Jeremy Blake
Jeremy Blake (1971 – 17. heinäkuuta 2007 New York) oli yhdysvaltalainen digitaalisen taiteen tekijä. Hän yhdisti maalauksen perinteitä moderniin digitaaliseen ilmaisuun.[1][2]
Ura taitelijana
muokkaaBlake sai taiteissa kandidaatin arvon vuonna 1993 School of the Art Institute of Chicagosta ja maisterin arvon vuonna 1995 California Institute of the Artsista. Hän sai ensimmäisen kerran huomiota 1990-luvun loppupuolella suurikokoisilla ja osin abstrakteilla kromogeenisillä tulosteilla, jotka oli tehty digitaalisesti maalauksia ja valokuvia muistuttaviksi. Blake alkoi animoida vastaavista kuvista sekvenssejä, joista hän muodosti jatkuvasti liikkuvia maalauksia muistuttaneita digitaalisia videoteoksia. Blake yhdisteli kuvissaan abstraktia ja esittävää ilmausta modernistisella tyylillä, johon liitettiin film noir -tyylinen äänimaailma. Hänen teostensa aihevalikoima oli laaja. Hän käsitteli taiteensa kautta teemoja terrorismista ja väkivallasta glamouriin ja dekadenssiin.[1] Blake rikkoi animaation, elokuvan ja tietokonetaiteen välisiä rajoja.[3]
Blake piti omia näyttelyitä Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Belgiassa, Isossa-Britanniassa, Sveitsissä ja Venäjällä. Hän osallistui kolmesti Whitney Museum of American Artin biennaaliin.[1] Blaken teoksia otettiin muun muassa Los Angelesin Museum of Contemporary Artin ja New Yorkin Museum of Modern Artin pysyviin kokoelmiin.[3]
Vuonna 2002 Blake palkattiin tekemään hallusinogeenisiltä vaikuttavia sekvenssejä Paul Thomas Andersonin elokuvaan Punch-Drunk Love – rakkauden värit. Samana vuonna hän työskenteli alternative rock -muusikko Beckin albumissa Sea Change.[3] Yksi Blaken tunnetuimmista teoksista on vuonna 2004 valmistunut Winchester-trilogia, jonka aiheena oli Sarah Winchester.[2]
Yksityiselämä
muokkaaBlaken isä kuoli AIDSiin pojan ollessa 17-vuotias. Blake tapasi pelisuunnittelija Theresa Duncanin vuonna 1994. Molemmat vaikuttivat Washingtonin DC:n punkyhteisössä, joka osallistui myös aktivismiin. Blake muutti Duncanin kanssa vuonna 1995 New Yorkiin ja vuonna 2002 Los Angelesiin.[2] Pariskunnan osapuolet olivat niin sitoutuneita toisiinsa, että Artnet käytti Blakesta ja Duncanista yhteisnimeä "Theremy".[3]
Kuolema ja siihen liittyneet tapahtumat
muokkaa10. heinäkuuta 2007 Blake löysi naisystävänsä Theresa Duncanin itsemurhan tehneenä. Viikko myöhemmin hänkin teki itsemurhan hukuttautumalla Queensin Rockaway Beachilla. Kalastaja löysi Blaken ruumiin Sea Girtin rannikolta New Jerseyssa 22. heinäkuuta 2007.[2]
Kaksoisitsemurhana pidetty teko herätti laajaa hämmennystä taidepiireissä ja blogikirjoittajien keskuudessa. Tapauksen uutisoinnista välittyi kuva tiiviisti toisiinsa sitoutuneesta pariskunnasta, joka suhtautui epäluuloisesti muihin ja joka oli kadottamassa kosketustaan todellisuuteen. Blake ja Duncan olivat uskoneet erityisesti skientologien juonitelleen heitä vastaan. Blake oli kirjoittanut lokakuussa 2006 27-sivuisen tekstin, jonka oli tarkoitus tulla toteutumatta jääneen oikeudenkäynnin pohjaksi. Kirjoituksessa kuvailtiin mustamaalausta, häirintää, seuraamista ja uhkailua, jota pariskunta koki skientologien harjoittaneen. Blake luetteloi salaliittoon osallistujiksi Tom Cruisen, Miranda Julyn, Paul Thomas Andersonin, Beckin, Tom Frestonin, Tim Griffinin, merkittäviä taiteen keräilijöitä ja Hollywoodin lahjakkuuksien etsijöitä.[3] Pariskunta yhdisti salaliittoon myös George W. Bushin hallinnon, CIA:n ja Reza Aslanin.[2] Ystävät alkoivat pitää molempia vainoharhaisina.[4]
Blake dokumentoi keväästä 2006 lähtien Duncanin kanssa autoja ja graffiteja "todisteina" salaliitosta. Blake myös heitti virtsaa naapureidensa grillille, koska pariskunta oli epäillyt naapureitaan skientologeiksi.[3] Tammikuussa 2007 Blake ja Duncan muuttivat salaliittoteorioita kannattaneen ja talonvaltauksia johtaneen pappi Frank Moralesin luokse.[2]
Pariskunnan taustalla oli pettymyksiä, sillä Paramount Pictures ei ollut tuottanut Duncanin käsikirjoitukseen pohjautunutta elokuvaa. Blaken oli myös tarkoitus ohjata elokuva Bradford L. Schlein hankittua oikeudet George Pelecanosin Nick's Trip -kirjaan elokuvaversion tekemiseksi. Hanke jumiutui, koska Blake alkoi syyttää Schlein silloista naisystävää ja elokuvan käsikirjoittajaa skientologeiksi.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Jeremy Blake Tillou Fine Art, viitattu 13.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Nancy Jo Sales, The Golden Suicides Vanity Fair 11.12.2007, viitattu 13.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Suicide duo's fall from artist elite to manic believers in a 'Satanic plot' New York Post 5.8.2007, viitattu 13.7.2024 (englanniksi)
- ↑ David Amsden, Conspiracy of Two New York Magazine 16.8.2007, viitattu 13.7.2024 (englanniksi)