Hermonvuori (hepr. ‏Har Hermon‎, arab. Jabal ash-Shaykh‎)[1] on vuori Libanonin, Syyrian ja Israelin rajalla. Kaikki kolme hallitsevat osaa vuoresta ja Israelin hallitsema osa kuuluu miehitettyihin Golanin kukkuloihin. Hermonvuorta pidetään joskus Anti-Libanonvuorten eteläkärkenä. Vuoren korkein huippu Libanonissa yltää 2 814:n metrin korkeuteen merenpinnasta. Vuorella on suuren osan vuodesta lumipeite.

Hermonvuori

Hermonvuori.

Sijainti
 Libanon /  Israel /  Syyria
Vuoristo
Korkeus merenpinnasta
2 814 m
Prominenssi
1 804 mView and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit

Maantiede muokkaa

 
Lumipeitettä Hermonvuorella.

Hermonvuori sijaitsee Libanonin, Israelin ja Syyrian rajalla. Kaikki kolme maata hallitsevat osaa vuoresta.[2] Israelin hallitsema osa kuuluu miehitettyyn Golanin kukkuloiden alueeseen.[3] Vuorta pidetään joskus Anti-Libanonin vuorijonon eteläkärkenä.[4] Hermonvuoren massiivi on leveimmillään noin 25 kilometriä ja pisimmällä kohdallaan noin 45 kilometriä. Vuori kulkee pituussuunnassaan lounaasta koilliseen. Vuoren korkein kohta eli Qasr Antar (suom. Antarin linna) sijaitsee 2 814 metrin korkeudella merenpinnasta ja huippu sijaitsee vuoren Libanoniin kuuluvalla puolella.[2] Israelin hallitseman osan korkein kohta on 2 236 metriä.[5]

Hermonvuoren yläkerrostumat ovat pääasiassa Jurakautista kalkkikiveä. Kalkkikiven erroosio on vaikuttanut esimerkiksi lukuisten jyrkänteiden, lohkareiden ja vajoamien syntymiseen. Samasta syystä vuortella ei ole juuri ollenkaan maaperää. Maaperän puuttumisen takia myös alueen kasvisto on varsin köyhää.[2]

Hermonvuoren alueelle lankeaa varsin runsaasti sateita. Vuotuinen sadanta vuoren yläosilla on suurimmillaan yleensä 1 500 mm. Talvisin sateita saadaan myös lumena. Vuoren huippuolla on lumipeite suurin piirtein kaksi kolmasosaa vuodesta. Vuorella sadevesi imeytyy huokoiseen kivikerrokseen ja pulppuaa ulos vuoren juuren lähteiltä. Vedet virtaavat Jordanjokeen, sekä virtoihin Damaskoksen suuntaan.[2]

Historia muokkaa

 
Hermonvuoren laskettelurinteitä.

Hermonvuoren nykyinen nimi on johdettu pyhää tarkoittavasta juuresta ḥrm. Nimi viitannee uskomuksiin, joissa korkeat paikat liitettiin jumalien asuinpaikkoihin. Vanhan testamentin viidennen Mooseksen kirjan (3:9) mukaan foinikialaiset kutsuivat vuorta nimellä Sirjon ja amorilaiset nimellä Senir. Nimet lienevät viitanneet aikanaan koko Anti-Libanonin vuorijonoon. Nimet mainitaan myös esimerkiksi teksteissä muinaisesta Egyptistä 1800-luvulta ennen ajanlaskun alkua ja ugaritilaisissateksteissä 1300-luvulta eaa. Assyrian hallitsija Salmanassar III:n sanotaan käyneen taistelun Sa-ni-run vuorella kuningas Hasaelia vastaan sotaretkellään Damaskokseen. Nimistä johdettua muotoa Snir käyttivät arabimaantieteilijät vielä 900-luvulla.[2]

Vanhassa testamentissa vuoreen viitataan myös muissa yhteyksissä. Vuori käsitettiin juutalaisten amorilaisilta valtaaman alueen pohjoisrajana. Psalmien kirjassa (133:3) mainitaan esimerkiksi vuoren aamukaste, Laulujen laulussa (4:8) leijonat ja Hesekielin kirjassa (27:5) sen sypressit. Historioitsija Hieronymus kirjoitti teoksessaan Onomastikon, että vuoren huipulla sijaitsi temppeli. Sittemmissä arkeologisissa kaivauksissa läheltä huippua on löydetty kreikkalainen teksti, jossa mainitaan vain "valan ottaneiden" saavan kulkea paikkaa pidemmälle.[2]

Vuori on ollut lähihistoriansa aikana asumaton. Sen juurille perustettiin kuitenkin joitakin kyliä, joita asuttivat pääasiassa eri uskonnolliset vähemmistöt, kuten alaviitit ja druusit, jotka etsivät suojaisia paikkoja asutuksilleen. Israelin itsenäistyttyä Syyria rakennutti vuorelle linnoitettuja asemia, joista tulitettiin ajoittain Israelin puolelle. Israel valtasi osan Hermonvuoresta ja Golanin kukkuloiden alueen kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967. Israeliin liitettiin myös vuoren juuren kylät Majdal Shams ja Ghajar. Arabien vastarintataistelijat tekivät ajoittain sodan jälkeen iskuja Libanonin hallitsemalta osalta vuorta. Israelin hallitsemalle osalle rakennettiin kaksi tietä, jotka kohtaavat huipulla. Rinteelle rakennettiin myös laskettelukeskus.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Eksonyymit Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 14.12.2019.
  2. a b c d e f g Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 09 Her-Int, s. 30–31. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
  3. Mount Hermon Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  4. Anti-Lebanon Mountains britannica.com. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  5. Stewart Weiss: In plain language: The nations – America and Israel – with the Golan The Jerusalem Post. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa