Itseisarvo (etiikka)

etiikassa arvo, jota ei tarvitse eikä voida perustella muilla arvoilla

Itseisarvo tarkoittaa etiikassa arvoa, jota ei tarvitse eikä voida perustella muilla arvoilla. Pragmatismissa käydään keskustelua siitä, voiko itseisarvoja olla ollenkaan olemassa. Itseisarvo on arvo itsessään ja sitä kannattaa tavoitella sen itsensä vuoksi. Välinearvot ovat muita arvoja, jotka tähtäävät itseisarvoihin. Välineellisesti arvokas asia on arvokas, koska se on väline jonkin muun saavuttamiseksi.[1]

Itseisarvoa on pohtinut jo antiikin kreikkalainen filosofi Aristoteles, vaikka hän ei käytäkään siitä mitään yksittäistä termiä. Aristoteleen ehdotus itseisarvoiseksi asiaksi on eudaimonia, onnellisuus tai hyvä elämä.[2] Hänen mukaansa ihmiset perimmältään pyrkivät tulemaan onnellisiksi ja muita asioita tavoitellessaan pyrkivät samalla onnellisuuteen.

On väitetty, että jonkin asian on oltava itseisarvoinen, muuten millään ei ole mitään arvoa. Asiaa kuvaa seuraava filosofi Joel Feinbergin esimerkki:

  • Miksi nämä ihmiset seisovat jonossa?
  • Jotta he voisivat ostaa ruokaa.
  • Miksi nämä ihmiset haluavat ostaa ruokaa?
  • Jotta he pysyisivät hengissä.
  • Miksi he haluavat pysyä hengissä?
  • Jotta he voisivat käydä töissä.
  • Miksi he haluavat käydä töissä?
  • Jotta he saavat rahaa.
  • Miksi he haluavat saada rahaa?
  • Jotta he voisivat ostaa ruokaa.

Toisin sanoen ketju alkaa uudelleen eikä mikään mainittu tekeminen ole tekemisen arvoista.

Muita ehdotuksia itseisarvoksi ovat esimerkiksi ihmisarvo. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ihmisen elämällä on itseisarvo ja tästä kumpuavat ihmisoikeudet.

Itseisarvoon voi suhtautua myös pluralistisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää monia asioita itseisarvoisina. Filosofi William K. Frankena on tehnyt luettelon, jossa ehdottaa seuraavia asioita itseisarvoisiksi:

  • Elämä, tietoisuus ja aktiivisuus (activity);
  • kaikki tai tietyt mielihyvät ja tyydytykset: onnellisuus, autuus, tyytyväisyys jne.
  • totuus: tietoa ja erilaiset todet mielipiteet, ymmärrys, viisaus
  • kauneus, harmonia, tarkasteltavien kohteiden suhteiden sopusointu (proportion), esteettinen kokemus
  • moraalisesti hyvät ominaisuudet tai hyveet
  • molemminpuolinen kiintymys, rakkaus, ystävyys, yhteistyö
  • hyvien ja pahojen asioiden oikeudenmukainen jakautuminen tai jakaminen (distribution)
  • voima ja onnistumisen kokemukset
  • itsetoteutus
  • vapaus: rauha, turvallisuus, seikkailu ja uutuudenviehätys (adventure and novelty)
  • hyvä maine, kunnia, arvonanto jne.[3]

Itseisarvosta voidaan puhua myös arkisemmassa yhteydessä. Esimerkiksi sähly voi olla jollekin itseisarvoinen asia, jota haluaa tehdä vain sen itsensä vuoksi. Jollekin toiselle sählynpeluu voi olla väline paremman kunnon saavuttamiseksi.kenen mukaan?

Lähteet

muokkaa
  • Baggini, Julian & Fosl, Peter S.: Etiikan pikkujättiläinen. Suomentanut Kilpeläinen, Tapani. Niin & näin, 2012. ISBN 978-952-5503-73-9.
  • Nordin, Svante: Filosofian historia: Länsimaisen järjen seikkailut Thaleesta postmodernismiin. (Filosofins historia. Det västerländska förnuftets äventyr från Thales till postmodernismen, 1995.) Suomentanut Jukka Heiskanen. Prometheus. Oulu: Pohjoinen, 1999. ISBN 951-749-292-8.

Viitteet

muokkaa
  1. Baggini & Fosl 2012,100
  2. Nordin 1999, 91
  3. Frankena, William K.: CHAPTER FIVE: Intrinsic Value and the Good Life Ethics 2nd ed.. 1973. Viitattu 18.7.2021.
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.