Jordan
Jordan (hepr. HaYardén, arab. Nahr al-Urdun)[1] eli Jordanvirta[2][3] on Anti-Libanonilta Genesaretinjärveen ja sieltä edelleen Kuolleellemerelle virtaava joki Lähi-idässä. Pituutta joella on noin 360 kilometriä, ja se tunnetaan esimerkiksi kristinuskossa Jeesuksen kastepaikkana.[4] Nykyisin huomattavia määriä joen vedestä on johdettu keinokasteluun maanviljelyksen tarpeisiin Israelissa ja Jordaniassa.
| Jordan | |
|---|---|
 Jordanjoen kartta |
|
| Alkulähde | Anti-Libanon, Hermonvuori,Golanin kukkulat |
| Laskupaikka | Kuollutmeri |
| Maat |
 Israel Jordania Syyria Palestiina |
| Pituus | 360 km |
Nimi muokkaa
Jordanin nimen alkuperästä on useampia teorioita. Yhden teorian mukaan nimi on alkuperältään indoeurooppalainen ja se on koostettu persian sanoista yar (vuosi) ja dan (joki). Merkitykseltään nimi tarkoittaisi siis jokea, joka virtaa vuoden ympäri, toisin kuin ajoittain kuivuvat joet. Hieman suositumman teorian mukaan nimi on kuitenkin peräisin seemiläisestä juuresta yarod, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa laskeutumista.[5]
Maantiede muokkaa
Jordanin pituus on kaikkiaan 360 kilometriä, tai suoremmin mutkittelua huomioon ottamatta noin 200 kilometriä.[6] Joen valuma-alue on Genesaretinjärven pohjoispuolella 16 335 km², sen eteläpuolella 13 600 km², itäpuolella 11 600 km² ja länsipuolella 2 000 km².[5]
Jordanjoen Genesaretinjärven ja Kuolleenmeren välinen osuus on geologiselta iältään suhteellisen nuori. Varhaisella plioseenikaudella Jordan virtasi ilmeisesti Genesaretinjärveltä Kisonjoen kautta Välimereen. Kauden keskivaiheilla Genesaretinjärvi ja Kuollutmeri muodostivat yhtenäisen suolaisen järven. Järvet jakautuivat kahtia plioseenikauden keskivaiheen lopussa, jolloin ylemmältä Genesaretinjärveltä muodostui laskujoki Kuolleellemerelle. Muinainen järvenpohja muodostaa nykyisin pari kilometriä leveän laakson.[5] Itse laakso on osa suurta Ison hautavajoaman vajoamakokonaisuutta.[6]
Jordan saa alkunsa Hermonvuoren sadevesistä ja lähteistä. Vuorelta tulevat kolme puroa, Nahal Senir, Nahal Hermon ja Nahal Dan yhdistyvät Hulanlaaksossa Sde Nehemian kibbutsin kohdalla muodostaen yhtenäisen Jordanjoen. Senir alkaa Libanonin puolelta ja kaksi muuta puroa Israelista. Hermonvuorelta etelään virtaava joki muodostaa pienen suiston sen laskiessa Genesaretinjärveen. Joki jatkuu laskien järvestä sen eteläpuolella. Noin kahdeksan kilometriä järvestä etelään Jordaniin liittyy sen suurin sivujoki Jarmuk. Etelään edelleen jatkuva joki laskee lopulta Kuolleeseenmereen. Kuollutmeri sijaitsee merenpinnan alapuolella ja Senirin lähteeltä alkaen joki laskee matkallaan kaikkiaan 920 metriä.[5]
Huomattava osa Jordanin kuljettamasta vedestä haihtuu matkalla ennen joen saapumista Kuolleellemerelle saakka. Kuolleellemerelle koko valuma-alueen sadevesistä päätyy vain noin 18 %. Genesaretinjärveltä etelään virtaavan joen määrää rajoitetaan myös keinotekoisesti Jordanjoen laakson keinokastelun tarpeiden mukaisesti.[5] Vettä kasteluun käyttävät Israel ja Jordania. Veden käyttö kasteluun on aiheuttanut esimerkiksi Kuolleenmeren pinnan selvää laskua sitten 1950-luvun.[6] Joen matkan varrella on useita kuumia lähteitä, joiden mukana jokeen laskee huomattavia määriä kivennäisiä, kuten kipsiä.[6]
Historia muokkaa
.JPG)
Ensimmäinen viittaus Jordanjokeen historiallisissa lähteissä on peräisin 1200-luvulla ennen ajanlaskun alkua kirjoitetusta papyruksesta Anastasi I. Joki esiintyy useaan otteeseen Raamatussa etenkin Jerikon kaupunkiin liittyvissä yhteyksissä. Raamatussa mainitaan useampaan otteeseen myös Jordanin alanko, jota esimerkiksi Loot kuvailee ensimmäisessä Mooseksen kirjassa runsasvetistä aluetta sanoen sen olevan ”kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata”. Jeremian kirjassa mainitaan myös ”Jordanin rannan tiheikkö”, jolla sanotaan olevan leijonia. Raamatun henkilöiden mainitaan ylittävän joen kahluupaikoilla. Ehkä tunnetuimmassa viittauksessa tähän Joosuan kirjassa puhutaan joen virtauksen ihmeenomaisesta pysähtymisestä, joka mahdollisti israelilaisten ylittää joki. Joen virtauksen pysähtymisestä on muitakin historiallisia lähteitä. Virtauksen sanotaan pysähtyneen esimerkiksi joiksikin tunneiksi vuonna 1267 ja useiksi päiviksi vuonna 1546. Virtaus on saattanut pysähtyä esimerkiksi maanjäristyksen romahdutettua joen rantatörmän ja tukittua sen kulun. Joen ylitykseen viitattiin joka tapauksessa sittemmin yhtenä raamatun suurimmista ihmeistä ja jokea alettiin pitää pyhänä. Uskonnollisen merkityksen ohella joki oli hankalasti ylitettävänä huomattava sotilaallinen tekijä ja luonnollinen raja eri poliittisten yksikköjen välillä.[5]
Hellenistisellä kaudella Jordanjoen alangon alueelle kaivettiin kanavia keinokastelua varten, mikä teki alueesta hyvin tuottavaa maatalousseutua. Rooman valtakunnan ja sittemmän Bysantin valtakunnan kausilla joki ei ollut enää poliittisten yksikköjen raja, vaan provinssit Palaestina Prima ja Palaestina Secunda käsittivät molemmat alueita joen kummallakin puolella. Roomalaiskaudella Jordanjoesta tuli pyhä kristityille. Kristinuskossa joki liitetään Johannes Kastajan kastetoimintaan. Myös Jeesus kastettiin tarinan mukaan Jordanjoella. Jeesuksen tarkasta kastepaikasta Jordanjoella ei ole täyttä varmuutta. Matteuksen ja Markuksen evankeliumien mukaan paikka oli lähellä Jerikoa, mutta Johanneksen evankeliumin mukaan kastepaikka oli Ainon, eli lähellä Bet-Seania.[5]
Arabivalloituksen jälkeen Jordanista tuli jälleen eri hallinnollisten yksikköjen raja sen länsirannan muodostaessa Palestiinan (Filastin) ja itärannan Jordanian (al-Urdunn). Raja hävisi taas ristiretkeläisten hallitessa aluetta molemmilla puolilla. Sama jatkui Egyptin mamelukkien ja Osmanien valtakunnan kausilla, jolloin alue kuului Damaskoksen maakuntaan (mamlaka) ja sittemmin Nabluksen sancakiin. Selvä raja joella syntyi uudelleen vuonna 1921, jolloin kumpikin puoli oli osa brittien hallitsemaa Palestiinan mandaattialuetta. Joen itärannan puoleisista alueista muodostettiin kuitenkin alueeseen kuulunut Transjordanian emiraatti. Israelin itsenäisyyssodan aikana Jordanian arabilegioona hallitsi Nabluksen ja Hebronin kukkuloita, eli niin sanottua Länsirantaa Jordanin länsipuolella. Sitä vastoin joen yläjuoksusta tuli osa itsenäistynyttä Israelia. Joen veden hallinnasta tuli sittemmin tulenarka poliittinen kysymys. Israel halusi käyttää vettä Negevin alueen keinokasteluun, ja arabivaltiot yrittivät vuonna 1964 estää suunnitelman muuttamalla latvan virtauksia omalle alueelleen. Israel iski tähän tähtääviä rakennustyömaita vastaan vuonna 1965, minkä jälkeen suunnitelma Negevin keinokastelusta saatiin toteutettua. Kuuden päivän sodan jälkeen Jordanjoesta tuli Jordanian ja Israelin välinen tulitaukolinja.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Eksonyymit - Jordan Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Volgajoki on yksinkertaisesti Volga - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ HISTORIAMATKA | Tuolla puolen Jordanvirran Helsingin Sanomat. 3.7.2004. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ Jordan - RAAMATTU.FI raamattu.fi. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ a b c d e f g h Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 11 Ja–Kas, s. 400–403. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jordan River Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jordan Wikimedia Commonsissa
