Wikipedia

Hämeen linna

keskiaikainen linna Hämeenlinnassa

Hämeen linna on yksi Suomen keskiaikaisista valtakunnanlinnoista. Nykyisin museona oleva linna sijaitsee Hämeenlinnan kaupungissa Vanajaveden rannalla, noin 12 metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Linnan tarkka rakentamisajankohta on epäselvä, mutta se rakennettiin kuitenkin 1200-luvun lopulla. Ensimmäinen maininta siitä on vuodelta 1308. Ensimmäisessä vaiheessa linna koostui harmaakivisestä leirikastellista ja kehämuurista. Myöhemmin 1300- ja 1400-luvuilla sitä korotettiin Suomessa keskiajalla harvoin käytetyillä tiilillä.

Hämeen linna
Hämeen linna ja osa bastionia.
Hämeen linna ja osa bastionia.
Osoite Kustaa III:n katu 5
Sijainti Linnanniemi, Hämeenlinna
Koordinaatit 61°00′13″N, 024°27′35″E
Rakennustyyppi linna
Valmistumisvuosi 1200-luvun loppu
Omistaja Museovirasto
Julkisivumateriaali harmaakivi, tiili
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Hämeen linna menetti vuonna 1634 asemansa hallintokeskuksena, ja 1600-luvun lopulla se joutui rappiolle, kun Ruotsin ulkopolitiikka alkoi keskittyä Itämeren eteläpuolelle. Isonvihan jälkeen siitä tehtiin päävarikko, ja 1770-luvulla sitä muutettiin bastionijärjestelmän mukaiseksi linnoitukseksi. Venäjän keisarikunta valtasi linnan 1808 taisteluitta ja muutti sen pian vankilaksi. Linnan entisöinti aloitettiin vasta 1950-luvulla, ja vangit siirrettiin pois päälinnasta 1953 ja kehämuurista 1972. Päälinnan korjaustyöt valmistuivat 1979, jolloin se avattiin myös yleisölle. Kehämuurit saatiin kuntoon vuonna 1988.

Historia

muokkaa

Nimen alkuperä

muokkaa

Linnan alkuperäinen nimi ruotsiksi on Tavasteborgh. Se muutettiin ilmeisesti Kaarle XI:n aikaan 1600-luvun lopulla muotoon Tavastehus. Kun kreivi Pietari Brahe vuonna 1639 perusti kaupungin linnan pohjoispuolelle, kaupungin nimeksi tuli ruotsiksi Tavasteborgh.[1]

Tavaste-sanan alkuperää ei tunneta, mutta se esiintyy ruotsinkielisissä riimuissa muodossa Taveste, ja sen epäillään viittaavan virolaisiin. Sana Vanaja taas on ilmeisesti balttilaista perua.[1]

Rakentaminen

muokkaa

Alueelle oli ilmeisesti jo 900-luvulla rakennettu ensimmäinen linnoitus, jonka tuhouduttua mahdollisissa ristiretkissä 1200-luvulla paikalle alettiin rakentaa uutta linnaa, Tavasteborghia.

 
Hämeen linnaa esittävä postimerkki vuodelta 1982.

Hämeen linnan tarkkaa perustamisajankohtaa ei tiedetä, ja kirjallisuudessa rakentamisen aloitusajankohta on vaihdellut vuosien 1229–1372 välillä. Varhaisimmassa tutkimuskirjallisuudessa linnan rakentaminen yhdistettiin Birger-jaarliin.[2] Museoviraston mukaan päätös linnan rakentamisesta tapahtuikin Birgerin mahdollisesti Hämeeseen tekemän ristiretken jälkeen, ja rakennustyöt alkoivat viimeistään 1200-luvun lopulla.[3] Linna mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1308 asiakirjoissa.[4] Ruotsin kuningaskunnan alaista Hämettä hallittiin linnasta, ja linnan ympärille Linnanniemeen syntyi mökkikylä.[1]

Linnan varhaisista rakennusvaiheista on esitetty eriäviä arvioita. Pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan linnan varhaisin muoto käsitti harmaakivisen leirikastellin ja sitä ympäröineen kehämuurin, jossa oli kolme kulmatornia. Tiilirakennusvaihe olisi tämän ajoituksen mukaan kestänyt 1300-luvun puolivälistä 1400-luvun puoliväliin.[5] Historioitsija Knut Drake esitti kuitenkin vuonna 2001, että harmaakivilinnaa alettiin rakentaa vasta 1372 ja tätä ennen paikalla olisi ollut vain hirsivarustus. Drake teki päätelmänsä ruotsalaisen Tre Kronor -linnan uudesta, nuoremmasta ajoituksesta. Draken mukaan tiililinnavaihe olisi alkanut vasta 1472.[6]

Tiililinnavaihe on merkittävä, koska tiili oli verraten harvinainen rakennusaine keskiaikaisessa Suomessa.[3] Tässä rakennusvaiheessa harmaakivirakennetta korotettiin tiilisillä muureilla. Tiili mahdollisti tynnyriholveja kehittyneemmän holvauksen ja goottilaiset koristemuodot.[5] Tiili alkoi hallita koko linnanpihaa, sillä vanhemmat harmaakivipinnat korvattiin tiilellä. Samalla linna jaettiin kahteen osaan Turun linnan tavoin. Pohjakerros oli kaikkien käytössä, ja toinen kerros varattiin käskynhaltijalle ja tämän hoville.[7]

Puolustus- ja varuskuntalinnana

muokkaa
 
Hämeen linnan rondellitykkitorni sisältä
 
Hämeen linna 1600-luvun lopulla, jolloin kaikki neljä kulmatornia olivat vielä näkyvissä.

Linna rakennettiin rajalinnaksi, mutta sen merkitys rajalinnana hävisi jo 1323, kun Pähkinäsaaren rauha siirsi Ruotsin rajan kauemmaksi linnasta. Rakennus oli sen jälkeenkin edelleen merkittävä puolustustukikohta, sillä se sijaitsi valtakunnallisesti tärkeiden teiden risteyksessä.[8]

Hämeen linna sai olla melko rauhassa 1300- ja 1400-luvuilla, vaikka esimerkiksi Turun ja Viipurin linnat joutuivat piiritetyiksi, kun valta vaihtui maassa. Vuoden 1311 novgorodilaisten hyökkäyksen jälkeen seuraava varteenotettava uhka oli 1400-luvun lopulla Iivana III:n Moskovan ruhtinaskunta, joka varustautui sotaan. Linna joutui konkreettiseen vaaraan, kun vuonna 1495 tehdyn epäonnistuneen Viipurin pamauksen jälkeen venäläiset tunkeutuivat Hämeeseen asti.[9]

Hämeen linna oli 1500-luvun alussa samanlaisen hovinpidon paikka kuin Turun ja Viipurin linnat. Åke Yrjänänpoika Tottista tuli Hämeen linnan käskynhaltija vuonna 1508, ja hänestä tuli tuona aikana Suomen vaikutusvaltaisin käskynhaltija. Hän otti linnassa vastaan Ruotsin valtionhoitajan Svante Niilonpojan. Åke Yrjänänpoika asui vuonna 1520 Hämeen linnassa vielä, kun Sten Sture nuoremman leski Kristina Gyllenstierna antautui Tanskan kuningas Kristian II:n piiritysjoukoilla sillä ehdolla, että saisi leskenasunnoikseen Hämeen linnan ja Kokemäenkartanon. Kristianin joukot saapuivat tämän jälkeen linnaan ja teloittivat Åke Göraninpojan. Hämeen linna siirtyi kuitenkin jo vuonna 1522 osana suurta läänitystä amiraali Søren Norbylle. Linna palautui kuitenkin taisteluitta takaisin Ruotsille, kun tanskalaiset joutuivat antautumaan ruotsalaisten piiritettyä vuonna 1523 sekä Turun linnan että Kuusiston piispanlinnan.[9]

Kustaa Vaasan kaudella linnan luonne muuttui, ja siitä tuli tililäänin keskus ja kaikki ylijäämä kuului kruunulle. Kustaa Vaasa lähetti 1559 Henrik von Cöllenin rakennuttamaan linnaan kaksi pyöreää tykkitornia eli rondellia.[9] Päälinnassakin tehtiin joitakin korjauksia, jotta se olisi edustuskelpoinen.[10] 1500-luvun lopussa linna oli kuitenkin alkanut rappeutua; vuonna 1587 kirjuri merkitsi, ettei siellä ollut asuttu kolmeen vuoteen. Suurin osa etelätornista romahti vuonna 1599 sattuneessa räjähdyksessä. Sitä todennäköisesti korjattiin pian, ja vuonna 1606 linnanpäälliköksi nimetty Erik Hare kunnosti kuuden vuoden aikana linnan puolustusvalmiutta selvästi.[11] Kustaa II Aadolf vieraili uudistetussa linnassa 1614. Tämän jälkeen linnan suurta salia on kutsuttu ”kuninkaansaliksi”.[10]

Kun maaherralaitos perustettiin 1634, Hämeen linna menetti asemansa hallintokeskuksena. Linnan ympäristössä tapahtui merkittävä muutos 1639, kun sen Pietari Brahen perustama pohjoispuolinen asutus sai kaupunginoikeudet Hämeenlinna-nimisenä kaupunkina.[10]

Ruotsin ulkopolitiikan siirryttyä 1600-luvun aikana Itämeren eteläpuolelle linna joutui rappiolle. Sen tilaa pahensi vuonna 1659 syttynyt tulipalo. Suuren Pohjan sodan puhjetessa vuonna 1700 linna oli rapistunut pahoin. Sen puolustuskuntoa yritettiin parantaa, mutta puolustusmahdollisuudet todettiin vuonna 1713 heikoiksi. Joukot lähtivät linnasta ennen vihollisten tuloa kohti Pälkänettä, ja linna oli venäläisten hallussa 1713–1721. Venäläiset parantelivat hieman linnan puolustuskuntoa.[12]

 
Linna ja ympäröivä kaupunki pohjoisesta kuvattuna vuonna 1854. C. O. Ullbergin piirros.
 
Linna kuvattuna Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Isonvihan jälkeen Hämeen linnasta tehtiin Suomen armeijan päävarikko, eli place d’armes.[12] Päälinnasta tehtiin tässä yhteydessä viljavarasto ja armeijan käyttöön rakennettiin uusi kruununleipomo.[3] Päälinnan ulkoasua muokattiin, ja se sai nykyisen asunsa. Tornien välisiä siipiosia korotettiin, jolloin etelä- ja itätornit jäivät kattorakennelmien alle. Hattujen sodassa 1741–1743 venäläiset jälleen miehittivät linnan taisteluitta. Uudet korjaustyöt aloitettiin tämän jälkeen vasta 1770-luvulla.[13] Kuningas Kustaa III:n käskystä Hämeenlinnan kaupungin asutus siirrettiin nykyiselle paikalleen ja linnan kunnostaminen aloitettiin.[3] Linnaa alettiin kehittää linnoituksena, ja sen ympärille rakennettiin vallit ja vallihaudat bastionijärjestelmän mukaisesti. Alueelle rakennettiin lisäksi päävartio ja läntinen kehämuurirakennus erilaisine pajoineen, ja miehistön makuu- ja keittiötilat sijoitettiin pohjoiseen kehämuurirakennukseen.[14]

Vankilasta museoksi

muokkaa

Linna on ilmeisimmin toiminut vankilana alusta asti.[15] Hämeen linna antautui Suomen sodan aikana, 6. maaliskuuta 1808, taisteluitta. Linna alistettiin tämän jälkeen Venäjän sotilashallinnon alaisuuteen. Hämeen linnaa oli käytetty pitkään myös vankilana, mutta Venäjän vallan alkuaikoina siitä tehtiin kruununvankila, jossa oli lähes 300 vankia päälinnaan sijoitettuna. Samalla linnaa käytettiin edelleen myös viljamakasiinina. Linna muokattiin kokonaisuudessa vankilaksi vuonna 1837 Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan. Linnan lähiympäristöön tehtiin myös suuria muutoksia: länsipuolelle rakennettiin 1839 ojennuslaitos Anders Fredrik Granstedtin suunnitelmien perusteella ja vuonna 1871 lääninvankila Ludvig Isak Lindqvist suunnitelmien mukaan.[13] Hämeen linnaan sijoitettiin vuonna 1881 Suomen ainoa naisten kuritushuone.[14] Naisvankilana linna toimi aina vuosiin 1953 (päälinna) ja 1972 (kehämuurirakennukset) asti. Linnalla oli varsin ikävä maine naisvankien keskuudessa: vielä vuonna 1944 jokainen siihen asti vaiti pysynyt naisvanki alkoikin puhua kuulustelussa kaiken tietämänsä – jos vaitiolon hinnaksi tulisi lähtö Hämeen linnaan.[16] Samoin Hämeen linnassa poliittisista syistä vuosina 1919–1922 ollut Ida Aalle-Teljo kertoo muistelmissaan varsin karmivia asioita vankilasta.

 
Linna on kuvattuna myös Hämeenlinnan vaakunaan.
 
Entistetty Kuninkaansalin katto

Hämeen linnan entisöintiä ehdotettiin useasti, mutta vasta 1953 vangit siirrettiin pois päälinnasta tutkimusten aloittamiseksi. Päälinnan entisöinti oli vaikeaa, koska sitä oli muutettu useaan kertaan ja käytetty pitkään.[13] Entistämissuunnitelman laati professori Nils Erik Wickberg.[5] Päälinnan entisöinti valmistui 1979, ja sen aikana osa tiloista rekonstruoitiin. Esilinna ja sen ympäristö entisöitiin päälinnan jälkeen ja ne pyrittiin saattamaan 1870-lukua edeltävään tilaan. Niiden entisöinti saatiin valmiiksi vuonna 1988.[13] Päälinna avattiin yleisölle 4. huhtikuuta 1979 ja kehämuurit vuonna 1988.[14]

Nykytila

muokkaa

Nykyään linna toimii Museoviraston alaisena museona, ja sen tiloja vuokrataan erilaisia tilaisuuksia varten.[17] Linnan alueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat myös Vankilamuseo sekä sotahistoriallinen erikoismuseo Museo Militaria.

Linna nousi Hämeenlinnassa puheenaiheeksi jälleen syksyllä 2007, kun Hämeen Sanomissa julkaistiin artikkeli linnan heikosta kunnosta. Huonoimmassa kunnossa ovat linnan vallit, jotka ovat romahdusvaarassa. Lisäksi tykkitornin alaosa on käyttökiellossa, koska sadevesi pääsee tornin rakenteisiin ja seinistä putoilevat kivet tekevät paikasta vaarallisen. Syynä heikentyneeseen kuntoon on korjauksiin ja ylläpitoon käytettävissä olevien rahojen puute.[18] Joulukuussa 2007 Museovirasto sai valtiolta 1,5 miljoonaa euroa korjaustöihin. Valtaosa rahoista käytetään Tamminiemen ja Olavinlinnan korjauksiin, mutta rahaa on tulossa myös Hämeen linnalle.[19]

Peruskorjaukset

muokkaa

Vallihautaa on kunnostettu useana kesänä 2010-luvulla. Edellinen peruskorjaus tehtiin 1980-luvulla, jolloin tehtiin virheratkaisuja. Osaa vallihaudasta ei ole aiemmin kunnostettu, ja sieltä toivotaan löytyvän tietoa vallihaudan vanhoista tukirakenteista, muun muassa risukimpuista, joilla seiniä on tuettu.[20][21]

Linnanniemen museoalue

muokkaa
 
Ilmakuva museoalueesta

Hämeen linna muodostaa Museo Militarian ja Vankilamuseon kanssa Linnanniemen museoalueen, jolla on oma pysäköintialue ja viitoitus. Kävijällä on myös mahdollisuus ostaa yhteislippu kaikkiin kolmeen museoon.

Lähteet

muokkaa
  • Gardberg, C. J. & Welin, Per-Olof: Suomen keskiaikaiset linnat. Suomentanut Savolainen, Irma. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1993. ISBN 951-1-11992-3
  • Koskinen, Pekka: Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla 1772–1808. (väitöskirja) Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6919-0 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.9.2013). (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Mikkola, Terhi & Vilkuna, Anna-Maria (toim.): At Home Within the Stone Walls. (Archaeologia Medii Aevi Finlandiae VIII) Hämeenlinna: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2003. ISBN 951-96801-3-6
  • Putkonen, Lauri: Rakennettu Häme. Helsinki: Rakennustieto, 2003. ISBN 951-682-717-9

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Hämeen Sanomat: Miksi tämä on Tavastehus eikä Tavasteborg? Hämeen Sanomat. Viitattu 2.9.2022.
  2. ↑ Koskinen, s. 62.
  3. ↑ a b c d Historia 12.4.2018. Museovirasto. Viitattu 27.04.2018.
  4. ↑ Gardberg & Welin, s. 51.
  5. ↑ a b c Putkonen, Lauri: Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet (pdf) (teoksen Rakennettu Häme liite) Hämeen liitto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.9.2013.
  6. ↑ Koskinen, s. 65–66.
  7. ↑ Gardberg & Welin, s. 56–57.
  8. ↑ Koskinen, s. 69.
  9. ↑ a b c Gardberg & Welin, s. 60–61.
  10. ↑ a b c Gardberg & Welin, s. 62.
  11. ↑ Koskinen, s. 79.
  12. ↑ a b Koskinen, s. 80.
  13. ↑ a b c d Gardberg & Welin, s. 63.
  14. ↑ a b c Hämeen linna Linnasta linnaan. Arkistoitu 24.4.2014. Viitattu 27.04.2018. Web archive 2014
  15. ↑ Naiset kävelivät vankilasta lähes suoraan eduskuntaan – Hämeenlinnan naisvankila vilisi kuuluisia kommunisteja ja vakoojia 1920–40-luvulla Yle, 2020
  16. ↑ Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki
  17. ↑ Kokous- ja juhlapalvelut – Hämeen linna Kansallismuseo. Viitattu 27.04.2018.
  18. ↑ Miljoona euroa pitäisi linnan nykykunnossa 27.04.2018. Hämeen Sanomat. Arkistoitu 28.4.2018. Viitattu 27.4.2018.
  19. ↑ Olavinlinna kiilaa remonttilistan kärkeen 4.12.2007. Hämeen Sanomat.[vanhentunut linkki]
  20. ↑ Miki Wallenius: Hämeen linnan ympärillä on Suomen ainoa vesivallihauta – tutkijat etsivät risukimppuja Yle Uutiset. 4.6.2015. Viitattu 5.6.2015.
  21. ↑ Linnan vallihaudan kunnostus jatkuu – Myös lampaat saapuvat huoltotöihin keskiviikkona. Hämeen Sanomat. 2017. Arkistoitu 25.5.2018. Viitattu 24.5.2018.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Gardberg, C. J.: Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1

Aiheesta muualla

muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hämeen_linna&oldid=22735230”