Wikipedia

Jeesuksen taivaaseenastuminen

Jeesuksen taivaaseenastuminen on keskeinen Jeesuksen elämän tapahtuma, josta kerrotaan Luukkaan[1] ja Markuksen evankeliumeissa[2] sekä Apostolien teoissa.[3] Kristittyjen usko Jeesuksen taivaaseenastumiseen mainitaan myös yleisesti hyväksytyissä apostolisessa uskontunnustuksessa ja Nikean uskontunnustuksessa, joissa molemmista on lause “astui ylös taivaisiin”.

Rembrandt, Jeesuksen taivaaseenastuminen

Apostolien tekojen kertomusten mukaan Jeesus näyttäytyi ihmisille 40 päivän ajan pääsiäisenä tapahtuneen ylös­nousemuksensa jälkeen.[3] Tämän jälkeen hän astui taivaaseen ja istuutui Jumalan oikealle puolelle.[4] Lähtöä seuranneille apostoleille luvataan Pyhä Henki ja kerrotaan, että Jeesus vielä kerran tulee takaisin.[5]

Kristityt ovat viettäneet Jeesuksen taivaaseenastumisen juhlaa eli helatorstaita aina 300-luvulta lähtien.[6]

Uuden Testamentin kertomukset muokkaa

Taivaaseenastumistapahtumasta kerrotaan suoraan Apostolien Teoissa sekä Luukkaan ja Markuksen evankeliumeissa. Tämän lisäksi Johanneksen evankeliumi viittaa taivaaseenastumiseen, vaikkakaan ei kerro itse tapahtumaa.[7]

»Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.»
(Apt. 1:6-11, vuoden 1992 käännös)

»Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.»
(Mark 16:19, vuoden 1992 käännös)

»Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.»
(Luuk. 24:51, vuoden 1992 käännös)

Kristinuskon tulkintoja muokkaa

Kirkkotaiteessa taivaaseenastuminen kuvataan yleensä fyysisenä kohoamisena maanpinnalta ylös kohti taivasta, mutta tämä ei välttämättä ole alkuperäisen tekstin tarkoitus. Alkuperäisteksti voidaan myös ymmärtää niin, että Jeesus erkani opetuslapsistaan kunnes hän katosi pilven sekaan.[7]

Merkitys kristinuskon kannalta on vaikeampi ymmärtää.[8] Kari Kuulan tulkinnan mukaan taivaaseenastumisen yhteydessä ”päättyi Jumalan Pojan näkyvä ruumiillinen toiminta luomakunnassa ja alkoi Pyhän Hengen aika.”[4] Wille Riekkisen mukaan “Jeesus jätti meidät helatorstaina lopullisesti ajallisin silmin nähtävässä muodossa. Jumala otti hänet luokseen taivaaseen, jota ei voida eikä ole tarvis lokalisoida sen tarkemmin. Jeesus yksinkertaisesti siirtyi tuonpuoleisuuteen aistiemme tavoittamattomiin.”.[9]

Eero Huovinen puolestaan muotoilee: “taivaaseen astuminen tarkoittaa, ettei Jeesusta enää nähdä samalla tavalla kuin aikalaiset aikoinaan hänet näkivät. Mestari on mennyt pois, Raamatun mukaa hän 'erkani heistä'. Kun Jeesus astui taivaaseen, hän astui ajan ja paikan tuolle puolelle, mursi maantieteen ja kalenterin rajat. Hän, joka on taivaassa, ei ole sidottu vain yhteen paikkaan, vaan hän voi olla läsnä kaikkialla.”[8]

Teologian tohtori Niko Huttunen toteaa 2015 Kirkko ja kaupunki -lehdessä, että evankeliumin kirjoittajat käyttivät "arvatenkin oman aikansa kieltä, sillä mitään muuta ei ole olemassa", ja rinnastaa tapahtuneen Rooman keisarin polttohautausta kuvaavaan terminologiaan. ”Näin juuri ensimmäiset kristityt toimivat", hän sanoo ja lisää: ”Kristinusko leikitteli keisarivallan kielikuvilla ja tahtoi samalla osoittaa, että Jeesus, sen enempää kuin hänen seuraajansa, eivät uhkaa Rooman valtakuntaa poliittisesti.”[10]

Tekstikritiikki muokkaa

Tekstikritiikin keinoin on havaittu, että kaikissa vanhimmissa Raamatun käsikirjoituksissa kertomus taivaaseenastumisesta ei esiinny samalla tavoin kuin nykyraamatuissa. Markuksen evankeliumin maininta taivaaseenastumisesta on evankeliumin loppuun tehdyssä myöhemmässä lisäyksessä, jota ei pidetä Markuksen kirjoittamana.[11][7]

Luukkaan maininnan viimeinen lause “ja hänet otettiin ylös taivaaseen” on myös kyseenalainen, sillä se puuttuu joistakin tärkeimmistä käsikirjoituksista, kuten Codex Sinaiticusista ja Codex Bezaesta.[12][13][7]

Tapahtumapaikka muokkaa

 
Taivaaseenastumisen kappelissa sijaitseva väitetty Jeesuksen oikean jalan jälki

Apostolien tekojen mukaan taivaaseenastuminen tapahtui “vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi”.[14] Luukkaan evankeliumin mukaan se tapahtui “lähellä Betaniaa”,[15] joka sijaitsee Öljymäen lounaisrinteellä.[16] Markus ei mainitse tapahtumapaikkaa.

Oletetulla tapahtumapaikalla on 300-luvulta alkaen sijainnut kirkko. Nykyistä rakennusta kutsutaan Taivaaseenastumisen kappeliksi. Alkuperäisen kirkon tuhosivat vuonna 614 persialaiset. Kirkko rakennettiin uudelleen ja sitä ovat myöhemmin rakentaneet ja muokanneet muun muassa kristityt ristiretkeläiset ja muslimit. Kappeli on nykyään muslimien hallinnassa.[17]

Taivaaseenastumisen kappelissa on vielä nykyäänkin kivi, jossa uskotaan näkyvän Jeesuksen oikean jalan jalanjälki, joka on jäänyt kiveen taivaaseenastumisen hetkellä. Vasemman jalan jälki on siirretty keskiajalla Al-Aqsan moskeijaan. 600-luvun kertomusten mukaan jalanjäljet olivat tuolloin selvästi nähtävissä kivessä.[17] Pyhiinvaeltajilla oli kuitenkin tuolloin lupa ottaa tapahtumapaikalta maata mukaansa, joka osaltaan voi selittää jäljen nykyisen muodon.[18][17]

Taivaaseenastuminen taiteessa muokkaa

Taidemusiikki muokkaa

Taivaaseenastuminen mainitaan keskeisissä uskontunnustuksissa, josta johtuen se kuuluu myös sävellettyyn messuun. Esimerkiksi Ludvig van Beethovenin Missa Solemniksen uskontunnustusosan (Credo) taivaaseenastumiskohta (lat. et ascendit in caelum) kuvataan nousevina C- ja F-duurin sävelsarjoina, jotka kuvastavat Jeesuksen taivaaseenastumista[19].

Johann Sebastian Bach puolestaan on säveltänyt taivaaseenastumisesta kolme kantaattia (BWV 37, BWV 128, BWV 43) sekä taivaaseenastumisen oratorion (BWV 11), joka sisältää kaikki taivaaseenastumista koskevat tekstit evankeliumeista ja Apostolien teoista. Kyseinen oratorio ei kuitenkaan ole juuri kantaatteja pidempi.[20]

Kuvataide muokkaa

Kristillisessä kuvataiteessa taivaaseenastumista on kuvattu aina 400-luvulta saakka. Pääasiallisia kuvaustyylejä on kaksi. Jeesus kuvataan joko sivultapäin kiipeämässä vuorta pitkin taivaaseen tai edestäpäin, jolloin Jeesusta yleensä ympäröi mantelinmuotoinen pyhimyskehä ja usein Jeesus nousee enkelten kannattelemana ylöspäin. Maalaukset jakautuvat yleensä kahteen osaan, ylempään taivaalliseen osaan ja alempaan maalliseen osaan.[21]

Symboliikkana tauluissa yleensä esiintyy myös Neitsyt Maria, 11 apostolia, tai ainakin Pietari, sekä Paavali, vaikka Raamatun tekstien perusteella varsinkaan Paavali tuskin oli näkemässä tapahtumaa. Hahmojen tarkasta symbolisesta merkityksestä on monia tulkintoja, mutta ainakin joidenkin hahmojen tulkitaan yleensä viittaavan kirkkoon, jonka Jeesus jätti taakseen. Jeesus tekee usein oikealla kädellä siunauseleen Luukkaan tapahtumakuvauksen mukaisesti.[21][22][23]tarvitaan parempi lähde

Vanhimmissa läntisissä kuvituksissa 400-luvulta aina 1000-luvulle asti Jeesus kuvattiin tyypillisesti sivulta päin nousemassa vuorelle, jossa pilvestä tuleva Jumalan käsi veti Jeesuksen taivaaseen apostolien seuratessa tapahtumaa alhaalta. Itäisessä taiteessa Jeesusta kuvattiin edestäpäin jo 500-luvulla, ja kuvaustyyli yleistyi myös läntisessä taiteessa 1000-luvun jälkeen.[21] Renessanssin aikana Jeesus kuvattiin joskus niin, että vain Jeesuksen jalat olivat näkyvissä, muun ruumiin kadotessa pilveen. Renessanssin taiteessa enkelit olivat yleensä läsnä maalauksissa esimerkiksi soittamassa jotakin soittimia tai muodostamassa pyhimyskehää Jeesuksen ympärille.[22]

  •  
    400-luvun norsun­luu­kaiverrus, sivulta­päin kuvattu tapahtuma.
  •  
    Andrei Rubljov, itäisen kristin­uskon ikoni 1400-luvulta.
  •  
    Dosso Dossi 1500-luku, Kristuksen ylös­nousemus, kuvassa näkyy jako ylempään taivaalliseen ja alempaan maalliseen osaan.
  •  
    Andrea Mantegna 1461, ylösnousu, Kuvassa enkelit muodostavat pyhimys­kehän Jeesuksen ympärille.
  •  
    Mattheis Störbel 1500-luku, Jeesuksen taivaaseen­astuminen, maalauksessa näkyvillä vain Jeesuksen jalat.
  •  
    Pietro Peruginon maalaus taivaaseen­astumisesta v. 1496–1500, kuvassa renessanssi­tyylisiä musisoivia enkeleitä.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Luuk. 24:50–51
  2. ↑ Mark. 16:19
  3. ↑ a b Ap. t. 1:1–11
  4. ↑ a b Kuula, Kari: Helatorstai puhuu Kristuksen kuninkuudesta evl.fi. 25.5.2011. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 10.11.2013. Viitattu 20.7.2015.
  5. ↑ Hulmi, Sini: Helatorstaina ilo, haikeus ja vastuullisuus kytkeytyvät toisiinsa evl.fi. 7.5.2012. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.7.2015.
  6. ↑ Suomen ev.lut.kirkko: Juhlapyhät/Helatorstai evl.fi. Arkistoitu 21.3.2015. Viitattu 20.7.2015.
  7. ↑ a b c d Farrar, F. W.: The Life Of Lives: Further Studies In The Life Of Christ, s. 544–548. Cassell and Company, Limted, 1900. verkkoversio (viitattu 20.7.2015).
  8. ↑ a b Huovinen, Eero: Helatorstai: Kristus on läsnä kaikkialla evl.fi. 29.4.2013. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 20.7.2015.
  9. ↑ Riekkinen, Wille: Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen juhla evl.fi. 26.5.2014. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 20.7.2015.
  10. ↑ Ulla Lötjönen, Missä sijaitsee Jumalan taivas? Kirkko ja kaupunki 13.5.2015
  11. ↑ Kirkkoraamattu 1992, Markuksen evankeliumin lopun alaviite (vuoden 1992 suomennoksen alaviite: “16:9-20 Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla.”) evl.fi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 20.7.2015.
  12. ↑ Farrar F. W.: ”Luke 24”, Cambridge Bible for Schools and Colleges – Luke. kommentti Luke 24:51: “He stood apart from them (aorist) and was gradually borne into heaven. The latter words are not found in א, D.”. Cambridge University Press (alkup. kirja), 1891. verkkoversio (viitattu 20.7.2015).
  13. ↑ Ellicott, C. J. & Plumptre, E. H.: ”Luke 24”, A Bible Commentary for English Readers – Luke. kommentti Luke 24:51: “The words 'and was carried up into heaven' are wanting in some of the best MSS., and are omitted accordingly by some recent editors.”. Cassell And Company, 1905. verkkoversio (viitattu 20.7.2015).
  14. ↑ Apt. 1:6–14
  15. ↑ Luuk. 24:51–51
  16. ↑ Breen, A.E.: Bethany. The Catholic Encyclopedia. Vol. 2. New York: Robert Appleton Company. verkkoversio (viitattu 20.7.2015).
  17. ↑ a b c Chapel of the Ascension, Jerusalem Sacred-Destinations.com, on-line matkaopas.
  18. ↑ Mosque of the Ascension (Chapel of the Ascension) lonelyplanet.com, on-line matkaopas. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 20.7.2015.
  19. ↑ Martha Hershey Brundage: Credo: Beethoven’s Faith as Reflected in the Missa Solemnis (PDF) (Sivut 44–45) ida.mtholyoke.edu. 4/2011. Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Kirkkovuosi soi Sibelius-Akatemia. Viitattu 29.7.2015.
  21. ↑ a b c Bruno Becchio, Johannes P. Schadé: Encyclopedia of World Religions. Foreign Media Group, 2006. ISBN 9781601360007. verkkoversio, kohta ascension, (Google books) (viitattu 27.7.2015).
  22. ↑ a b Irene Earls: Renaissance Art: A Topical Dictionary, s. 26–27. ABC-Clio, 1987. ISBN 9780313246586. verkkoversio, sivu26, (Google books) (viitattu 27.7.2015).
  23. ↑ Pietarinen, Rauno: Herran taivaaseen meneminen (opetuspuhe) ortodoksi.net. Viitattu 27.7.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeesuksen_taivaaseenastuminen&oldid=22179885”