Suvivirsi

virsi
(Ohjattu sivulta Jo joutui armas aika)

Suvivirsi (ruots. Den blomstertid nu kommer)[1] on ruotsalainen virsi 1600-luvun lopulta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa laulu on numerolla 571, ja suomenruotsalaisessa virsikirjassa se on numerolla 535. Virressä on kuusi säkeistöä.[2][3]

Gotlannissa Visbyn lähellä sijaitseva Hångerin lähde, jonka luona piispa Israel Kolmodin perimätiedon mukaan sai innoituksen Suvivirren kirjoittamiseen.
Den blomstertid nu kommer vuoden 1819 Ruotsin virsikirjassa

Virren teksti muokkaa

Virren tekstin taustalla on myös arveltu saksalaislähdettä.[4][5] Ruotsinkielisen alkutekstin sanoituksen pohjana on arveltu olleen keskiaikaisia maallisia runoja,[6] tai keskiaikainen eroottinen runo 1200-luvulta. Runossa päähenkilö johdattelee naista keväiselle niitylle rakastelemaan kanssaan.[7] Vuodelta 1582 olevan Piae Cantiones -kokoelman lopussa on kevätruno ”Tempus adest floridum”, jolla on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Suvivirren kanssa, ja samoilla sanoilla alkaa teksti 1200-luvun alusta olevassa Carmina Burana -kokoelmassa.[4] ”Tempus adest floridum” on julkaistu ruotsinkielisenä käännöksenä 1619 Laurentius Jonae Gestritiuksen julkaisemassa kokoelmassa Några Psalmer, Andelige Wijsor och Loffsonger.[8]

On otaksuttu, että virren ruotsinkieliset sanat kirjoitti Gotlannin superindententti Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1694. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbyä[9]. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, ja siksi virsikirjassa sanoittaja on ilmoitettu näin: ”Israel Kolmodin (?) 1694”. Samoin se, että virsi on painettu samoihin aikoihin, kun Kolmodin otti vastaan superindententin viran, vahvistaa olettamusta, että hän ei olisi sen kirjoittaja.[8] Virsi julkaistiin vuonna 1694 ilmestyneessä virsikirjassa (julkaisijana Jesper Svedberg), mutta kirjan painos sensuroitiin koska sen nähtiin sisältävän väärää oppia, ja tämän virren väitettiin sekoittavan maallisen ja hengellisen ilon[8]. Virsi julkaistiin vuoden 1695 virsikirjassa (ns. Karoliininen virsikirja), sillä kirjoja ei haluttu jo toistamiseen ottaa pois yleisön saatavilta.[10] Virsi oli kirjassa numerolla 317, otsikolla "En sommarvisa". Otsikko on ollut hieman harhaanjohtava, kuvaavan virsi alkavaa kesää.[8]

Virsi on suomennettu uskollisesti ruotsinkielisen runon mukaan ja suomentaja on mahdollisesti virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus vuonna 1700[11], mutta varmuutta asiasta ei ole. Se otettiin mukaan vuoden 1701 virsikirjaan.[4] Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937.

Virren sävelmä muokkaa

Virren säveltäjää ei tunneta, joten virsikirjassa on merkintä ”Ruotsissa 1697”. Melodiaa pidetään ruotsalaisena kansansävelmänä[12] ja se on julkaistu vuoden 1697 koraalikirjassa tämän virren sävelmänä.

Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa sekä Ruotsin kirkon virsikirjassa virren sävelmä poikkeaa muutaman nuotin verran Suomessa suomen kielellä käytetystä sävelmästä. Ero on virren kunkin säkeistön 1. ja 3. säkeen lopussa, jossa alkuaan on ollut saman sävelen toisto. Suomessa sitä lauletaan suomeksi kuitenkin K. J. Moringin 1800-luvulla tekemän sekakuorosovituksen mukaisesti, jossa ensimmäisen säkeen lopussa esiintyi ylöspäinen asteikkokulku, ja se vakiintui myöhemmin suomenkieliseen virsisävelmään.

Virren rakenne muokkaa

Virsi alkaa luonnonkuvauksella, joka on harvinainen piirre 1600-luvulla syntyneissä virsissä. Toisessa säkeistössä tulee mukaan opettava sisältö, joka vahvistuu kolmannessa: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja lintujen laulu on seurattava esimerkki Jumalan ylistämiseksi. Virren hengellinen ydin on neljännen säkeistön rukouksessa: "Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme".[9]

Virren viidennen säkeistön kielikuvat, joissa Jeesusta verrataan Saaronin liljaan ja laulajan sielua Libanoniin, viittaavat Raamatun Laulujen lauluun.[9][13][14] Kuudennessa säkeistössä pyydetään siunausta maan sadolle, ja virsi päättyy rukoukseen hengellisestä ravinnosta.[9]

Nykyisin muokkaa

Kirkoissa suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksessa.[9] Se on Suomen ev. lut kirkon Evankeliumikirjassa alkuvirsisuositus juhannuspäivälle.[15] Virsi on yleinen myös kesän häätilaisuuksissa.

Vuonna 2004 virsikirjan jumalanpalvelusliitteeseen otettiin suvivirren melodiaan tehty toinen sanoitus, joka alkaa sanoin: ”Se tuntee onnen syvän”. Sanat on kirjoittanut Pirjo Vahtola vuonna 2002, ja tekstiä on muokannut Niilo Rauhala vuonna 2003. Laulu on numeroltaan 822 ja kuuluu avioliiton solmimisen osastoon.

Suomessa koulujen päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti kolme ensimmäistä säkeistöä.[16] Suvivirren asemasta koulujen kevätjuhlassa on keskusteltu viime vuosina. Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi keväällä 2014, että koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita ja että yksittäinen virsi ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoittamista.[17]

Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä Suomen kirkon virsikirjan tekstiin nähden hieman erilainen käännös, joka pohjautuu vuoden 1986 virsikirjan (Den svenska psalmboken) tekstiin. Virren numero on 199, siinä on viisi säkeistöä ja sen alkusanat ovat "Jo joutuu armas aika".[18] Suomenkielinen teksti on virsikirjan käännöstyöryhmän muokkaama 1998, sekä 5. säkeistö on Pekka Kivekkään uudelleen 1998 kääntämä.

Virsi on myös Hengellisessä laulukirjassa, laulu 586 ja Helsingin katolisen hiippakunnan Cantemus-virsikirjassa virsi 302.[19]

Helsingin Sanomat pyysi keväällä 2009 lukijoitaan nimeämään oman ”onnen laulunsa”, ja yli 800 ehdotetun kappaleen joukossa Suvivirsi oli yksi 35:stä eniten mainintoja saaneesta[20][21].

Virren sanat muokkaa

 
Suvivirren nuotit ja sanat, 1-3 säkeistöt ("Svensk söndagsskolsångbok för hem, skolor och barngudstjänster" 1929).

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Vanhassa virsikirjassa (1701) muokkaa

Jo joutu armas aica
Ja Suwi suloinen
Joll caunist caiken paican
Caunista cuckainen.
Nyt armas Auring meitä
Taas lähte lähemmäx
Hän kuolleet hauto heitä
Jäll teke eläwäx.

Ne nijtyn cuckat corjat
Ja Laiho laxosa
Nijn ylpiät Yrtti tarhat
Puut wehriät werasa
Ne meillen muistuttawat
Suurt hywytt' Jumalan
Jong caick ain nähdä saawat
Juur ymbär Wuoden ain.[22]

Virren 1. säkeistö vuoden 1694 ruotsinkielisessä virsikirjassa muokkaa

1. THen blomstertijd nu kommer

Medh lust och fägring stoor/

Nu nalkas liufwe Sommar/

Tå gräs och örter groor.

Then blida Sool vpwärmer

Alt hwad haar warit dödt;

Tå hon oss skrider närmar/

Blijr thet på nyo födt.[23]

Suvivirren sanat stadin slangilla muokkaa

Suvivirren sanat ovat stadin slangilla laatineet Mikko Seppälä ja E. J. Kauhanen.[24] (Jo pukkas glaiduu aikaa/ on kesis viimeinkin./Ja minne vaan kun tsiigaa, /nii hittaa blumsterin.)[25][26]

Arvostelua muokkaa

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä Suvivirren laulaminen ja sen kuunteleminen koulujen kevätjuhlassa on uskonnon harjoittamista.[27] Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus kanteli asiasta oikeusasiamiehelle, joka kuitenkin lausui kantelun perusteella vuonna 2013, että ”suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia” ja että ”vallitsevassa kulttuuriympäristössämme suvivirren mainittu sisältö ei aiheuta sitä, että koulun päättäjäistilaisuudesta muodostuisi uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden kannalta kielletyllä tavalla luonteeltaan uskonnollinen tilaisuus”.[28] Eduskunnan perustuslakivaliokunta tekikin sitten Suvivirrestä linjauksen, jonka mukaan koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita. Yksi virsi ei tee tilaisuudesta vielä uskonnollista.[17]

Suvilaulu muokkaa

Jo joutui armas aika -laulusta on tehty myös sanoiltaan ei-uskonnollinen versio. Ehdotuksen Suvilaulun sanoiksi on tehnyt sanoittaja Miiroskari vuonna 2003.[29]

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.

3. Jo joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!

Lähteet muokkaa

  1. Den blomstertid nu kommer psalmbok.fi. Viitattu 17.4 2019. (ruotsiksi)
  2. Virsi 571: Jo joutui armas aika Evl.fi. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 29.9.2009.
  3. https://runeberg.org/psalmbok/
  4. a b c Heikki Rönty: Suvivirren taustalla piilee nälkää, kannibalismia ja erotiikkaa Yle uutiset. 2.6.2017. Viitattu 2.6.2017.
  5. ”Jo joutui armas aika”, teoksessa Otavan iso musiikkitietosanakirja. 3, Herz–laudes. (Sohlmans musiklexikon.). Helsingissä: Otava, 1978. ISBN 951-1-04553-9.
  6. Palm Anders, Stenström Johan, red (1999). Barnens svenska sångbok. Stockholm: Bonnier. Libris 8345222. ISBN 91-0-057050-8
  7. Rönty, Heikki: Suvivirren taustalla piilee nälkää, kannibalismia ja erotiikkaa – "Joissain pitäjissä kuoli yli puolet väestöstä" Yle Uutiset. Viitattu 7.4.2019.
  8. a b c d Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen., s. 24, 514. Wessmans musikförlag AB Visby 2014 ISBN 978-91-8771-034-6, 2014. (ruotsiksi)
  9. a b c d e Tauno Väinölä,: Virsikirjamme virret. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-611-2.
  10. Suvivirsi agricolaverkko.fi. Viitattu 10.6.2019.
  11. Juhana Unkuri: Lempeän valloituksen kohde (Lyhyet-palsta) Yliopisto. 19/2000. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.9.2009.
  12. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, luettelo virsisävelmistä, joiden tekijöitä ei tunneta sivulla 800–801, Pieksämäki 1987, ISBN 951-600-716-3
  13. Laul.l. 2:1
  14. Laul.l. 4:11–15
  15. Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä) (Virsisuositukset) kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 16.4.2020.
  16. Rytsä, Paavo: Suvivirsi yle.fi. Ylen Elävä arkisto. Arkistoitu 8.6.2009. Viitattu 29.9.2009.
  17. a b Pohjanpalo, Olli: Perustuslakivaliokunta: Suvivirsi saa raikua koulun juhlissa HS.fi. Arkistoitu 11.6.2016. Viitattu 30.5.2016.
  18. Ruotsin kirkon virsikirja, s. 334. Verbum förlag AB, 2003.
  19. Cantemus, Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirja. Helsingin hiippakunnan liturginen toimikunta, Katolinen tiedotuskeskus, 2012. ISBN 978-952-9627-71-4.
  20. Kotirinta, Pirkko: 35 ehdokasta suomalaiseksi onnen lauluksi. Helsingin Sanomat, 31.5.2009. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  21. Kotirinta, Pirkko: Onni on laulu ja laulaminen. Helsingin Sanomat, 31.5.2009. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  22. Laasonen, Pentti: Suomen kirkon historia 2, s. 223. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16492-5.
  23. Den svenska psalmboken / Johan Per Lindh 1797 (sivu 269, virsi 317) runeberg.org. Viitattu 19.3.2020. (ruotsiksi)
  24. Jo joutuu armaampi aika (Arkistoitu – Internet Archive) Kirkko ja kaupunki 23.5.2011. Viitattu 26.5.2011.
  25. Suvivirsi lauletaan stadissa slangilla - katso sanat! is.fi. Viitattu 18.4.2020.
  26. Soan suuni aokiemaan – Suvivirsi yhdeksällä murteella kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 18.4.2020.
  27. Lausunto uskonnonvapauskomitean mietinnöstä: yksityiskohtaiset perustelut 6.4.2001. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 29.9.2009.
  28. Suvivirsi koulujen kevätjuhlissa (PDF) (Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu Dnro 2488/4/13) 5.8.2013. Suomen Eduskunta. Viitattu 21.4.2016.
  29. Jo joutui armas aika – tasa-arvoisesti kaikille kevätjuhlaan osallistujille! Prometheus-seremoniat Oy. Arkistoitu 18.9.2009. Viitattu 29.9.2009.

Aiheesta muualla muokkaa