Avaa päävalikko

Sylki on suussa sylkirauhasista erittyvää nestettä, joka huuhtelee suuta, tekee ruoan liukkaaksi ja hillitsee bakteerien kasvua. Ihmisellä sylkeä erittyy tavallisesti puolesta litrasta yhteen litraan vuorokaudessa.

KoostumusMuokkaa

Sylki sisältää veden lisäksi erilaisia epäorgaanisia suoloja, kuten kalsiumia, fosfaattia, fluoria ja bikarbonaattia, pieniä määriä proteiinia sekä hiukan lipidejä eli rasva-aineita.[1] Etenkin märehtijöillä on syljessään paljon ureaa, jota märehtijöiden etumahoissa olevat mikrobit voivat käyttää proteiinien muodostukseen. Joillakin lajeilla, kuten vasikalla, on syljessään myös lipaasia. Lihansyöjillä ei erity lainkaan tärkkelystä pilkkovaa sylkiamylaasia.

Sylkeä on kahdenlaista: seroosia ja mukoosia sylkeä.[2] Seroosi sylki on vetisempää kuin mukoosi sylki ja siinä on myös vähemmän musiineja. Seroosi sylki sisältää hiilihydraatteja pilkkovaa sylkiamylaasia, jota ei esiinny mukoosissa syljessä. Sylkiamylaasin vaikutus on melko vähäinen, koska ruoka viipyy yleensä vain hetken suussa ja mahalaukkuun joutuessaan mahan suolahappo tekee amylaasin tehottomaksi. Seroosia sylkeä erittävät parilliset suuret sylkirauhaset; korvasylkirauhanen, leuanalussylkirauhanen ja kielenalussylkirauhanen.

Mukoosi sylki on limaista sylkeä, joka ei sisällä amylaasia, mutta siinä on musiineja, joka liukastaa ruokapaloja ja tekee mukoosin syljen tahmeaksi. Mukoosia sylkeä erittävät suuontelon limakalvossa ja sen alaisessa kerroksessa sijaitsevat pienet sylkirauhaset sekä leuanalussylkirauhanen ja kielenalussylkirauhanen.

Syljen tuottoMuokkaa

Aikuisen ihmisen sylkirauhaset tuottavat vuorokaudessa keskimäärin puolesta yhteen litraan sylkeä vuorokaudessa. Syljen eritys saavuttaa aikuisen tason 15 vuoden iässä, kun sylkirauhaset ovat kasvaneet täyteen mittaansa.[3] Syljestä 90 prosenttia erittyy suurista sylkirauhasista, joita on kolme paria: korvasylkirauhaset, leuanalussylkirauhaset ja kielenalussylkirauhaset.[1][3] Sylkeä erittyy myös pienistä sylkirauhasista, joita on kaikkialla ylähengitysteiden limakalvojen alueella, eniten suulaessa ja alahuulen sisäpinnalla.[1]

Syljen eritystä säätelee autonominen hermosto siten, että parasympaattinen hermosto lisää seroosin syljen eritystä ja sympaattinen taas mukoosin syljen eritystä. Aivosillan ja ydinjatkeen alueella on syljenerityskeskus, johon vaikuttava haju-, maku- ja suun tuntoaistimukset.

Yöllä sylkeä erittävät lähinnä vain pienet sylkirauhaset, minkä johdosta suu voi aamulla tuntua kuivalta. Pureskelu lisää syljen eritystä.[3] Usein jopa ruoan ajatteleminen voi aiheuttaa syljen erityksen.

TehtävätMuokkaa

Syljellä on monia tehtäviä. Syljen entsyymit pilkkovat suussa olevaa ruokaa sekä liuottavat ravintoaineista makuja, jotka kielen makunystyrät aistivat paremmin kuin jos suu olisi kuiva. Sylki auttaa ruuan pureskelussa ja nielemisessä. Sylki myös huuhtoo suuta ja suojelee suun limakalvoja.[1]

Sylki hajottaa ruuan mukana suuhun tulleita haitallisia bakteereita ja viruksia sekä estää niiden ja muiden taudinaiheuttajien pääsyn elimistöön. Päivittäin ihmisen sylki huuhtelee suusta ja hampaiden pinnoilta ruuansulatuskanavaan 2–4 grammaa mikrobeja.[1]

Sylki vastustaa happohyökkäyksiä ja sitä kautta estää hampaiden reikiintymistä. Syljen ainesosat kuten fluori, kalsium, fosfaatti ja erilaiset antimikrobitekijät nopeuttavat hiilihydraattien ja bakteerien poistumista suusta, estävät pH:n laskua, lyhentävät syljen happoaikaa ja korjaavat alkavia kariesvaurioita. Sylki pystyy normaalisti estämään happohyökkäysten kiillettä tuhoavan vaikutuksen jos aterioita syödään riittävän harvakseltaan, enintään 4–6 kertaa vuorokaudessa.[1]

Syljentuotannon häiriötMuokkaa

Syljentuotantoa voivat heikentää ja suuta kuivattaa sylkirauhasten toiminnanhäiriöt ja sairaudet sekä monet lääkkeet pitkään käytettyinä.[1]

Käyttö diagnostisena nesteenäMuokkaa

Sylkeä voidaan kerätä diagnostisiin määrityksiin. Syljestä voidaan mitata esimerkiksi rasvaliukoisten hormonien ja lääkeaineiden pitoisuuksia sekä seurata suun infektiosairauksia tai muita sairauksia tai fysiologisia tapahtumia kuten reumataudit, kystinen fibroosi, sarkoidoosi, diabetes, haimatulehdus, verenpainetauti, immuunipuutostilat ja ovulaation ajankohdan määritys.[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Sisko Honkala: Sylki ja sylkirauhaset 10.6.2015. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 21.2.2019.
  2. Marcus Ziemann: Fyysistä vai psyykkistä? – Miksi jalkapalloilijat sylkevät jatkuvasti? Yle uutiset. 15.6.2016. Viitattu 21.2.2019.
  3. a b c Sylki – hampaiston puolustaja Hammaslääkäriliitto. Viitattu 21.2.2019.
  4. Jorma Tenovuo: Sylki diagnostisena nesteenä Aikakauskirja Duodecim. 1995. Viitattu 21.2.2019.