Itseisarvo

matematiikassa luvun suuruus riippumatta sen etumerkistä
Tämä artikkeli käsittelee matemaattista itseisarvoa. Itseisarvo on myös moraalifilosofian termi.

Itseisarvo kuvaa matematiikassa luvun suuruutta riippumatta sen etumerkistä. [1]

Reaaliluvun itseisarvo muokkaa

 
Itseisarvon kuvaaja origon läheisyydessä. Kuvaajasta ilmenee, ettei itseisarvo voi saada negatiivisia arvoja.

Reaaliluvun itseisarvo on sen etäisyys lukusuoran nollasta riippumatta, onko luku positiivinen tai negatiivinen. Luvun   itseisarvoa merkitään  . Itseisarvon muodollinen määritelmä on

 

Positiivisen reaaliluvun ja nollan itseisarvo on luku itse, negatiivisen reaaliluvun itseisarvo on luvun vastaluku eli luku kerrottuna luvulla −1. Esimerkiksi luvun kolme itseisarvo merkitään   ja se on 3. Miinus kahden itseisarvo puolestaan on kaksi,  . Helpoiten negatiivisen lukuarvon itseisarvon saa lasketuksi poistamalla miinusmerkin.

Kompleksiluvun itseisarvo eli moduuli muokkaa

Kompleksiluvun   itseisarvo on  . Tämä on sama kuin kompleksilukua c kompleksitasolla vastaavan pisteen etäisyys origosta. Kompleksilukujen itseisarvoa kutsutaan myös moduuliksi. Itseisarvo voidaan yhtäpitävästi esittää myös muodossa  , missä c* on luvun c kompleksikonjugaatti.[2]

Muita itseisarvoja muokkaa

Vektorin itseisarvosta käytetään tavallisesti nimitystä normi ja se vastaa vektorin euklidista pituutta. Tavallisen kolmiulotteisen vektorin v pituus on

 

Kvaternion itseisarvo määritellään analogisesti vektorien kanssa

 

Itseisarvon ominaisuuksia muokkaa

Itseisarvolle voidaan todeta pätevän seuraavat laskusäännöt. Olkoon  . Tällöin pätee

 
 
 
  (kolmioepäyhtälö)
 


Lähteet muokkaa

Pitkäranta, Juhani: Calculus Fennicus : TKK:n 1. lukuvuoden laaja matematiikka (2000-2013). 1020 sivua. Helsinki: Avoimet oppimateriaalit ry, 2015. ISBN 978-952-7010-12-9, 978-952-7010-13-6 (pdf download). Teoksen verkkoversio.

  1. Pitkäranta, s. 18
  2. Pitkäranta, s 224

Kirjallisuutta muokkaa

  • Kivelä, Simo K.: Algebra ja geometria. Espoo: Otatieto, 1989. ISBN 951-672-103-6.
  • Rikkonen, Harri: Matematiikan pitkä peruskurssi I: Vektorialgebra ja analyyttinen geometria. Helsinki: Otakustantamo, 1969. ISBN 951-671-067-0.