Jäänmurtaja Tarmo (1907)
Tarmo on Suomen merenkulkulaitoksen jäänmurtaja, joka palveli Suomen merivoimissa toisen maailmansodan aikana. Nykyään Tarmo on museojäänmurtajana Suomen merimuseon kokoelmissa Kotkassa.[1]
| Jäänmurtaja Tarmo | |
|---|---|
 Tarmo vuonna 2006. |
|
| Perustiedot | |
| Alustyyppi | Jäänmurtaja |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Sir W.G. Armstrong & Co Ltd., Walker Shipyard, Newcastle, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Laskettu vesille | 1907 |
| Palveluskäyttöön | 27. helmikuuta 1908 |
| Poistui palveluskäytöstä | Poistettiin käytöstä vuonna 1970 ja on museoaluksena Kotkassa |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 300 t |
| Pituus | 67,1 m |
| Leveys | 14,3 m |
| Syväys | 6,1 m |
| Koneteho | 3 850 hevosvoimaa (peräkone 2 400 hv) |
| Propulsio | 2 kpl trippelihöyrykoneita polttoaineena öljy, aiemmin hiili |
| Nopeus | 13 solmua |
| Miehistöä | 43 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 120 mm Vickers -tykkiä 1 × 47 mm tykki 2 × 40 mm Bofors 3 × 20 mm Madsen 2 × konekivääriä |
Rakentaminen
muokkaaAlus valmistui Newcastle upon Tynessä vuonna 1907[1] ja tuli Suomeen tammikuussa 1908. Tarmoa on kutsuttu maailman vanhimmaksi säilyneeksi jäänmurtajaksi,[2] mutta sitä seitsemän vuotta vanhempi säilynyt jäänmurtaja on saman telakan valmistama ja vuonna 1900 käyttöönotettu Angara, joka on toiminut vuodesta 1990 museo- ja kokousaluksena Baikaljärvellä Siperiassa.[3]
Huomattavasti aikaisempia murtajia suuremman konetehonsa vuoksi Tarmo oli huomattava parannus, vaikka sen ominaisuudet jäissä eivät olleetkaan odotusten mukaiset, sillä alus poltti hiiltä neljä tonnia tunnissa täydellä jääteholla, mikä oli kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin vanhempi Sampo kulutti. Aluksen pääkoneiden tyyppi oli kolmipaisuntakone eli trippeli. Kokonaiskoneteho oli 3 850 hv, josta keulakoneen teho 1 450 ja peräkoneen 2 400 hv. Höyrykattikoiden lukumäärä on 5.
Käyttöhistoria
muokkaaSuomen sisällissodan aikana senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ja senaattori Jalmar Castrén pakenivat Helsingistä merikapteeni Ilmari Jokisen johtamalla jäänmurtaja Tarmolla Tallinnaan, josta he matkustivat edelleen Saksan ja Ruotsin kautta Pohjois-Suomeen ja Vaasaan. Viron vapaussodan aikana alus vei Viroon 3 000 suomalaista vapaaehtoista.
Sotavuodet
muokkaa
Talvisodassa Tarmo palveli merivoimissa. Se joutui Neuvostoliiton ilmavoimien lentokoneen hyökkäyksen kohteeksi Kotkan satamassa 18. tammikuuta 1940. Hyökkäyksessä kuoli 39 ja haavoittui 13 miestä.[1] Heidät on haudattu Kotkan kirkon hautausmaalle. Tarmon oli tarkoitus vielä sodan lopulla murtaa jää hyökkäävien neuvostojoukkojen edestä, mutta se ei ehtinyt suorittaa tehtäväänsä ennen rauhan tuloa.
Alus muutettiin vuonna 1950 hiililämmitykseltä öljypoltolle, mikä paransi sen ominaisuuksia olennaisesti. Myös laivan peruskorjaus ajoittui vuosille 1950–1951.
Apualusvuodet ja museointi
muokkaaAlus sai vuonna 1963 uuden nimen Apu, koska uusi dieselsähköinen Tarmo II valmistui samana vuonna. Alus palveli laivastoa emälaivana ja apualuksena vuoteen 1969, jolloin se sai vanhan nimensä ja se piti museoida. Poikkeuksellisen kovan talven vuoksi se kuitenkin lähetettiin vuonna 1970 vielä kerran jäätöihin Apu-nimisenä merikapteeni Into Lehtisalon komennossa. Talvi jäi vanhan höyrymurtajan viimeiseksi työtalveksi: uusi, nyt ensi kerran kokonaan kotimaisesta teräksestä rakennettu dieselsähköinen jäänmurtaja Apu valmistui seuraavana kesänä.
Tarmon poistuttua käytöstä se kunnostettiin vuosina 1990–1992, minkä jälkeen se on ollut museojäänmurtajana Kotkan Kantasatamassa lukuun ottamatta lyhyttä vierailua Tallinnassa ja Helsingissä keväällä 1998. Alus vihittiin museojäänmurtajaksi 1.5.1992.
Hinaajat Janet ja Vega siirsivät vuonna 2008 Tarmon 400 metriä pohjoisemmaksi vastavalmistuneen Merikeskus Vellamon museoaluslaituriin.
Aluksella perämiehenä koulutuksensa aikana palvellut, myöhempi Merenkulkulaitoksen toimistopäällikkö merikapteeni Seppo Laurell sanoi eräässä esitelmässäänlähde?, että juuri Tarmo sopi erään sattuman johdosta mitä parhaiten museolaivaksi, sillä alus poistui palveluksesta 63-vuotiaana kuin kuka tahansa valtion virkamies. Lisäksi alus on lajissaan ainoa, jonka miehistöä kaatui sotatoimissa; se on siis myös sankarivainajien muistomerkki.
Muuta
muokkaaNäyttelijä Tarmo Manni on saanut nimensä laivan mukaan.[4]
Lähteet
muokkaa- Suomen Merimuseo: Höyryjäänmurtaja Tarmo -moniste 31.7.2010
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Höyryjäänmurtaja Tarmo Suomen merimuseo. Viitattu 25.11.2020.
- ↑ Matkaveneilijän tietokanta: Kotka onkin saari Suomen veneilyliitto. Viitattu 31.1.2010.
- ↑ Jäänmurtaja Angara irkutsk.org. Viitattu 25.11.2020.
- ↑ Tarmo Manni (1921–1999) Saarijärven kaupunki. Arkistoitu 28.10.2021. Viitattu 25.11.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa