Avaa päävalikko

Käpytikka (Dendrocopos major) on tikkalintuihin kuuluva lintulaji. Sen levinneisyysaluetta ovat Eurooppa ja pohjoinen Aasia. Käpytikan pituus on noin 25 senttimetriä, ja sen vatsa on valkoinen ja siivissä mustalla pohjalla valkoiset poikkiraidat. Käpytikkojen lajimäärään vaikuttaa kuusen ja männyn siemensadon onnistuminen. Se pesii monenlaisissa metsissä, vaikkakin suosii havumetsiä.

Käpytikka
käpytikkakoiras
käpytikkakoiras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Suku: Käpytikat Dendrocopos
Laji: major
Kaksiosainen nimi

Dendrocopos major
(Linnaeus, 1758)

Dendrocopos major distribution map.png
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Käpytikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Käpytikka Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Täysikasvuisen käpytikan pituus on 23–26 senttimetriä ja siipien kärkiväli 38–44 senttimetriä. Se painaa noin 70–105 grammaa.[2]

Käpytikalla on valkoinen vatsa, joka rajoittuu jyrkästi punaiseen alaperään. Sen kupeet ovat viiruttomat ja hartioissa isot valkoiset laikut. Siipisulat ovat valkoisia poikkiraitoja lukuun ottamatta mustat. Vanhalla koiraalla on punainen laikku takaraivolla, mutta naaraalla päälaki on kokonaan musta. Nuorilla yksilöillä, varsinkin koirailla, päälaki on kokonaan punainen. Pohjois-Afrikassa elävällä numidus-alalajilla punainen alaperä jatkuu vatsan puolelle, ja niillä on punainen rinta, jossa on mustia laikkuja.[3]

ÄänetMuokkaa

Käpytikan kutsuääni on lyhyt, voimakas ja terävä ”kjik”. Sen soidinrummutus on terävä, loppua kohti vaimeneva ja lyhyempi kuin muilla suomalaisilla tikoilla. Se toistaa tämän noin yhden tai kahden sekunnin sarjan viidestä kymmeneen kertaa minuutissa. Käpytikka rummuttaa kuivien oksien lisäksi myös tolppien metallisuojuksia, lampunkupuja ja muita paikkoja, jotka antavat hyvän kaikupohjan. Hermostuneena käpytikka päästää karhean ja käheän ”kji-krä-krä-krä-krä”-sarjan.[4]

LevinneisyysMuokkaa

 
Käpytikka Inkoossa, naaras ja koiras.
 
Käpytikan verstas männyssä.
 
Käpytikan muna.

Käpytikkoja elää Euroopassa, Pohjois- ja Itä-Aasiassa sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa sen pesimäkannaksi arvioidaan 12–18 miljoonaa paria.[1]

Suomessa käpytikka pesii koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Käpytikkojen määrään vaikuttaa kuusen ja männyn siemensadon runsaus, minkä vuoksi kannanvaihtelut eri vuosina voivat olla suuria. Suomen käpytikkakanta on kasvanut 1900-luvun puolivälistä lähtien. 2000-luvulla käpytikan parimääräksi on Suomessa arvioitu 300 000 – 700 000.[5]

Käpytikka ei ole muuttolintu, mutta huonoina siemenvuosina pohjoisen käpytikat vaeltavat etelään ja lounaaseen.[3]

ElinympäristöMuokkaa

Käpytikka pesii kaikenlaisissa metsissä. Se suosii erityisesti havumetsiä, mutta pesii myös lehtimetsissä, isoissa puistoissa ja villiintyneissä puutarhoissa.[3] Se ei ole riippuvainen lahopuusta toisin kuin useat muut tikkalajit.[5]

RavintoMuokkaa

Käpytikan pääravintoa ovat syyskesästä myöhäiseen kevääseen havupuiden siemenet.[6] Se kiilaa kävyn puunkoloon ja naputtelee siemenet esiin. Puun alle kertyy runsaasti siemenistä tyhjennettyjä käpyjä.[3] Kesäisin käpytikka syö hyönteisiä ja niiden toukkia.[6] Se voi syödä myös marjoja ja ryöstää muiden lintujen munia ja poikasia. Talvisin käpytikka voi käydä ruokintapaikoilla syömässä talia ja siemeniä.[4]

LisääntyminenMuokkaa

Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–7 valkoista munaa. Emot hautovat munia 10–12 vuorokautta ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vuorokautta.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Dendrocopos major IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. Käpytikka Luontoportti.com. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b c d Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 244. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  4. a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 210. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  5. a b Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 9.10.2012.
  6. a b Leikola, Anto; Lokki, Juhani; Stjernberg, Torsten: Von Wright -veljesten linnut, s. 191. Otava, 2006. ISBN 951-1-18037-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Käpytikka Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • ITIS: Dendrocopos major (englanniksi)
  • Vikberg, Pentti 1975: Vaeltavien käpytikkojen käsisulkasadosta. – Lintumies 3.1975 s. 84–89. SLY.
  • Vikberg, Pentti 1975: Vaeltavien käpytikkojen lepäilystä rengastus- ja kontrollitietojen perusteella. – Lintumies 3.1975 s. 100–104. SLY.