Johan Anders Jägerhorn

Johan (Jan) Anders Jägerhorn af Spurila, (8. huhtikuuta 1757 Helsingin pitäjä6. maaliskuuta 1825 Porvoo) oli upseeri ja Suomen itsenäisyyden esitaistelija.

Jägerhor sukuvaakuna

HenkilöhistoriaMuokkaa

Johan Anders Jägerhorn oli everstiluutnantti Fredrik Anders Jägerhornin ja Ulrika Sofia Brunowin vanhin poika ja eversti Fredrik Adolf Jägerhornin veli. Kaksikymmentäkuusivuotias Jägerhorn meni naimisiin Helsingissä 18. lokakuuta 1783 Ulrika Sofia Blomcreutzin kanssa. Ulrika Sofia oli eversti Didrik Blomcreutzin ja Ulrika Sofia Nordencreutzin tytär, syntynyt 1754. Hän kuoli Linnaisten kartanossa Mäntsälässä 1830. Heillä oli kaksi tytärtä, jotka molemmat hukkuivat nuorina. Jan Andersin sisar Eva (s. 1753) oli Nynäsin Christer Ramsayn puoliso.

SotilasuraMuokkaa

Jägerhorn aloitti sotilasuransa 11. maaliskuuta 1767, jolloin hän 9-vuotiaana oli Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin vapaaehtoinen. Korpraaliksi hänet nimitettiin samassa rykmentissä 28. kesäkuuta 1771. Hän siirtyi sieltä Karjalan rakuunarykmenttiin kornettina 13. joulukuuta 1775. Uudenmaan rakuunarykmentin luutnantiksi hänet nimitettiin 25. syyskuuta 1781, ja eteni urassaan nopeasti kapteeniksi armeijassa 23. elokuuta 1782 ja sai samalla staabin adjutantin viran Suomen ylipäällikkö kreivi Possella. Hänet nimitettiin rykmentin kapteeniksi, majuriksi armeijassa ja sai kuninkaallisen yliadjutantin nimityksen 30. kesäkuuta 1787. Kohta lähdettyään maanpakoon Venäjälle nimitettiin hänet venäläiseksi everstiluutnantiksi vuonna 1789

Nuoruudessaan Jägerhorn osallistui Suomenlinnan valloitukseen 16. elokuuta 1772 Kustaa III:n vallankaappauksen yhteydessä. Tämän vuoksi hän pääsi Sprengtportenin veljesten tavoin kuninkaan suosioon. Hänet kutsuttiin maaliskuussa 1777 kartoittamaan Suomea, jossa hän teki merkittävää työtä Savon ja Karjalan kartoittamisessa. Ilmeisesti siinä yhteydessä hän oppi suomen kielen. Georg Magnus Sprengtporten oli Jägerhornin esikuva. Sprengtportenin Brahenlinnassa Jägerhorn sai upseerikoulutuksen, ja opetti myös itse siellä. Kuningas myönsi stipendin opintoihin ulkomailla 1779 ja kahden vuoden vapautuksen sotilasvirastaan. Hän opiskeli samana vuonna Berliinin ja Tukholman sotilasakatemiassa.

Valhalla-seura ja Anjalan liittoMuokkaa

Seuraelämästä ja yleismaailmallisista kysymyksistä kiinnostunut Jägerhorn perusti kuningasmielisen La Constancen sivuloosin Suomeen 1781 nimellä Rutger Ingessonin -loosi, joka sittemmin muutettiin Valhalla-seuraksi 1783–1786. Jägerhorn oli tämän Suomenlinnassa kokoontuvan seuran ylin johtaja. Myöhemmin idealistinen Jägerhorn liittyi niin sanottuihin itsenäisyysmiehiin. Jägerhorn toimitti Liikkalan nootin elokuussa 1788 ja joutui samana vuonna pakenemaan Venäjälle kuningasvastaisten tekojensa johdosta. Hänet tuomittiin 13. lokakuuta 1789 poissa olevana kuolemaan ja menettämään aatelisarvonsa ja omaisuutensa.

UlkomaanvuodetMuokkaa

Kohta saavuttuaan Pietariin Jägerhorn suuntasi Ranskaan, ja oleskeli ensin vuosina 1792–1793 Pariisissa, missä yritti päästä Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n suosioon. Ludvig XVI mestattiin 21.1.1793 jonka jälkeen Jägerhorn muutti Saksaan, missä hän tapasi muita maanpaossa oleskelevia maanmiehiään. Vuosina 1794-1799 hän hoiti maaomistuksiaan Holsteinin Reinbeckissä. Vuoden 1928 aateliskalenterissa mainitaan Jägerhornin lisäksi lapsi hänen oleskellessaan Reinbeckissä.

Jägerhorn toimi ranskalaisena agenttina 1797 tehtävänään selvittää sotilaallinen tila suunnitteilla olevan Irlannin vapaussodan johdosta ilmeisesti päästäkseen Ranskan kuninkaan suosioon. Hän oli yhteydessä Irlannin vapausliikkeen johtajaan lordi Edward Fitzgeraldiin. Englantilaiset saivat kuitenkin vihiä aikeista, ja Jägerhorn vangittiin ja suljettiin Toweriin, missä hän lannistumattomana vietti aikaansa 1799–1801 yrittäen keksiä ikiliikkujan. Hänet vapautettiin kuitenkin pian venäläisten intressien takia; Venäjä oli Englannin liittolainen. Päästyään vankeudesta Jägerhorn palasi Saksaan ja onnistui saamaan kansalaisoikeudet Hampurissa, missä hän asui 1801–1808.

Paluu SuomeenMuokkaa

Johdonmukaisesti Suomen kohtalosta kiinnostunut Jägerhorn kirjoitti 26. helmikuuta 1809 ehdotuksen uudeksi Suomen perustuslaiksi, joka perustui todellisen aristokratian luomiseen Suomessa (Memoire très-humble). Hän oleskeli Pietarissa 1808–1813. Helmikuussa 1809 Jägerhorn kehotti tsaari Aleksanteria kruunaamaan itsensä Suomen kuninkaaksi ja antamaan kuningasvahvistuksen, jossa tsaari-suuriruhtinas vannoisi ylläpitävänsä Suomen vanhat lait ja säännökset. Keisari-Suurruhtinas palautti Jägerhornille aatelisoikeudet Suomessa 1. maaliskuuta 1809, minkä jälkeen hän osallistui Porvoon valtiopäiville 1809. Hänet valittiin tuolloin Suomen ensimmäisen ritarihuonejohtokunnan jäseneksi. Jägerhorn oli Pietariin sijoitetun Suomen komission jäsen, ja ehdotti komission korvaamista suomalaisella konseljilla. Hän vaikutti näin ollen Suomen asiain komitean perustamiseen 1811. Suomeen hän palasi pysyvästi vasta 1813.

Jägerhorn omisti vuodesta 1785 Backaksen kartanon Veromiehen kylässä Helsingin pitäjässä, Hinschendorfin vuodesta (1794) (kutsuttiin "Spurilaksi") Reinbeckissä Holsteinissa, Neuhofin vuodesta 1803 Lyypekin edustalla, Schafhusenin Segebergin edustalla, Näsen Pernajassa vuoteen 1816 sekä Sannäsin kartanon Porvoossa vuodet 1816-1818. Johan Anders Jägerhorn ei nauttinut aikalaistensa arvostusta, sillä talonpoikaisto pelkäsi venäläistä maaorjuutta eikä aatelisto uskonut Suomen autonomiaan. Hän kuoli halvaukseen Porvoossa 6. maaliskuuta 1825.

MuistamisetMuokkaa

Finnish-Irish Society kiinnitti 1981 Jägerhornin muistoksi laatan hänen Porvoon Jokikadulla sijaitsevan viimeisen kotinsa ulkoseinään.

LähteetMuokkaa

  • Veli-Matti Syrjö: Jägerhorn, Jan Anders (1757–1825) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Bruno Lesch, Jan Anders Jägerhorn - världsmedborgare, separatist och emigrant.
  • Carpelan, Ättartavlor
  • Suomen Ritarihuone, Jägerhorniana

Katso myösMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa