Hatlamminsuo

Hatlamminsuo on Riihimäellä sijaitseva suo. Maakunnallisesti Hatlamminsuo on Riihimäen arvokkain yksittäinen luontokohde. Suo on laaja, suurelta osin luonnontilainen keidassuo, joka sijaitsee osittain Hausjärven puolella. Hatlamminsuon luonnonsuojelullinen arvo perustuu moniin eri suokasvillisuustyyppeihin, joita on kaikkiaan 40. Valtaosin suo on mäntyvaltaista isovarpurämettä. Seuraavaksi yleisin rämetyyppi suolla on tupasvillaräme. Reunoilla on kuusivaltaisia korpia. Pääosa Hatlamminsuosta on säilynyt lähes luonnontilaisena. Kuitenkin ihmistoiminta, kuten turpeen nosto, ojitukset, hakkuut ja virkistyskäyttö ovat antaneet alueen luonteeseen omat vivahteensa. Hatlamminsuon länsiosista on nostettu pehkuturvetta 1930–1950-luvuilla ja alueella on myös sijainnut pehkuturpeen varastointiin käytettyjä latoja, joista yhdestä on vielä pohjahirret jäljellä suolla. Ojitetuista alueista Hatlamminsuolla suurin osa on ollut kasvillisuudeltaan vähäarvoisempaa isovarpurämettä. Suon länsiosan rämeillä ojituksen vaikutus on ollut tehokkaampaa ja muutos on selvästi nähtävissä puustossa. Suon eteläosassa ojitetun yhtenäisen korpialueen luonne ei ole olleellisesti muuttunut, eikä Hatlamminsuon ydinalueisiin ojitukset ole erityisesti vaikuttaneet. Hatlamminsuon keskellä sijaitsevaa Hatlammia käytettiin vielä 1950-luvulla uimapaikkana.

Luontoa Hatlamminsuolla.

Suon arvokkaimpia kasvillisuustyyppejä ovat lyhytkorsinevalaikut, allikot ja reunoilla mustikka- sekä ruoho- ja heinäkorvet. Allikoiden reunoilla ja nevalaikuilla löytyy runsaasti Etelä-Suomessa harvinaista valkopiirtoheinää ja leväkköä.

Hatlamminsuon eläimistö on runsas ja monipuolinen. Siihen kuuluvat muun muassa hirvet, peurat, metsäjänikset ja ketut. Perhosista Hatlamminsuolla tavataan muun muassa kangasperhosia, hopeatäpläperhosia ja suonkeltaperhosia. Hatlamminsuon matelijoista tunnetuin on kyy. Ne talvehtivat läheisellä Hatlamminmäellä. Suolla tavataan myös runsaasti sammakoita ja sisiliskoja. Hatlamminsuo on myös alueellisesti merkittävä lintusuo ja siellä on havaittu 41 pesimäaikaista lintulajia. Yleisimpiä pesiviä lintulajeja ovat niitykirvinen, pajulintu, punakylkirastas ja räkättirastas. Muita vähälukuisempana suolla pesiviä lajeja ovat muun muassa taivaanvuohi, metsäviklo ja liro. Myös pähkinähakista on tehty havaintoja suolla. Suolla pesii myös tavi. Hatlamminsuo on myös tärkeä teerien soidinpaikkana. Lisäksi Hatlamminsuo on keväisin vesilintujen ja kurkien tärkeä levähdyspaikka. Reunarämeiden männiköt ovat puolestaan käpytikkojen tärkeitä ruokailualueita.

Hatlamminsuo on voimakkaassa ja monipuolisessa virkistyskäytössä ympäri vuoden. Suolla liikuskelee runsaasti marjastajia ja luonnonharrastajia ja suo on lisäksi ahkerasti koulujen luonto-opetuksen kohteena. Talvisin suolla liikkuvat hiihtäjät.

Hatlamminsuon halki kulkee noin kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee pääosin pitkospuilla suon kulumisherkkyyden vuoksi. Polun varrella on alueen luonnosta kertovia opastauluja. Suon tuntumassa on kaksi ulkoilumajaa ja alueella on myös tiheä ulkoilupolkujen verkosto, kuten ns. Varuskunnan ulkoilureitti.

Hatlamminsuosta ja Hatlamminmäen alueesta 77 hehtaaria on Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa. Alue ei kuulu valtakunnallisiin suojelualueisiin eikä Natura 2000-suojelualueverkostoon. Alueella on kuitenkin suojeluvaraus maakuntakaavassa ja sinne saatetaan mahdollisesti perustaa tulevaisuudessa luonnonsuojelualue.