Tämä artikkeli käsittelee islaminuskonnon käännytystyötä. Irakilaista puoluetta käsitellään artikkelissa Islamilainen Da’wa.

Da’wa (arab. دعوة‎, da‘wa), myös Da’wah tai Dawah, tarkoittaa kutsumista islaminuskoon. Da'wa oli islamin valloitussotien historiassa antautumiskehotus, joka viholliselle annettiin ennen sotatoimien aloittamista. Periaatteessa kutsun esittäjä on myös kullekin kansalle lähetetty oma profeetta (Koraani 35: 24: "Jokaisen kansan luo on tullut varoittaja"). Viimeisenä kaikista kansoista oman profeettansa, Muhammedin, saivat arabit. Profeettojen kutsu koskee kunkin profeetan omaa kansaa.

Keskiajan šaria-käsikirja Reliance of the Traveller kertoo, että kalifin tulee ensin kehottaa (da'wa) juutalaisia, kristittyjä ja zarathustralaisia alistumaan. Se tarkoittaa, että he hyväksyvät kalifin hallitsijakseen. He voivat kääntyä islamiin, mutta toinen vaihtoehto on dhimmi -asema, jossa he pitävät oman uskontonsa ja suostuvat Umarin sopimuksen ehtoihin, kuten maksamaan veroa (jizya), joka on tarkoitettu ei-muslimeille. Kalifin velvollisuutena on käydä Pyhää sotaa (jihad) kaikkia niitä vastaan, jotka eivät suostu näihin ehtoihin. [1]

Erot lähetystyöhönMuokkaa

Islaminuskossa ei ole lähetystyötä kristinuskon tapaan. Kristillistä lähetystyötä kutsutaan islamissa sanalla tabshir.[2] H. M. Baagil kirjoittaa: "Käytän mieluummin ilmausta "kääntyvät" kuin "käännyte­tään", sillä jokai­nen syntyy Jumalalle eli islamille alistuneena... Vanhem­mat tai yhteiskunta käännyttävät lapsen juutalaisuu­teen, kristinuskoon, muihin uskon­toihin tai ateis­miin... Meillä ei ole organisoitua lähetystyötä ku­ten kristillisellä kirkolla." [3]

Kun kristinuskon eskatologinen missio annetaan Jeesuksen sanoissa "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" (Matt.27:19), islamissa eskatologinen missio on koko maailman alistaminen Jumalan lakiin ja yleismaailmalliseen kalifaattiin. Se tapahtuu vähimmillään niin, että uskottomat maksavat muslimeille veroa ja noudattavat heille annettuja muita määräyksiä. Epäjumalia palvoneille arabeille sekä islamista luopuneille ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin palata islamiin.[1]

Länsimaihin levinnyttä dawa-toimintaa ei pidä sekottaa kristillistä lähetystä muistuttavaan työhön, sillä dawa sisältää Jumalan lain mukaisen ajatuksen islamilaisen valtion luomisesta. [4] Suurin osa tavallisista muslimeista ei hyväksy pakkokäännytystä.[5][6] Osa uskonoppineista löytää islamin pyhistä teksteistä perustelut väkivaltaiselle käännytykselle ja kääntymisestä kieltäytyvien tappamiselle.[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 602–603 (o9.8) (09.9). amana publications, 2017.
  2. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  3. H.M. Baagil: Kristityn ja muslimin vuoropuhelu (Christian-Muslim Dialogue) Islamopas.com. 1993.
  4. Nina Wiedl: Dawa and the Islamist Revival in the West 2009. Hudson Institute.
  5. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 12–13. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  6. PEW Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society April 30, 2013. PEW Research Center.
  7. The Multiple Nature of the Islamic Da’wa, Egdunas Racius, väitöskirja, s. 63–71