Wikipedia

Baikaljärvi

järvi Burjatian tasavallassa, Venäjällä

Baikaljärvi[2] tai Baikal[2] (ven. О́зеро Байка́л, Ozero Baikal) on Venäjällä Itä-Siperian eteläosassa, lähellä Mongolian rajaa sijaitseva maailman syvin järvi. Hallinnollisesti järvi sijoittuu Burjatian tasavaltaan ja Irkutskin alueelle.[3] Järven pinta on 456 metriä merenpinnan tason yläpuolella. Baikaljärven suurin syvyys on noin 1 642 metriä. Baikal on Aasian toiseksi suurin järvi. Se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden järvi ja sisältää noin 26 prosenttia maailman makean veden järvien veden yhteismäärästä ja 22,5 prosenttia kaikesta sulasta makeasta pintavedestä.[4] Baikaljärvi liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.

Baikaljärvi
Baikaljärvi
Baikaljärvi
Valtiot VenäjäView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Burjatia, Irkutskin alue
Koordinaatit 53°18′10″N, 108°00′17″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Angara
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 456 m
Pituus 636 km
Leveys 79 kmView and modify data on Wikidata
Rantaviiva 2 100 km
Pinta-ala 31 722 km2View and modify data on Wikidata
Tilavuus 23 615,39 km3[1]View and modify data on Wikidata
Keskisyvyys 758 m
Suurin syvyys 1 642 m
Valuma-alue 560 000 km2View and modify data on Wikidata
Kartta
Baikaljärvi

Baikal on myös maailman vanhimpia järviä. Baikaljärvi muotoutui vanhasta hautavajoamasta ja on siksi pitkä ja kapea.[5] Baikaljärven eläimistö on muotoutunut erilaiseksi kuin muualla. Sieltä tunnetaan yhteensä 2 500 kasvi- tai eläinlajia, joista yli puolet on kotoperäisiä.

Maantiede

muokkaa
 
Vuoria Baikaljärven itärannalla.

Baikaljärvi on vuorten ympäröimä vajoamalaakso. Järvi on 636 kilometriä pitkä ja keskimäärin 48 kilometriä leveä.[5] Sen pinta-ala on 31 722 neliökilometriä,[6] ja se on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin järvi. Se on maailman syvin järvi, ja siinä on yli viidennes maailman kaikesta sulasta makeasta vedestä.[7] Sen syvin kohta on 1 642 metrin syvyydessä 1 186,5 metriä merenpinnan tason alapuolella. Järven tilavuus on 23 615,390 kuutiokilometriä.[6]

Baikaljärveä reunustaa yli 2 000 metriin kohoavia vuoristoja. Sen länsipuolella ovat kapea Primorjevuoristo ja Baikalvuoristo. Idässä ovat Barguzinvuoristo ja Ulan-Burgasy, etelässä Hamar-Daban.[7]

Järven iäksi on arvioitu 25–30 miljoonaa vuotta[8], ja se on näin yksi maailman vanhimmista järvistä.[9]

Baikaljärvessä on 27 saarta, joista suurin, Olhon,[5] on pinta-alaltaan 730 neliökilometriä.[10]

Baikaljärveen laskee yli 330 jokea, joista suurimpia ovat Selenga, Ylä-Angara, Barguzin,[5] Turka, Snežnaja ja Sarma. Baikaljärven laskujoki on Angara,[5] joka yhtyy Jeniseihin, joka puolestaan lopulta laskee Pohjoiseen jäämereen.

 
Baikaljärven kartta.

Ilmasto

muokkaa
 
Baikaljärvi talvella.

Baikaljärven ympäristössä vallitsee mannerilmasto, ja siksi alueen lämpötila vaihtelee merkittävästi vuodenajan mukaan. Talvet ovat pitkiä, kuivia ja kylmiä. Tammikuun päivän keskilämpötila on −25 astetta ja heinäkuun +18 astetta. Baikaljärvi vaikuttaa selvästi ympäristönsä ilmastoon, koska vesi lämpenee ja kylmenee hitaasti. Järven rannoilla lämpötila voi olla talvisin jopa viisi astetta korkeampi ja kesäisin viisi astetta matalampi kuin hieman kauempana sisämaassa.[7]

Vuosittainen sademäärä järven pohjoisosassa on 200–350 millimetriä ja eteläpäässä 500–900 millimetriä. Pääosa sateista tulee kesämyrskyjen aikana. Sumuja on keväisin ja syksyisin.[7]

Talvisin kylmät mannertuulet puhaltavat järvelle lounaasta, kesäisin taas tuulen suunta on järveltä mantereelle. Vuoristoista puhaltavat tuulet voivat olla myrskyisiä ja saada aikaan järvelle voimakasta aallokkoa.[7]

Eläimistö

muokkaa

Vain muutamassa järvessä on yhtä monta kasvi- ja eläinlajia kuin Baikaljärvessä. Baikaljärvestä ja sen lähiympäristöstä on tunnistettu 1 085 kasvia ja yli 1 500 eläinlajia. Näistä yli 80 prosenttia elää vain Baikaljärven alueella. Kuuluisin kotoperäisistä eläimistä on baikalinhylje (Phoca sibirica). Toinen paikallisesti tärkeä laji on siiansukuinen kala omulsiika (Coregonus autumnalis migratorius), jota sitäkin tavataan ainoastaan Baikaljärvessä. Määrällisesti runsaimpia kaloja ovat rasvasimppu (Comephorus baicalensis) ja pikkurasvasimppu (Comephorus dybowskii), jotka elävät ulappavedessä 700–1 600 metrin syvyydessä ja ovat baikalinhylkeen pääravintoa.[11]

Ympäristökysymykset

muokkaa
 
Baikalskin sellu- ja paperitehdas.
 
Ilmatyynyalus Hivus-10 tarkastusmatkalla.

Baikaljärven rannalla on vain vähän asutusta. Suurin osa ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta tulee Selengajoen mukana.lähde?

Järvi on alkanut houkutella matkailijoita, etenkin koronapandemian matkustusrajoitusten aikana sinne tuli paljon venäläisiä. Turistit majoittuvat usein Olhon-saareen, jossa ei ole viemäröintiä.[12]

Baikaljärven etelärannalle Baikalskiin rakennettiin vuonna 1966 suuri sellu- ja paperitehdas. Tehdas valkaisi sellun klooridioksidilla ja päästi saasteet järveen. Noin 200 000 tonnia selluloosaa vuodessa tuottanut tehdas oli vuosikymmenten ajan ympäristöliikkeen protestien kohteena.lähde? Syyskuussa 2008 tehdas siirtyi viimein suljettuun jätevesikiertoon. Lähes heti tämän jälkeen tehtaan toiminta seisautettiin kannattamattomana. Alkuvuodesta 2010 pääministeri Vladimir Putin antoi kuitenkin tehtaalle luvan jatkaa tuotantoa. Ympäristönormeja helpotettiin, ja valtio tukee tappiollista toimintaa. Ympäristöliike reagoi päätökseen voimakkaasti.[13][14][15] Venäjän viranomaiset tekivät jälleen keväällä 2013 päätöksen lopettaa tehtaan järveä saastuttava tuotanto.[16] Suljetun tehtaan yhteyteen jäi kuitenkin suuri lietelampi, joka on ympäristöriski etenkin alueella esiintyvien maanjäristysten takia. Se on määrätty tyhjennettävälsi vuoteen 2024 mennessä.[17]

Transneft-öljy-yhtiö suunnitteli rakentavansa öljyputken, joka olisi kulkenut 800 metrin päästä Baikaljärvestä alueella, jossa maanjäristykset ovat yleisiä. Presidentti Vladimir Putinin määräyksestä vuonna 2006 suunniteltua reittiä kuitenkin siirrettiin kauemmaksi järvestä niin, että putki ei kulje minkään luonnonsuojelualueen läpi.[18]

Baikal Neutrino Telescope NT-200

muokkaa

Baikal Neutrino Telescope NT-200 on Baikaljärvessä 3,6 kilometriä rannikosta 1,1 kilometrin syvyydessä sijaitseva neutriinoilmaisin. Muodoltaan sateenvarjomainen ilmaisin koostuu 192 optisesta moduulista.[19] Se on yhdistetty rannikolle kolmella merikaapelilla.lähde?

Huhtikuussa 1993 NT-200:n ensimmäinen osa, ilmaisin NT-36 (36 OM:ää) aktivoitiin, ja se keräsi dataa maaliskuuhun 1995 asti. Vuosina 1995–1996 käytössä oli 72 optisesta modulista koostunut NT-72. Se korvatiin vuonna 1996 vielä suuremmalla NT-96-ilmaisimella. Suurempi NT-144 otettiin käyttöön 6. huhtikuuta 1997, ja nykyinen NT-200-ilmaisin valmistui noin vuotta myöhemmin huhtikuussa 1998.[20]

Muuta tietoa

muokkaa

Baikal tarkoittaa mongolin kielellä luontoa. Järveä kutsutaan myös ”Siperian helmeksi”.[21][22] Se on burjaattien pyhä järvi, pyhin paikka on järven rannalla kohoava Shamaanin kiveksi kutsuttu rantakallio, jota reunustavat 13 rukouspylvästä.[12]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Морфометричні дані озера Байкал,‎ . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 16. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 12.2.2021).
  3. ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия – Страны СНГ – Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  4. ↑ How Much Water is There on Earth? | U.S. Geological Survey www.usgs.gov. Viitattu 8.10.2023.
  5. ↑ a b c d e Entsiklopeditšeski slovar, 2009: Baikal dic.academic.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)tarvitaan parempi lähde
  6. ↑ a b Morphometric Data INTAS Project. Arkistoitu 21.5.2016. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Lake Baikal, s. 2–3.
  8. ↑ UNESCO World Heritage Centre: Lake Baikal UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 27.12.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Lake Baikal – A Touchstone for Global Change and Rift Studies marine.usgs.gov. Arkistoitu 29.6.2012. Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Largest Lake Islands of the World worldislandinfo.com. Arkistoitu 28.9.2011. Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Baikal Web World - lake Baikal seals www.bww.irk.ru. Viitattu 28.12.2022.
  12. ↑ a b Chris Brown: Siberia's sacred lake CBC. 2021. Viitattu 28.12.2022.
  13. ↑ Parfitt, Tom: Deripaska mill that polluted Lake Baikal closes The Guardian. 12.11.2008. Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Russia moves to shut down Lake Baikal paper mill Phys.org. 28.2.2013. Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Paperitehdas kuumentaa tunteita Baikalin rannalla Venäjällä. Helsingin Sanomat. 10.4.2010. Arkistoitu 11.4.2010. Viitattu 12.2.2021.
  16. ↑ Lake Baikal to be relieved of stinky paper mill Pravda. 1.3.2013. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Isabelle Khurshudyan: This Siberian town lost everything when the mill closed. It’s now struggling to find a future. Washington Post. 2021. Viitattu 28.12.2022.
  18. ↑ Putin orders oil pipeline shifted news.bbc.co.uk. 26.4.2006. Viitattu 27.12.2022. (englanti)
  19. ↑ Baikal Lake Neutrino Telescope baikalweb.jinr.ru. Arkistoitu 31.8.2010. Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
  20. ↑ Lake Baikal Neutrino Telescope Baikalweb.jinr.ru. Russian Foundation for Basic Research. Arkistoitu 25.7.2016. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  21. ↑ Ranta, Sirkka-Liisa: LÖYTÖ, TIETOKULMA | Siperian sininen helmi Helsingin Sanomat. 27.5.2006. Viitattu 24.6.2023.
  22. ↑ Luotola, Tapani: Siperian helmen salaisuudet Keskisuomalainen. 11.2.2010. Viitattu 24.6.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Baikaljärvi&oldid=22709822”