Wikipedia

Irving Fisher

Irving Fisher (27. helmikuuta 1867 – 29. huhtikuuta 1947)[1] oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä, tilastotieteilijä, keksijä ja progressi­visti­nen yhteis­kunnallinen vaikuttaja. Hän oli Yhdysvaltain yksi ensimmäisistä uusklassisista taloustieteilijöistä, joskin hänen myöhempi tutkimuksensa velkadeflaatiosta on omaksuttu ennen kaikkea jälki­keynesi­läisessä koulu­kunnassa.[2] Joseph Schumpeter kuvasi hänet "Yhdys­valtain kaikkien aikojen suurimmaksi talous­tieteilijäksi",[3] ja samaa mieltä ovat myöhemmin olleet James Tobin[4] ja Milton Friedman.[5]

Irving Fisher
Irving Fisher
Irving Fisher
Henkilötiedot
Syntynyt27. helmikuuta 1867
Saugerties, New York, Yhdysvallat
Kuollut29. huhtikuuta 1947 (80 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Yalen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Josiah Willard Gibbs,
William Graham Sumner
Tutkimusalue taloustiede, tilastotiede
Tunnetut työt Fisherin yhtälö,
hintaindeksit,
velkadeflaatio,
Phillipsin käyrä,
rahailluusio,
Fisherin separaatiolause
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Fisher teki merkittäviä tutkimuksia utiliteettiteorian ja yleisen tasa­paino­teorian alalla.[6][7] Hän oli myös yksi ensimmäisiä, joka tutki järjestelmällisti inter­temporaalista valintaa markkinoilla, mikä sai hänet kehittämään oman teoriansa pääomasta ja korkokannoista.[4] Hänen tutkimuksensa rahan kvantiteettiteorian alalla pani alulle makro­talous­tieteellisen koulukunnan, joka tunnetaan monetarismina.[8] Hän oli myös yksi ekonometrian uran­uurtajista[9] ja kehitti hintaindeksien teoriaa. Hänen mukaansa ovat saaneet nimensä myös Fisherin yhtälö, Fisherin hypoteesi, kansainvälinen Fisher-ilmiö, Fisherin separaatiolause ja Fisherin markkinat.

Fisher oli kenties ensimmäinen ammatti­piirien ulko­puolellakin kuuluisaksi tullut talous­tieteilijä, mutta hänen maineensa kärsi pysyvän vahingon, koska hän oli juuri ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta väittänyt, että osakemarkkinat olivat saavuttaneet "pysyvästi korkean tason". Hänen myöhempi teoriansa velkadeflaatiosta 1930-luvun laman selityksenä samoin kuin hänen ehdotuksensa pankki­talletusten takaamisesta 100 prosentin käteis­varannolla sekä vaihto­ehtoisista valuutoista jäivät lähes vaille huomiota ja täysin Keynesin teorioiden varjoon.[4] Fisherin maine uusklassisen talous­tieteen piirissä on myöhemmin palautunut varsinkin sen jälkeen, kun hänen työnsä löydettiin 1950-luvun lopulla,[4][10][11] ja varsinkin sen jälkeen, kun velkainflaatio tuli yleisen huomion kohteeksi vuosien 2008–2009 taantuman jälkeen.[12]

Elämäkerta muokkaa

Fisher syntyi Saugertiesin kylässä New Yorkin osa­valtiossa. Hänen isänsä oli opettaja ja kongre­gatio­naalisen kirkon pappi, joka kasvatti poikansa uskomaan, että hänestä piti tulla hyödyllinen yhtei­skunnan jäsen. Vaikka hän oli kasvanut uskonnollisessa perheessä, hänestä tuli myöhemmin ateisti, mutta post­millenialistisella evankelisella protestantismilla oli silti edelleen suuri vaikutus hänen ajatuksiinsa.[13] Lapsena hän osoitti huomattavaa matemaattista lahjakkuutta ja kekseliäisyyttä. Viikon kuluttua siitä kun hänet oli hyväksytty Yalen yliopistoon, hänen isänsä kuoli 53 vuoden iässä. Tämän jälkeen Irving elätti äitinsä, veljensä ja itsensä pääasiassa toimimalla yksityis­opettajana. Hän suoritti luokassaan ensimmäisenä Bachelor of Arts -tutkinnon vuonna 1888, ja sitä ennen hänet oli myös valittu jäseneksi Skull and Bones -seuraan.[14]

Vuonna 1891 Fisher väitteli ensimmäisenä Yalen yliopistossa filosofian tohtoriksi.[15] Hänen väitös­työn ohjaajinaan toimivat teoreettinen fyysikko Willard Gibbs ja sosiologi William Graham Sumner. Opiskelijana Fisher oli osoittanut erityistä lahjakkuutta matematiikassa, mutta hänestä vaikutti siltä, että taloustiede soi hänelle suurempia mahdollisuuksia tutkimus­työhön ja vaikutus­mahdollisuuksia yhteis­kunnallisiin asioihin, joista hän oli huolissaan. Vuonna 1892 julkaistussa väitöskirjassaan Mathematical Investigations in the Theory of Value and Prices hän muotoili täsmällisesti yleisen tasapainon teorian. Kun hän aloitti sen kirjoittamisen, hän ei tiennyt, että Euroopassa Léon Walras oppilaineen oli jo kehittänyt saman­kaltaisen mallin. Siitä huolimatta Fisherin työ osoittautui erittäin merkittäväksi, ja eurooppa­laisetkin asian­tuntijat kuten Francis Edgeworth tunnustivat sen merkityksen välittömästi ja pitivät sitä ensi­luokkaisena.

Suoritettuaan tutkinnon Yalessa Fisher opiskeli Berliinissä ja Pariisissa. Vuonna 1890 hän palasi Yaleen ja toimi siellä ensin yksityis­opettajana, vuodesta 1898 lähtien poliittisen talousteiteen professorina ja vuodesta 1935 lähtien emeritusprofessorina. Hän toimitti Yale Review -julkaisua vuosina 1896–1910 ja toimi monissa oppineiden seuroissa, instituuteissa ja hyvän­tekeväisyys­järjestöissä. Hän oli American Economic Associationin (AEA) puheen­johtaja vuonna 1918. American Mathematical Society (AMS) valitsi hänet Gubbs-luennoitsi­jakseen vuonna 1929.[16] Yhtenä ekonometrian varhaisista johtavista kehittäjistä hän perusti vuonna 1930 yhdessä Ragnar Frischin ja Charles F. Roosin kanssa alan yhdistyksen, Econometric Society, jonka ensimmäisenä puheen­johtajana hän toimi.

Fisher oli tuottelias kirjoittaja. Tieteellisten teosten ja artikkelien ohella hän kirjoitti myös sanoma- ja aikakaus­lehtiin ja käsitteli monia yhteis­kunnallisia kysymyksiä niin ensimmäisen maailman­sodan, 1920-luvun nousu­kauden kuin 1930-luvun lamankin aikana. Hän teki useita käytännöllisiä keksintöjä. Keksinnöillään ja osake­sijoituksillaan hän rikastui, mutta menetti suuren osan varoistaan 1929 pörssi­romahduksen seurauksena.

Fisher osallistui myös useisiin yhteis­kunnallisiin ja terveydellisiin kampanjoihin. Hän kannatti vegetarianismia, kieltolakia ja eugeniikkaa.[17][18] Hän kuoli New Yorkissa 80 vuoden ikäisenä vuonna 1947.

Taloustieteelliset teoriat muokkaa

Utiliteettiteoria muokkaa

James Tobin väitti, että talous­tieteen uus­klassista vallan­kumousta merkinneet älylliset läpi­murrot tapahtuivat Euroopassa vuoden 1870 aikoihin. Seuraavien 20 vuoden ajan asiasta käytiin vilkasta väittelyä, jonka tuloksena uusi teoria saatiin lopulta pitkälti yhdistetyksi sitä edeltäneeseen klassiseen talous­tieteelliseen perintöön.[19] Joseph A. Schumpeterin mukaan tämän vaikutuksesta tuloksena 1890-luvulla oli

»perustan suuri laajeneminen ja ... levollinen tunne, jotka molemmat antoivat pinta­puoliselle tarkkailijalle vaikutelman lopulli­suudesta – kreikkalaisen temppelin lopulli­suudesta, joka levittää täydelliset linjansa pilvetöntä taivasta vasten. Tietenkään, kuten Tobin huomauttaa, temppeli ei ollut missään mielessä täydellinen. Sen rakentaminen ja koristeleminen jatkuvat vielä tänäkin päivänä, vaikka uskolliset väki­joukot jo käyvätkin siellä palvomassa. Amerikkalaiset talous­tieteilijät eivät olleet läsnä sitä luotaessa. Huomattavassa määrin he rakensivat oman temppelinsä itsenäisesti ja sovittivat prosessiin jonkin verran uutta arkkitehtuuria. He osallistuivat aktiivisesti ajanjakson 1870–1914 kansain­välisiin väittelyihin ja synteeseihin. Ainakin kaksi amerikka­laista toimi "temppelin" merkittävinä rakentajina, John Bates Clark ja Irving Fisher. He ja muut toivat uusklassisen teorian amerikka­laisiin lehtiin, luokka­huoneisiin ja oppi­kirjoihin ja sen analyyttiset välineet tutkijoiden ja toimeen­panijoiden työkalu­pakkeihin. Lopulta, hyväksi tai pahaksi, heidän paradigmansa hallitsi maan taloustiedettä.[20]»

Tehdessään yhteenvedon utiliteettiteorian historiasta talous­tieteilijä George Stigler kirjoitti, että Fisherin väitös­kirja oli ollut "loistava" ja korosti, että se sisälsi "ensimmäisen huolellisen tutkimuksen hyöty­funktioiden mitattavuudesta ja niiden merkityksestä kysynnän teoriassa."[7] Vaikka hänen julkaistu teoksensa sisälsi epätavallisen paljon ajan talous­tieteilijöille tarkoitettuja matemaattisia yksityis­kohtia, Fisher yritti aina soveltaa analyysejään elävään elämään ja esittää teoriansa niin selvästi kuin mahdollista. Esimerkiksi täydentääkseen väitös­kirjassaan esittämiään todisteluja hän rakensi hydraulisen koneen, jossa oli pumppuja ja hanoja, havainnollistaakseen sen avulla visuaalisesti, kuinka markkinoilla hinnat asettuvat tasa­painoon kysynnän tai tarjonnan muuttuessa.[21]

Korko ja pääoma muokkaa

 
Fisherin teos Theory of interest ("Korkoteoria") vuodelta 1930

Uusklassisen taloustieteen piirissä Fisher muistetaan nykyisin todennäköisesti parhaiten pääomaa, investointeja ja korkokantoja koskevasta teoriastaan, jonka hän esitti ensimmäiseksi teoksessaan The Nature of Capital and Income ("Pääoman ja tulon luonne") vuonna 1906 ja pidemmälle kehitettynä teoksessaan The Rate of Interest ("Korkokanta") vuonna 1907. Hänen teoksensa The Theory of Interest ("Korkoteoria") vuodenta 1930 oli yhteenveto tutkimuksista, joita hän oli eläessään tehnyt pääomasta, pääoman budjetoinnista, arvopaperimarkkinoista ja korkokantaan vaikuttavista tekijöistä, inflaatio mukaan luettuna.

Fisherin mukaan subjetiivinen taloudellinen arvo ei ollut ainoastaan omistettujen tai vaihdettujen tavaroiden ja palvelusten määrän funktio vaan riippuu myös siitä ajan­kohdasta, jolloin ne hankitaan. Heti saatavilla olevan hyödykkeen arvo on eri suuri kuin samanlaisen, myöhemmin saatavan hyödykkeen arvon; arvolla ei ole vain määrällinen, vaan myös ajallinen ulottuvuus. Tulevaisuudessa saatavien hyödykkeiden suhteellinen hinta verrattuna niiden hintaan, jotka nytkin olisivat saatavilla mutta joiden hankkimisesta pidätytään, on mitattavissa korko­kannalla.[18] Fisher käytti vapaasti hyväkseen samoja diagrammeja, joita yleisesti käytettiin taloustieteen opetuksessa, mutta antoi akseleilleen nimet "kulutus nyt" ja "kulutus ensi jaksolla"; tavallisesti ne saattoivat olla esimerkiksi "omenoita" ja "appelsiineja". Näin kehittämänsä teorian, joka osoittaa huomattavaa näkemystä, hän esitti yksityis­kohtaisesti teoksessaan "The Theory of Interest".[22]

Tästä mallista, jota myöhemmin yhdistettiin useamman hyödykkeen ja jakson tapauksiin (jopa äärettömän monen jakson), on tullut yleisesti hyväksytty pääoman ja koron teoria, jota käsitellään monissa oppikirjoissa.[23][24] Myös Hirshleifer on selostanut tätä teoreettista edistys­askelta.[10]

Monetaarinen taloustiede muokkaa

Fisherin hintateoriaa ja korkokantaa koskevat tutkimukset eivät suoranaisesti koskettaneet ajan suuria yhteis­kunnallisia kysymyksiä. Sen sijaan hänen monetaarinen talous­teoriansa liittyi niihin hyvin läheisesti, ja siihen Fisher pitkälti keskittyi uransa loppu­puolella.

Simon Newcombin alustavien töiden pohjalta Fisher muotoili rahan kvantiteettiteorian. Sen perustana on "vaihdantayhtälö", joka tunnetaan myös Fisherin yhtälönä: Olkoon M liikkeessä olevan rahan määrä, P yleinen hintataso, T kaikkien rahalla suoritettujen transaktioiden yhteenlaskettu määrä ja V rahan kiertonopeus. Tällöin pätee:

 [9]

Myöhemmät talous­tieteilijät ovat korvanneet tässä yhtälössä T:n kokonais­tuotannolla Y (tai Q), jota yleensä mitataan reaalisella brutto­kansan­tuotteella (GDP).

Tämä yhtälö on samalla rahan kierto­nopeuden määritelmä ja sellaisena yleis­pätevä. Fisher kuitenkin teki siitä pidemmälle meneviä päätelmiä olettamalla, että rahan kierto­nopeus (V) on käytännössä vakio ja että keskuspankki pystyy säätelemään liikkeessä olevan rahan määrää (M), mutta ei vaikuttamaan liike­toiminnan kokonais­volyymiin (T). Sen vuoksi keskus­pankin tulisi kasvattaa liikkeessä olevan rahan määrää (M) juuri samassa suhteessa kuin talous kasvaa, muussa tapauksessa seurauksena on yleisen hintatason (P) nousu tai lasku eli inflaatio tai deflaatio.[25]

Fisherin Appreciation and Interest ("Arvostus ja korko") oli abstrakti tutkielma siitä, miten korkokannalle käy, kun hintataso muuttuu. Se tähdensi eroa reaali- ja nimellis­koron välillä:

 

missä   on reaalinen ja   nimellinen korkokanta, ja inflaatio   on mittana hintatason nousulle. Jos inflaatio on riittävän pieni, hyvä likiarvo reaaliselle korko­kannalle saadaan vähentämällä nimellisestä korko­kannasta inflaatio­vauhti. Myös tätä tulosta nimitetään Fisherin yhtälöksi.


Tämä artikkeli tai sen osa on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun.

Fisher uskoi, että ihmisiin yleensä, erityisesti myös sijoittajiin ja säästäjiin, vaikuttaa enemmän tai vähemmän niin sanottu rahailluusio: raha peittää näkyvistä ne hyödykkeet, jotka sillä voidaan ostaa. Ilman raha­illuusiota hinta­tason muutos ei vaikuttaisi mitenkään tuotantoon eikä työllisyyteen. Kun ihmiset todellisuudessa ovat rahailluusion vallassa, inflaatio ja deflaatio saavat aikaan suurta vahinkoa. Yli 40 vuoden ajan Fisher kehitteli näkemyksestään vahingollisesta "dollarin tanssista" ja esitti useita keinoja rahan "vakauttamiseksi", toisin sanoen hintatason vakiin­nutta­miseksi. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka käyttivät makro­taloudellista aineistoa kuten tietoa raha­varannosta, korko­kannasta ja hinta­tasosta hyödyksi tilastollisissa analyyseissä ja testeissä. Hänen vuonna 1926 julkaisemansa tutkielma työttömyyden ja inflaation välisestä tilastollisesta yhteydestä julkaistiin vuonna 1973 uudestaan Journal of Political Economy -lehdessä otsikolla "I discovered the Phillips curve" ("Minä keksin Phillipsin käyrän"). Indeksiluvuilla oli tärkeä menrkitys hänen rahateoriassaan, ja hänen kirjansa "The Making of Index Numbers" on ollut suuri vaikutus nykyaikaan saakka.

Fisherin huomattavin älyllinen kilpailija oli ruotsalainen talous­tieteilijä Knut Wicksell. Fisher kuitenkin selitti rahan kvantiteetti­teorian lyhyemmin ja ytimekkäämmin, ja perusti sen lähes kokonaan hintojen vaihteluun pitkällä aikavälillä. Wicksellin teoria oli melkoisesti moni­mutkaisempi ja alkoi korkokantojen käsittelystä muuttuvassa reaali­taloudessa. Vaikka molemmat päätyivät siihen tulokseen, että suhdannevaihtelujen ja taloudellisten kriisien ytimessä oli valtion raha­politiikka, he eivät kyenneet elin­aikanaan ratkaisemaan eri­mieli­syyksiään, ja itse asiassa ne periytyivät vielä puoli vuosi­sataa myöhemmin käynnistyneisiin keynesi­läisten ja monetaris­tien välisiin kiistoihin.[26]

Velkadeflaatio muokkaa

Vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen ja seuranneen suuren laman vaikutuksia tutkimalla Fisher kehitti talous­kriisejä koskevan teorian, jota sanotaan velkadeflaatioteoriaksi ja jonka mukaan kriisit aiheutuvat hinta­kuplien puhkeamisesta. Fisherin mukaan hintakuplan puhkeamisella on kokonainen sarja seurauksia, jotka vahingoittavat reaali­taloutta vakavasti:

  1. Velkojen maksaminen ja ulosotot.
  2. Rahan tarjonnan väheneminen, kun pankkilainat on maksettu pois.
  3. Yleisen hintatason lasku.
  4. Vielä suurempi liiketoimintojen kokonais­arvon lasku, mikä johtaa konkursseihin.
  5. Voittojen romahdus
  6. Tuotannon, kaupan ja työllisyyden pieneneminen.
  7. Pessimismi ja luottamuksen puute.
  8. Rahan hamstraaminen.
  9. Nimelliskorkokannan aleneminen ja deflaatiolla korjattujen korkokantojen nousu.

Jotta toistuvista lama­kausista ja pankki­paniikeista päästäisiin pysyvästi eroon, Fisher ehdotti ratkaisuksi, että pankki­talletukset olisi taattava 100-prosenttisesti käteis­varannoilla.[27]

Fisherin teoria ja ehdotukset jäivät keynesiläisen talous­tieteen varjoon ja vaille laajempaa huomiota. Tämä aiheutui osittain siitä, että Fisherin maine oli kärsinyt kovan kolauksen hänen ilmaistuaan julkisesti optimistisen käsityksensä osake­markkinoista juuri ennen romahdusta. Velka­deflaatio­teoria on kuitenkin tullut uudestaan talous­tieteen valta­virran huomion kohteeksi 1980-luvulta lähtien ja varsinkin vuosien 2008–2009 taantuman myötä. Steve Keen ennusti vuoden 2008 taantuman käyttämällä Human Minskyn edelleen kehittämää Fisherin velka­deflaatio­teoriaa. Velka­deflaatio on nykyisin pääasiallinen teoria, johon Fisherin nimi liitetään.[12]

Vuoden 1929 pörssiromahdus muokkaa

Vuoden 1929 pörssiromahduksen ja sitä seuranneen suuren laman vuoksi Fisher menetti sekä suuren osan omaisuudestaan että pitkälti myös akateemisen maineensa.[18] Kolme päivää ennen romahdusta hän oli ennustanut, että osakkeiden hinnat olivat päätyneet pysyvästi korkealle tasolle. Vielä 21. lokakuuta 1929 hän uskoi, että osakkeiden hinnat tulisivat edelleen nousemaan, ja keskiviikkona 23. lokakuuta hän sanoi pankkiirien kokouksessa, että useimpien arvopaperien arvot eivät olleet laskeneet. Vielä kuukausia romahduksen jälkeen hän vaikuutteli sijoittajille, että uusi nousu oli kohta tulossa. Kun lama oli pahimmillaan, hän kyllä varoitti, että meneillään ollut deflaatio oli syynä siihen, että yhä useammat velalliset joutuivat maksu­kyvyttömiksi, mistä oli Yhdys­valtain taloudelle suurta haittaa, koska deflaatio nosti dollari­määräisten velkojen reaaliarvoja. Koska Fisheriin ei hänen vuonna 1929 antamiensa lausuntojen vuoksi enää luotettu, harvat kiinnittivät huomiota myöskään hänen analyysiinsä velka­deflaatiosta laman syynä. Sen sijaan yhä yleisemmin käännyttiin Keynesin ajatusten kannalle.[28] Vasta 1980-luvulta lähtien Fisherin velka­deflaatio­teoria on jälleen saanut osakseen enenevää huomiota.

Konstruktiivinen tulovero muokkaa

Miamin yliopiston lainopillisen tiedekunnan talous­tieteen professori Lawrence Lokken on väittänyt,[29] että Fisherin vuonna 1942 julkaisema kirja oli niiden käsitysten taustalla, joiden vuoksi Yhdysvaltain senaatin jäsenet Pete DOmenici, Sam Nunn ja Bob Kerrey vuonna 1995 laativat ehdotuksensa verotuksen uudistamiseksi. Käsitys oli, että tarpeetonta tuhlausta, joka on vaikeasti määriteltävissä lakitekstiin sopivalla tavalla, voitaisiin verottaa siten, että verotettavasta tulosta vähennettäisiin netto­määräiset investoinnit ja säästöt sekä tietyn suuruinen välttämättömiin menoihin tarvittava rahamäärä. Tämä edistäisi investointeihin käytettävissä olevien rahavarojen syntymistä.

Yhteiskunnalliset ja terveyskampanjat muokkaa

Vuonna 1898 Fisherillä todettiin tuberkuloosi, sama tauti, joka oli tappanut hänen isänsä. Hän vietti kolme vuotta parantolassa ja parani lopulta täysin. Tämä kokemus sai hänet toimimaan aktiivisesti monissa kansan­terveyttä edistävissä hankkeissa. Hän oli yksi Life Extension Instituten perustajista, ja sen jäsenenä hän oli yksi vuonna 1915 julkaistun menestysteoksen How ti Live: Rules for Healthful Living Based on Modern Science ("Kuinka elää: Nykyaikaiseen tieteeseen perustuvia ohjeita terveelliseen elämään") kirjoittajista.[30] Hän suositteli muun muassa säännöllistä fyysistä harjoittelua sekä punaisen lihan, tupakan ja alkoholi­juomien välttämistä. Vuonna 1924 Fisher kirjoitti Reader's Digest -lehteen tupakointia vastustavan artikkelin, jossa hän väitti, että tupakka huonontaa ihmisen koko kehon kuntoa, alentaa sen elinvoimaa ja vastustuskykyä sekä toimii alkoholin ja oopiumin tavoin huumaavana myrkkynä, joskin yleensä pienemmässä määrin.[31]

Fisher kannatti alkoholin kieltämistä lailla ja kirjoitti kolme kirjasta, jossa hän puolusti Yhdys­valtain kielto­lakia kansan­tervey­dellisistä ja taloudelliseen tuottavuuteen liittyvistä syistä.[32][33][34] Hän puolusti myös eugeniikkaa ja toimi Eugenics Record Officen neuvonantajana sekä American Eugenics Societyn ensimmäisenä puheenjohtajana.[35]

Kun hänen tyttärellään Margaretilla todettiin skitsofrenia, Fisher hoidatti häntä Trentonin psykiatrisessa sairaalassa, jonka johtajana oli psykiatri Henry Cotton. Cotton uskoi teoriaan, jonka mukaan mieli­sairaudet aiheutuivat hampaiden juuriin, suolistoon tai muualle kehoon kertyneestä tartunta-aineesta ja sen aiheuttamasta paikallisesta veren­myrkytyksestä. Cotton väitti myös, että tämän infektoituneen kudoksen poistaminen kirurgisella leikkauksella voisi lieventää potilaan mielenhäiriötä. Trentonissa Margaret Fisherille tehtiin suolisto­leikkauksia ja hänen paksu­suolensa poistettiin, mihin hän lopulta kuoli. Siitä huolimatta Irving Fisher oli edelleen vakuuttunut siitä, että Cotton oli menetellyt oikealla tavalla.[36]

Julkaisuja muokkaa

  • Mathematical Investigations in the Theory of Value and Prices. (Julkaistu myöhemmin sarjassa "Mathematics and the Theory of Economics) Transactions of the Connecticut Academy, Heinäkuu 1892, IX. vsk. New Haven: Artikkelin verkkoversio.
  • Appreciation and Interest: A Study of the Influence of Monetary Appreciation and Depreciation on the Rate of Interest with Applications to the Bimetallic Controversy and the Theory of Interest. American Economic Association, 1896. Teoksen verkkoversio.
  • The Nature of Capital and Income. Macmillan, 1906.
  • The Rate of Interest. Macmillan, 1907.
  • Introduction to Economic Science. Macmillan, 1910, 1914.
  • The Purchasing Power of Money. Bull. Amer. Math. Soc, 7, 20. vsk, s. 377–381. doi:10.1090/s0002-9904-1914-02503-0. Artikkelin verkkoversio.
    • The Purchasing Power of Money : Its Determination and Relation to Credit, Interest and Crises. (uusittu versio edellisestä). Library of Economics and Liberty, 1920. Teoksen verkkoversio.
  • Elementary Principles of Economics. Macmillan, 1913. Teoksen verkkoversio.
  • Irving Fisher, Eugene Lyon Fisk: How to Live: Rules for Healthful Living Based on Modern Science. Funk & Wagnalls Company, 1917. Teoksen verkkoversio.
  • Is 'Utility' the Most Suitable Term for the Concept It is Used to Denote?. American Economic Review, 1918, s. 335–337. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • ”Dollar Stabilization”, Encyclopædia Britannica 12th ed.. XXX, s. 852–853. Sears Roebuck, Benton Foundation, 1921. Teoksen verkkoversio.
  • The Best Form of Index Number. American Statistical Association Quarterly, , 17. vsk, nro 133, s. 533–537. Artikkelin verkkoversio.
  • The Making of Index Numbers: A Study of Their Varieties, Tests, and Reliability. Houghton Mifflin, 1922. Teoksen verkkoversio.
  • The Business Cycle Largely a 'Dance of the Dollar. Journal of the American Statistical Association, 1923, nro 18, s. 1024–1028. Artikkelin verkkoversio.
  • A Statistical Relation between Unemployment and Price Changes. International Labour Review, 1926, 13. vsk, nro 6, s. 785–792,. Artikkelin verkkoversio.
  • ”A Statistical Method for Measuring 'Marginal Utility' and Testing the Justice of a Progressive Income Tax”, Economic Essays Contributed in Honor of John Bates Clark. , 1927.
  • The Money Illusion. New York: Adelphi Company, 1928. Teoksen verkkoversio.
  • The Stock Market Crash and After. , 1930.
  • The Theory of Interest. Macmillan, 1930. Teoksen verkkoversio.
  • Booms and Depressions: Some First Principles. Adelphi Company, 1932. Teoksen verkkoversio.
  • The Debt-Deflation Theory of Great Depressions. Econometrica, 1933, 1. vsk, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
  • Stamp Scrip. New York: Adelphi Company, 1933. Teoksen verkkoversio.
  • 100% Money: A Short Outline. , 1935. Teoksen verkkoversio.
  • Constructive Income Taxation: A Proposal for Reform. Harper & Brothers, 1942.
  • William J. Barber ym. (toim.): The Works of Irving Fisher (14 nidettä). Irving Fisherin kootut teokset. Lontoo: Pickering & Chatto, 1996.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Irving Fisher Archive for the History of Economic Thought. McMaster University. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 12.10.2016.
  2. ↑ Steve Keen, J. E. Keen: ”Growth Theory”, The Elgar Companion to Post Keynesian Economics (2. painos), s. 271–277. Edward Elgar. ISBN 978-1-84980-318-2.
  3. ↑ Joseph Schumpeter: Ten Great Economists from Marx to Keynes, s. 223. Oxford University Press, 1951.
  4. ↑ a b c d James Tobin: Fisher, Irving (1867–1947). The New Palgrave Dictionary of Economics, 1987, s. 369–376. doi:10.1057/9780230226203.0581.
  5. ↑ Milton Friedman: Money Mischief: Episodes in Monetary History, s. 37. Houghton Mifflin Harcourt, 1994. ISBN 0-15-661930-X.
  6. ↑ George Stigler: The Development of Utility Theory. I. Journal of Political Economy, 1950, 58. vsk, nro 4, s. 307–327. doi:10.1086/256962.
  7. ↑ a b George Stigler: Journal of Political Economy, 1950, 58. vsk, nro 5, s. 373–396. doi:10.1086/256980.
  8. ↑ J. Bradford DeLong: The Triumph of Monetarism?. Journal of Economic Perspectives, 2000, 14. vsk, nro 1, s. 83–94. doi:10.1257/jep.14.1.83.
  9. ↑ a b ”Fisher, Irving”, Otavan iso Fokus, 2. osa (Em–Io), s. 817. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  10. ↑ a b Jack Hirshleifer: The Theory of Optimal Investment Decisions. Journal of Political Economy, 1958, 66. vsk, nro 4, s. 329–352. doi:10.1086/258057.
  11. ↑ Ben Bernanke: Essays on the Great Depression, s. 24. Princeton University Press, 2000. ISBN 0-691-01698-4.
  12. ↑ a b Out of Keynes's shadow 12.2.2009. The Economist. Viitattu 12.10.2016.
  13. ↑ Mark Thornton: The Economics of Prohibition, s. 16. Ludwig von Mises Institute, 2007. ISBN 9781610160476.
  14. ↑ Obituary record of graduates deceased during the year ending July 1, 1947 Yale University. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 12.10.2016.
  15. ↑ The Yale Tradition in Macroeconomics (sivu 31) economics.yale.edu. Arkistoitu 23.11.2015. Viitattu 12.10.2016.
  16. ↑ Irving Fisher: The application of mathematics to the social sciences. Bull. Amer. Math. Soc., 1930, 36. vsk, nro 4, s. 225–243. doi:10.1090/s0002-9904-1930-04919-8.
  17. ↑ Victor R. Fuchs: Health, Government and Irving Fisher. American Journal of Economics and Sociology, 2005, 64. vsk, nro 1, s. 407–425. doi:10.1111/j.1536-7150.2005.00370.x.
  18. ↑ a b c ”Irving Fisher (1867–1947)”, The Concise Encyclopedia of Economics. Liberty Fund, 2008. Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ James Tobin: Neoclassical Theory in America: J. B. Clark and Fisher. American Economic Review, 1985, 75. vsk, nro 6, s. 28–38. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Joseph Schumpeter: History of Economic Analysis, s. 754. Lontoo: Allen & Unwin, 1954. ISBN 9780415108881.
  21. ↑ CFDP 1272 Cowles Foundation for Research in Economics. Viitattu 12.10.2016.
  22. ↑ Irving Fisher's Theory of Investment cepa.newschool.edu. Arkistoitu 29.4.2008. Viitattu 11.8.2016.
  23. ↑ H. Gravelle, R. Rees: ”ch. 11”, Microeconomics, 3. painos. Pearson Education, 2004.
  24. ↑ Charalambos Aliprantis, Donald J. Brown, Owen Burkinshaw: ”The overlapping generations model”, Existence and optimality of competitive equilibria, s. 229–271. Berliini: Springer-Verlag, 1990. ISBN 3-540-52866-0.
  25. ↑ Matti Pohjola, Jukka Pekkarinen, Pekka Sutela: ”Kvantiteettiteoria”, Taloustiede, s. 171. WSOY, 2007. ISBN 951-0-32431-0.
  26. ↑ Thomas M. Humprey: Fisher and Wicksell on the Quantity Theory. Economic Quarterly, Syksy 1997. Federal Reserve Bank of Richmond. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Ville Iivarinen: ”Uusi raha, uusi maailma”, Raha. Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla, s. 239. Into Kustannus, 2014. 978-952-254-446-6.
  28. ↑ Robert W. Dimand: Irving Fisher on the International Transmission of Booms and Depressions through Monetary Standards. Journal of Money, Credit & Banking, 2003, 35. vsk, nro 1, s. 49–. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Lawrence Lokken: Taxing USA tomorrow. (Unlimited Savings Allowance Tax). Southern Economical Journal, 1.10.1998. Amazon.com. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Irving Fisher, Eugene Lyman Fisk: How to Live: Rules for Healthful Living based on Modern Science. , 1916. Teoksen verkkoversio.
  31. ↑ Irving Fisher: Does tobacco injure the human body?. Readers Digest, 1924. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ Irving Fisher: Prohibition at Its Worst. New York: Macmillan, 1926.
  33. ↑ Irving Fisher: Prohibition Still at Its Worst. Alcohol Information Committee, 1928.
  34. ↑ Irving Fisher: The Noble Experiment. Alcohol Information Committee, 1930.
  35. ↑ Ruth C. Engs: The Progressive Era's Health Reform Movement: A Historical Dictionary, s. 121. Greenwood Publishing Group, 2003. ISBN 9780275979324.
  36. ↑ Andrew Scull: Madhouse: A Tragic Tale of Megalomania and Modern Medicine. Yale University Press, 2005.

Aiheesta muualla muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Robert Loring Allen: Irving Fisher: A Biography. , 1993.
  • Robert W. Dimand: The Dance of the Dollar: Irving Fisher's Monetary Theory of Economic Fluctuations. History of Economics Review'', 1993, nro 20, s. 161–172.
  • Robert W. Dimand: Irving Fisher's Debt-Deflation Theory of Great Depressions. Review of Social Economy, 1994, nro 52, s. 92–107.
  • Robert W. Dimand: The Fall and Rise of Irving Fisher's Macroeconomics. Journal of the History of Economic Thought, 1998, s. 191–201. doi:10.1017/s1053837200001851.
  • Robert W. Dimand, John Geanakoplos: Celebrating Irving Fisher: The Legacy of a Great Economist. American Journal of Economics & Sociology, Tammikuu 2005, 64. vsk, nro 1, s. 3–18.
  • Joseph Dorfman: The Economic Mind in American Civilization, vol. 3. , 1958.
  • William Fellner: Ten Economic Studies in the Tradition of Irving Fisher. , 1958.
  • Irving Norton Fisher: My Father Irving Fisher. , 1956.
  • Max Sasuly: Irving Fisher and Social Science. Econometrica, 1947, nro 15, s. 255–78. doi:10.2307/1905330.
  • Richard Thaler: Irving Fisher: Modern Behavioral Economist. American Economic Review, 1997, 87. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • James Tobin: A Dictionary of Economics, 2. osa, s. 369–376. The New Palgrave, 1987.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Irving_Fisher&oldid=22320182”