III/JR 7
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
III/JR 7:n eli Jalkaväkirykmentti 7:n III pataljoonan perusti Savonlinnan suojeluskuntapiiri 17. kesäkuuta 1941 alkaen.
Perustaminen muokkaa
Pataljoona varustettiin perustettaessa lähes määrävahvuisella kalustolla ja sen komentajana oli kapteeni T. Marttinen. Sen yksiköt olivat:
- Esikunta/III/JR 7
- Esikuntakomppania/III/JR 7
- 9.K/JR 7
- 10.K/JR 7
- 11.K/JR 7
- 12.K/JR 7 (konekiväärikomppania)
Keskittäminen muokkaa
Pataljoonan miehistön pääosa oli kotoisin Itä-Savon sotilaspiirin itäisistä kunnista Kitee, Kesälahti ja Uukuniemi. Näin ollen pataljoona perustettiin käytännössä keskittämisalueellaan, joten erillisiä siirtokuljetuksia ei juuri tarvittu. Suomen valtakunnan poliittinen johto ilmoitti 25. kesäkuuta 1941 Suomen olevan sodassa Neuvostoliittoa vastaan.
Jatkosodan hyökkäysvaihe muokkaa
Sodan syttyessä pataljoona oli Tarnalan alueella lähinnä varmistustehtävässä vihollisen mahdollisen rajan yli tapahtuvan hyökkäyksen varalta. Divisioonan muita yksiköitä siirtyi 28.-29. kesäkuuta välisenä yönä pataljoonan asemien läpi kohti valtakunnan rajaa pataljoonan jäädessä divisioonan reserviksi. Divisioonan pääosien hyökätessä 30. kesäkuuta valtakunnan rajan yli kohti itää pataljoonan jäädessä paikoilleen.
Pataljoona sai 1. heinäkuuta käskyn varmistaa rykmentin II pataljoonan kanssa Tyrjänjärvi-Iso-Iijärvi välisen kannaksen, jonne rykmentin I pataljoona oli edennyt edellisenä päivänä. Pataljoonan viimeiset osat saapuivat kannakselle 3. heinäkuuta. Rykmentin tehtävänä oli noin viisi kilometriä leveän kannaksen puolustaminen ja samalla valmistautuminen erillisellä käskyllä aloitettavaan hyökkäykseen joko etelään tai kaakkoon.
Neuvostojoukot tekivät 4. heinäkuuta noin pataljoonan voimin vastahyökkäyksen rykmentin asemia vastaan parinkymmenen panssarivaunun tukemana. Hyökkäys torjuttiin ja seuraavan yön aikana vihollinen vetäytyi rykmentin asemien läheisyydestä. III pataljoonan pääosa sai tässä taistelussa tulikasteensa. Seuraavana päivänä neuvostojoukot uusivat kahdesti yrityksensä ajaa suomalaisjoukot pois kannakselta noin pataljoonan voimin suoritetuilla hyökkäyksillä. Suomalaisjoukot säilyttivät asemansa ja taistelutoiminta laantui alueella lähinnä tykistö- ja partiotoiminnaksi aina heinäkuun loppuun asti.
Tyrjän taistelu ja eteneminen Laatokan rantaan 31.7.-21.8.1941 muokkaa
Rykmentti hyökkäsi 31. heinäkuuta kohti Tyrjän kylää, jolloin III pataljoona oli rykmentin hyökkäyskaista läntisin yksikkö. Hyökkäys eteni hyvin hitaasti vihollisen ankarasta vastarinnasta ja vastahyökkäyksistä johtuen. Hyökkäävien joukkojen etenemistä hidasti myös runsaat miinoitteet, murrokset ja vihollisen sytyttämät metsäpalot. Päivän aikana pataljoona pääsi etenemään parhammillaankin vain noin 800 metriä. Seuraavana päivänä divisioonan esikunta muutti hyökkäyssuunnitelmansa saarrostavaksi. Vahvennetun III pataljoonan tehtäväksi vastuualuetta levennettiin ja se varmisti alueensa, kunnes rykmentin muiden pataljoonien saarrostava hyökkäys alkaisi vaikuttaa.
Vahvennettu III pataljoona piti 2. elokuuta painettayllä Tyrjän kylän alueelle saarroksiin joutuneiden puna-armeijan yksiköiden pohjoispuolella. Seuraavana päivänä pataljoona sille alistettujen joukkojen kanssa painosti edelleen vihollista rykmentin muiden yksiköiden edetessä etelämpänä kohti vihollisen hallussa olleen alueen keskustaa. Rykmentin muiden yksiköiden hyökkäys aiheutti lopulta illan ja yön aikana puna-armeijan ulosmurtautumisen (erittäin raskain tappioin) kohti itää.
Neuvostojoukot yrittivät 4. elokuuta aamuyöllä rykmentin muiden pataljoonien alueella ulosmurtautumista saarroksista siinä osittain onnistuen. Puna-armeijan tappiot olivat taistelussa erittäin raskaat. Pataljoonan alueelle taistelut eivät suoranaisesti ulottuneet. III pataljoona osallistui rykmentin muiden pataljoonien kanssa motin puhdistukseen loppupäivän.
Rykmentti määrättiin seuraavana päivänä 2. divisioonan reserviksi tehtävänään valmistautua etenemään kohti Lahdenpohjan kauppalaa. III pataljoona eteni 6. elokuuta rykmentin mukana kohti Lahdenpohjaa ja samana ilta hyökkäys kohti Ihalan kylää johti alueen nopeaan miehittämiseen sekä venäläisten vetäytymiseen kohti etelää. Tämä vihollisen väistyminen jätti tien kohti tavoitetta lähes täysin avonaiseksi. Seuraavana päivänä pataljoona jatkoi etenemistään kohti Laatokan rantaa rykmentin muiden pataljoonien kanssa. Jaakkiman asema-alue vallattiin lähes taisteluitta iltapäivän aikana ja illalla laskeutuneen sumun suojissa hyökkäys jatkui nopeasti kohti tavoitetta.
Hyökkäyksen ensimmäinen tavoite Lahdenpohjan kauppala vallattiin aamulla 8. elokuuta vähäisin ponnistuksin. Vihollisen vastarinta tiivistyi vasta kauppalan pohjoispuolella. Pataljoona ryhmittyi puolustukseen rykmentin eteläosaan aivan Lahdenpohjan kauppalan ja Laatokan rannan alueelle torjuen 9.-11. elokuuta vihollisen vastahyökkäyksiä, joiden tavoitteena oli avata saarrettujen puna-armeijan joukkojen tieyhteydet kohti etelää.
Lähteet muokkaa
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
- Olavi, Antila et al: 2. Divisioonan historiikki. Pori: Etelä-Suomen kustannus OY, 1975. ISBN 951-9064-08-7.