Haukottelu
Haukottelu eli haukotus on liikesarja, jossa ihminen tai eläin hengittää syvään sisään suu avoinna. Haukotus liittyy usein väsymykseen tai pitkästymisen tunteeseen. Haukottelun päätarkoitusta ei tunneta.
_-_Self-Portrait,_Yawning_-_Google_Art_Project.jpg)
Kaikki selkärankaiset eläinlajit haukottelevat.[1] Haukottelua voidaan pitää epäkohteliaana tai epäsiistinä, ja joissakin kulttuureissa ihmiset peittävät kädellä suunsa haukotellessaan.
Liikesarja muokkaa
Haukotus on monivaiheinen liikesarja, johon osallistuu hyvin monia lihaksia. Aluksi leuat avataan ammolleen ja sisäänhengitetään syvään, sitten uloshengitetään lyhyesti, ja lopuksi suljetaan leuat.[2] Sisäänhengityksen lopussa koetaan lyhyt huippukohta.[3] Haukotukseen kuuluu lisäksi kasvojen lihasten venyttäminen, pään kallistaminen taakse, silmien sulkeminen tai siristäminen, kyynelehtiminen, syljen erittyminen, korvatorven avautuminen sekä useita verenkiertoon, hengittämiseen ja lihasten toimintaan liittyviä toimintoja.[2]
Haukottelu on enemmän tunnestereotypia kuin refleksi, sillä se ei ole reaktio mihinkään ärsykkeeseen.[2][1]
Haukotus kestää keskimäärin noin kuusi sekuntia, mutta se voi olla paljon pidempikin tai kestää vain kolme ja puoli sekuntia. Haukotusta on vaikea pysäyttää, kun se on alkanut. Haukotuksia tulee usein sarjoissa.[2]
Vapaa haukotus on aina täysi. Jos ihminen kuitenkin pitää ylä- ja alahampaansa tai huulensa yhdessä haukotuksen aikana, hän saa epätyydyttävän tunteen ”puolittaisesta” haukotuksesta, sillä haukotukseen kuuluu oleellisesti leukojen avaaminen ja sisäänhengitys suun kautta. Ulos voi kuitenkin hengittää nenänkin kautta. Myöskään sierainten pitäminen kiinni ei vaikuta haukotukseen. Silmät auki on kuitenkin vaikea haukotella.[2]
Haukotus antaa helpotuksen, mielihyvän ja kliimaksin tunteen samaan tapaan kuin aivastus ja orgasmi. Eräässä kyselytutkimuksessa vastaajat määrittelivät haukotuksen tuottaman nautinnon tasolle 8,5 asteikolla yhdestä kymmeneen.[4]
Käskystä haukotteleminen on vaikeaa. Eräässä tutkimuksessa haukotuksen tuottamiseen pyynnöstä kului keskimäärin 5,7 sekuntia, ja lähes puolet tutkimushenkilöistä ei onnistunut siinä lainkaan.[5]
Haukottelun tarve mutta kykenemättömyys haukotella koetaan epämiellyttävänä.[4]
Esiintyminen muokkaa
Sikiöllä haukottelu alkaa jo 12 viikon iässä. Lapset haukottelevat enemmän kuin aikuiset.[1]
Haukotus on tarttuvaa, eli kun yksi alkaa haukotella, muutkin alkavat. Tätä alkaa kuitenkin tapahtua ihmisellä merkittävästi vasta neljän vuoden iässä. Autistisilla lapsilla sekä eläimillä haukotuksen tarttuminen on harvinaista.[6][7]
Ihminen haukottelee usein venytellessään, mutta harvemmin alkaa venytellä haukotellessaan.[8]
Kehonsa toiselta puolelta halvaantuneiden potilaiden halvaantunut käsi saattaa liikkua spontaanisti haukotellessa. Tämä voi johtua siitä, että haukotus aktivoi vahingoittumattomia, tahdosta riippumattomia yhteyksiä aivojen ja selkäytimen välillä.[9]
Syitä ja tekijöitä muokkaa
Haukotuksen välitykseen osallistuvat välittäjäaineista ja neurohormoneista esimerkiksi oksitosiini, asetyylikoliini, dopamiini, glutamaatti, serotoniini, GABA, adrenergiset agonistit, kortikotropiini ja α-MSH. [1] Rotilla samat aineet, jotka tuottavat haukotuksen, tuottavat myös erektion. Joillakin ihmisillä tietyt masennuslääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena haukotuksia, joita seuraa orgasmi.[10]
Haukottelua lisäävät esimerkiksi uneliaisuus, pitkästyminen tai valmistautuminen kilpailusuoritukseen tai esitykseen. Hengitysilman korkea hiilidioksidipitoisuus ei sen sijaan tutkimusten mukaan lisää haukottelua. Toisen uskomuksen mukaan matala ilman happipitoisuus lisää haukottelua, mutta tätä olisi vaarallista testata ihmisillä. Korkea ilman happipitoisuus ei vaikuta haukottelemisen esiintymiseen. Hengästyminen liikunnan jälkeen ei lisää haukottelua.[11] Myös nälän ja kylläisyyden tunne lisäävät haukottelua.[1]
Haukottelun tarkoitusta ei ole onnistuttu selvittämään. Haukottelusta on joitain hyötyjä, kuten keskikorvan avautuminen, kyynelnesteen vuotaminen, keuhkojen täyttyminen ilmalla, lihasten venytys, uneliaisuuden ja kyllästymisen viestiminen sekä unen ja valvetilan rajan osoittaminen. Haukottelun onkin arveltu olevan varhainen laumaeläinten viestintäkeino[12]. On myös esitetty, että haukotus olisi pelkkä jäänne ihmisen kehityshistoriasta, tai osa sikiön alaleuan liitoksen tai keuhkojen kehitystä. Eri eläinlajeilla haukotus voi johtua eri syistä.[13]
Eräiden tutkimusten mukaan haukottelu liittyy aivojen lämmönsäätelyyn, sillä kylmä ilmavirta jäähdyttää aivoja.[14]
Lähteet muokkaa
- Walusinski, Olivier (toim. Bogousslavsky, J.): ”Pathological Yawning, Laughing and Crying”, Neurologic-Psychiatric Syndromes in Focus. Karger, 2018. ISBN 978-3-318-05858-1.
- Provine, Robert R.: Curious Behavior. The Belknap Press of Harvard University Press, 2012. ISBN 978-0-674-04851-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Walusinski 2012, s. 41.
- ↑ a b c d e Provine 2012, s. 24–28.
- ↑ Walusinski 2012, s. 40.
- ↑ a b Provine 2012, s. 30.
- ↑ Provine 2012, s. 22.
- ↑ Provine 2012, s. 18–20.
- ↑ HS 18.9.2010 Haukottelu ei tartu alle neljävuotiaisiin
- ↑ Provine 2012, s. 31.
- ↑ Provine 2012, s. 31–32.
- ↑ Provine 2012, s. 29.
- ↑ Provine 2012, s. 33–36.
- ↑ Haukotus on komento (Tieteen kuvalehti 13/2002)
- ↑ Provine 2012, s. 37–38.
- ↑ ttl.fi Haukottelun mysteeri ratkeamassa? (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 19.9.2010