heitä vastaan vuosina 732 ja 733 ilman menestystä. Historiankirjoitus piti Poitiers’n taistelua pitkään käännekohtana, joka pysäytti islamin etenemisen Euroopassa. Myöhemmin on esitetty teoria siitä, että arabien sotaretki ei ollut enempää kuin ryöstöretki, joka pysähtyi heti vakavamman vastarinnan edessä.[8]
Saraseenien ryöstöretket jatkuivat vielä taistelun jälkeenkin, ja arabeilla oli myös liittosuhteita frankkiruhtinaiden kanssa. Espanjan arabit olivat lisäksi varsin vapaita Damaskoksen ohjauksesta, eikä Espanjassa nähty kalifaatin sydänalueiden joukkoja. On myös väitetty, että arabit eivät vielä tässä vaiheessa olleet muslimeja, vaan edustivat sitä arabikristillistä uskoa, jonka opit kalifi Abd al-Malik oli kirjoittanut Jerusalemin Kalliomoskeijan seinään vuonna 691.[9]
Lähteet
muokkaa- Black, Jeremy: Maailman suurimmat taistelut. Suomentanut Jukka Nyman. Otava, 2005. ISBN 978-951-1-20693-4
- Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Taistelua kutsutaan usein Toursin taisteluksi, vaikka joskus käytetty Poitiers'n taistelu olisi tarkempi
Dupuy, R. Ernest & Dupuy, Trevor N.: The Encyclopedia of Military History, s. 204–206. (from 3500 BC. to the present) Harper & Row, 1970. - ↑ Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710–797, s. 91. Blackwell, 1989/1998.
- ↑ Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5 (englanniksi)
- ↑ Collins, 1989, s. 89
- ↑ a b Black 2005, s. 49
- ↑ Collins, 1989, s. 90
- ↑ Chronicle of 754 Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed. s. 117. Liverpool University Press, 2011.
- ↑ a b Black 2005, s. 50
- ↑ Popp, V.: The Early History of Islam, Following Insxriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K.-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17–124. Prometheus Books, 2010.