Islamilainen fundamentalismi

Islamilainen fundamentalismi tarkoittaa islamin fundamentalistisia tulkintoja, joiden mukaan islam tulee puhdistaa ulkoisista vaikutteista ja islamilaisten on palattava noudattamaan uskonnon alkuperäisiä määräyksiä.[1] Islamilainen fundamentalismi pyrkii tulkitsemaan islamin lähteitä eli Koraania ja Sunnaa kirjaimellisella tavalla ja palaamaan islamiin sellaisena kuin Muhammedin, hänen seuralaistensa ja häntä seuranneiden oikeaanjohdettujen kalifien sitä katsotaan harjoittaneen.

Sunnilaista fundamentalismia edustavat nykyään eri muodoissaan esimerkiksi Saudi-Arabian valtionuskonnon muodostava wahhabilainen oppi, Taliban, Muslimiveljeskunta sekä Isisin, Boko Haramin ja Al Qaidan tapaiset terroristiorganisaatiot. Šiialaista fundamentalismia puolestaan edustavat esimerkiksi Iranin vallankumouksesta 1979 alkunsa saanut liike sekä libanonilainen Hitzbollah.

Islamilaisen fundamentalismin kannattajat muodostavat islamistisia puolueita ja haluavat muuttaa maansa islamilaiseksi valtioksi. Fundamentalistit tahtovat yhdistää koko islamilaisen maailman ja viime kädessä koko maailman yhdeksi kalifaatiksi; islamia on perinteisen katsannon mukaan pyritty laajentamaan aloittamalla käännytyksestä eli esittämällä jonkin ei-islamilaisen alueen väestölle kutsu (da’wa) kääntyä islamiin, ja kun kutsusta on kieltäydytty, on islamilaisen valtion päämiehellä eli kalifilla katsottu olevan velvollisuus julistaa pyhä sota (jihad) aluetta vastaan,[2][3][4] ja fundamentalistit pyrkivät seuraamaan tätä ideologiaa kirjaimellisesti.[5][6][7]

Fundamentalistit vaativat, että islamin alkuperäistä puhtautta pitää suojella turmelukselta. Turmeluksella tarkoitetaan uskonnon sisäisiä opillisia kiistoja, taikauskoisuutta ja länsimaisia vaikutteita. Siksi liike vaatii palaamista islamin alkuperäisiin šaria-lakeihin.[8] Aatteen tarkempi määritteleminen on kuitenkin vaikeaa. On esitetty, että fundamentalismin tunnuspiirre olisi Ijtihad-periaatteen käyttö lakien soveltamisessa.[9] Toinen selitys on, että islamin pyhiä kirjoituksia halutaan soveltaa kirjaimellisesti.[10] Islamin tulkitseminen lakiuskonnoksi on kolmas selitys.[11] Neljännen tulkinnan mukaan liikkeen perimmäinen olemus on, että se pyrkii vaikuttamaan poliittisesti islamilaisen valtion synnyttämiseksi ja voimistamiseksi.[12]

Fundamentalismi tuli näkyväksi 1900-luvun jälkipuolella, kun Pakistan otti vuonna 1979 Muhammad Zia ul-Haqin johdolla käyttöön islamilaisen lain ja kun Iran hylkäsi länsimaisuuden islamistisessa vallankumouksessa. Pinnan alla fundamentalismi oli kuitenkin olemassa jo paljon aikaisemmin sekä uskonnollisena virtauksena että Saudi-Arabian fundamentalistisena valtiona. [8]

Liike saa eniten tukea maaseudulta kaupunkeihin muuttaneelta alemman sosiaaliluokan ja keskiluokan väestöltä. Heihin vetoaa ajatus, että poliittinen valta tulee alistaa islamin sääntöjen alaiseksi. Iranilainen kansanjohtaja, imaami Ruhollah Khomeini sai 1970-luvulla fundamentalismin kannattajiksi maaseudun köyhälistön, kaupunkien työväenluokan ja islamilaisen älymystön. Heitä yhdisti tyytymättömyyden šaahi Mohammad Reza Pahlavin hallitusta kohtaan, mutta syvällisempi yhdistävä asia oli fundamentalismi.[8]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Hurgronje, Snouck: Mohammedanism: Lectures on Its Origin, Its Religious and Political State. The American Committee for Lectures on the History of Religions, 2003 (alkuteos 1916). Teoksen verkkoversio.

Viitteet muokkaa

  1. Guidère, Mathieu: Historical Dictionary of Islamic Fundamentalism, s. 2015. Scarecrow Press. pp. ix.
  2. Goldziher, Ignaz: Introduction to Islamic Theology and Law, s. 102.. Princeton University Press, Princeton, NJ, 1981.
  3. Hurgronje, Snouck: Mohammeanism: Lectures on Its Origin, Its Religious and Political State, s. 59. Project Gutenberg, 1916 [2003].
  4. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 602-603 (o9.8-9). amana publications, 2017.
  5. Virginia Murr: The Power of Ideas: Sayyid Qutb and Islamism Rockford College Summer Research Project 2004. 2004.
  6. ISIS unveils chilling new map Mirror. (englanniksi)
  7. Palestinian friday sermon by sheikh Ibrahim Mudeiris: Muslims will rule America and Britain, Jews are a virus resembling AIDS Memri. 2005.
  8. a b c Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 8, s. 117–118. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22044-2.
  9. Esposito, John, Voices of Resurgent Islam ISBN 0-19-503340-X
  10. DeLong-Bas, Natana J. (2004). Wahhabi Islam: From Revival and Reform to Global Jihad, First, New York: Oxford University Press, USA, 228. ISBN 0-19-516991-3. 
  11. Fuller, Graham E., The Future of Political Islam, Palgrave MacMillan, (2003), s. 48.
  12. Remarks by Robert H. Pelletreau, Jr., Middle East Policy Council, May 26, 1994, "Symposium: Resurgent Islam in the Middle East," Middle East Policy, Fall 1994, s. 2.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.