Baikaljärvi

Järvi Venäjällä

Baikaljärvi[2] tai Baikal[2] (ven. О́зеро Байка́л, Ozero Baikal) on Venäjällä, Itä-Siperian eteläosassa, lähellä Mongolian rajaa sijaitseva maailman syvin järvi. Hallinnollisesti järvi sijoittuu Burjatian tasavaltaan ja Irkutskin alueelle.[3] Järven pinta on 456 metriä merenpinnan tason yläpuolella. Baikaljärven suurin syvyys on noin 1 642 metriä. Baikal on Aasian toiseksi suurin järvi ja se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden järvi, ja se sisältää yli viidenneksen maailman sulan makean veden yhteismäärästä. Baikaljärvi liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.

Baikaljärvi
Baikaljärvi
Baikaljärvi
Valtiot VenäjäView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Burjatia, Irkutskin alue
Koordinaatit 53°18′11″N, 108°00′18″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Angara
Mittaustietoja
Pituus 636 km
Leveys 79 kmView and modify data on Wikidata
Pinnankorkeus 456 m
Pinta-ala 31 722 km2View and modify data on Wikidata
Rantaviiva 2 100 km
Suurin syvyys 1 642 m
Keskisyvyys 758 m
Tilavuus 23 615,39 km3[1]View and modify data on Wikidata
Valuma-alue 560 000 km2View and modify data on Wikidata
Baikaljärvi

Baikal on myös maailman vanhimpia järviä. Baikaljärvi muotoutui vanhasta hautavajoamasta, ja on siksi pitkä ja kapea.[4] Baikaljärven eläimistö on muotoutunut erilaiseksi kuin muualla. Sieltä tunnetaan yhteensä 2 500 kasvi- tai eläinlajia, joista reilusti yli puolet on kotoperäisiä.

MaantiedeMuokkaa

 
Vuoria Baikaljärven itärannalla.

Baikaljärvi on vuorten ympäröimä vajoamalaakso. Järvi on 636 kilometriä pitkä ja keskimäärin 48 kilometriä leveä.[4] Sen pinta-ala on 31 722 neliökilometriä,[5] ja se on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin järvi. Se on maailman syvin järvi, ja siinä on yli viidennes maailman kaikesta sulasta makeasta vedestä.[6] Sen syvin kohta on 1 642 metrin syvyydessä 1 186,5 metriä merenpinnan tason alapuolella. Järven tilavuus on 23 615,390 kuutiokilometriä.[5]

Baikaljärveä reunustaa yli 2 000 metriin kohoavia vuoristoja. Sen länsipuolella ovat kapea Primorjevuoristo ja Baikalvuoristo. Idässä ovat Barguzinvuoristo ja Ulan-Burgasy sekä etelässä Hamar-Daban.[6]

Järven iäksi on arvioitu 25–30 miljoonaa vuotta, ja se on näin yksi maailman vanhimmista järvistä.

Baikaljärvessä on 27 saarta, joista suurin, Olhon,[4] on pinta-alaltaan 730 neliökilometriä.

Baikaljärveen laskee yli 330 jokea, joista suurimpia ovat Selenga, Ylä-Angara, Barguzin,[4] Turka, Snežnaja ja Sarma. Baikaljärven laskujoki on Angara,[4] joka yhtyy Jeniseihin, joka puolestaan lopulta laskee Pohjoiseen jäämereen.

 
Kartta Baikaljärvestä.

IlmastoMuokkaa

 
Baikaljärvi.

Baikaljärven ympäristössä vallitsee mannerilmasto, jonka takia alueen lämpötila vaihtelee merkittävästi vuodenajan mukaan. Talvet ovat pitkiä, kuivia ja kylmiä. Tammikuun päivän keskilämpötila on −25 astetta ja heinäkuun +18 astetta. Baikaljärvi vaikuttaa selvästi ympäristönsä ilmastoon, koska vesi lämpenee ja kylmenee hitaasti. Järven rannoilla lämpötila voi olla talvisin jopa viisi astetta korkeampi ja kesäisin viisi astetta matalampi kuin hieman kauempana sisämaassa.[6]

Vuosittainen sademäärä järven pohjoisosassa on 200–350 millimetriä ja eteläpäässä 500–900 millimetriä. Pääosa sateista tulee kesämyrskyjen aikana. Sumuja on keväisin ja syksyisin.[6]

Talvisin kylmät mannertuulet puhaltavat lounaasta järvelle ja kesäisin tuulen suunta on järveltä mantereelle. Vuoristoista puhaltavat tuulet voivat olla myrskyisiä ja saada aikaan järvelle voimakkaita laineita.[6]

EläimistöMuokkaa

Vain muutamassa järvessä on yhtä monta kasvi- ja eläinlajia kuin Baikaljärvessä. Baikaljärvestä ja sen lähiympäristöstä on tunnistettu 1 085 kasvia ja yli 1 500 eläinlajia. Näistä yli 80 prosenttia elää vain Baikaljärven alueella. Kuuluisin kotoperäisistä eläimistä on baikalinhylje (Phoca sibirica). Toinen paikallisesti tärkeä laji on omulsiika (Coregonus autumnalis migratorius), siiansukuinen kala, jota myös tavataan ainoastaan Baikaljärvessä. Määrällisesti runsaimpia kaloja ovat rasvasimppu (Comephorus baicalensis) ja pikkurasvasimppu (Comephorus dybowskii), jotka elävät ulappavedessä 700–1 600 metrin syvyydessä ja ovat baikalinhylkeen pääravintoa.

YmpäristökysymyksetMuokkaa

 
Baikalskin sellu- ja paperitehdas.
 
Ilmatyynyalus Hivus-10 tarkastusmatkalla.

Baikaljärven rannalla on vain vähän asutusta. Suurin osa ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta tulee Selengajoen mukana.

Baikaljärven etelärannalle Baikalskiin rakennettiin vuonna 1966 suuri sellu- ja paperitehdas. Tehdas valkaisi sellun klooridioksidilla ja päästi saasteet järveen. Noin 200 000 tonnia selluloosaa vuodessa tuottanut tehdas oli vuosikymmenten ajan ympäristöliikkeen protestien kohteena.lähde? Syyskuussa 2008 tehdas siirtyi viimein suljettuun jätevesikiertoon. Lähes heti tämän jälkeen tehtaan toiminta seisautettiin kannattamattomana. Alkuvuodesta 2010 pääministeri Vladimir Putin antoi kuitenkin tehtaalle luvan jatkaa tuotantoa. Ympäristönormeja helpotettiin ja valtio tukee tappiollista toimintaa. Ympäristöliike reagoi päätökseen voimakkaasti.[7][8][9] Maaliskuussa 2013 uutisoitiin jälleen Venäjän hallituksen tekemästä päätöksestä lopettaa tehtaan järveä saastuttava tuotanto, tällä kertaa vuoteen 2015 mennessä.[10]

Transneft-öljy-yhtiö suunnitteli rakentavansa öljyputken, joka olisi kulkenut 800 metrin päästä Baikaljärvestä alueella, jossa maanjäristykset ovat yleisiä. Presidentti Vladimir Putinin määräyksestä vuonna 2006 suunniteltua reittiä kuitenkin siirrettiin kauemmaksi järvestä niin, että putki ei kulje minkään luonnonsuojelualueen läpi.

Baikal Neutrino Telescope NT-200Muokkaa

Baikal Neutrino Telescope NT-200 on Baikaljärvessä 3,6 kilometriä rannikosta 1,1 kilometrin syvyydessä sijaitseva neutriino-ilmaisin. Muodoltaan sateenvarjomainen ilmaisin koostuu 192 optisesta moduulista. Se on yhdistetty rannikolle kolmella merikaapelilla.

Huhtikuussa 1993 NT-200:n ensimmäinen osa, ilmaisin NT-36 (36 OM:ää) aktivoitiin ja se keräsi dataa aina maaliskuuhun 1995 asti. Vuosina 1995–1996 käytössä oli 72 optisesta modulista koostunut NT-72. Se korvatiin vuonna 1996 vielä suuremmalla NT-96-ilmaisimella. Suurempi NT-144 otettiin käyttöön 6. huhtikuuta 1997 ja nykyinen NT-200-ilmaisin valmistui noin vuotta myöhemmin huhtikuussa 1998.[11]

Muuta tietoaMuokkaa

Baikaljärveä kutsutaan myös ”Siperian helmeksi”. Baikal tarkoittaa mongolin kielellä luontoa. Baikaljärvi on burjaattien pyhä järvi.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Морфометричні дані озера Байкал,‎ . Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. a b Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 16. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.2.2021).
  3. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия – Страны СНГ – Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  4. a b c d e Entsiklopeditšeski slovar, 2009: Baikal dic.academic.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)tarvitaan parempi lähde
  5. a b Morphometric Data INTAS Project. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  6. a b c d e Lake Baikal, s. 2–3.
  7. Parfitt, Tom: Deripaska mill that polluted Lake Baikal closes The Guardian. 12.11.2008. Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)
  8. Russia moves to shut down Lake Baikal paper mill Phys.org. 28.2.2013. Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)
  9. Paperitehdas kuumentaa tunteita Baikalin rannalla Venäjällä. Helsingin Sanomat. 10.4.2010. Arkistoitu 11.4.2010. Viitattu 12.2.2021.
  10. Lake Baikal to be relieved of stinky paper mill Pravda. 1.3.2013. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
  11. Lake Baikal Neutrino Telescope Baikalweb.jinr.ru. Russian Foundation for Basic Research. Arkistoitu 25.7.2016. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa