Isokatu (Oulu)

katu Oulussa

Isokatu on katu Oulussa sekä eräs keskustan pääliikenneväylistä. Se johtaa lähes pohjois-eteläsuuntaisena halki kaupungin ruutukaavakeskustan, alkaen Myllytullin kaupunginosasta, johtaen halki Pokkisen, Vanhantullin ja Leverin kaupunginosien, päättyen Nuottasaaren kaupunginosaan. Kadun pituus on noin 2,25 kilometriä, ja sen pinnoitteena on käytetty pääosin asfalttia, mutta osalla matkaa katu on päällystetty noppakivin.

Isokatu
Storgatan
Maa Suomi
Tieluokka katu
Omistaja Oulun kaupunki
Tienpitäjä Oulun kaupunki
Pituus 2,25 km
Alkupiste Myllytulli
Päätepiste Heinäpää (2,25 km)
Päällyste asfaltti, noppakivi
Kaistaluku pääosin kaksikaistainen

Katu alkaa Heinäpään urheilukeskuksen pysäköintialueelta Liikuntakeskus Hukan luota, jatkuen suorana pohjoiskoilliseen halki kaupungin ruutukaavakeskustan. Liikenteellisesti merkittävät ja ruuhkaherkimmät poikkikatujen liittymät ovat Puistokadun, Saaristonkadun, Kajaaninkadun ja Linnankadun risteykset, joissa kaikissa on liikennevalo-ohjaus. Isokaduksi nimetty osuus päättyy Myllytulliin Mannenkadun ja Valjastehtaankadun liittymään, josta väylä jatkuu suoraan Kasarmintienä Oulujoen etelärantaa seuraten Erkkolan sillan liittymään saakka.

Isokadun osuus Saaristonkadulta Linnankadulle on aiemmin ollut käytössä keskustan halki pohjoiseen kulkevan linja-autoliikenteen väylänä. Joukkoliikenne siirtyi kuitenkin pääosin joukkoliikennekaduksi muutetulle Torikadulle 22. syyskuuta 2007. Saaristonkadun ja Pakkahuoneenkadun välinen osuus muuttui kävelykaduksi vuonna 2016; Pakkahuoneenkadun ja Kauppurienkadun välinen osuus kulkee Kauppakeskus Valkean läpi (tunnetaan myös Kesäkatuna), ja Kauppurienkadun ja Saaristonkadun välisellä kävelykadulla sijaitsee yksi Kivisydämen sisäänkäynneistä.

Historiaa muokkaa

Aiemmin katu tunnettiin nimellä Iso Uusikatu. Nykyisen nimensä katu sai vuoden 1907 asemakaavan hyväksymisen yhteydessä, jolloin vanhoja pidempiä kadunnimiä muutettiin lyhyemmiksi.[1]. Isokatu oli myös vuoden 1990 nuorisomellakoiden päätapahtumapaikka (ks. Oulun kristalliyö).

Lähteet muokkaa

  1. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV, s. 254–255. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1976. ISBN 951-9327-00-2.

Aiheesta muualla muokkaa