Linnoitus
Linnoitus on sotilaallinen rakennus tai rakennelma, joka on tarkoitettu alueen puolustamiseksi sodan aikana. Linnoituksia on käytetty myös vallanpitäjien vallan vahvistamiseen rauhan aikana.
Linnoitukset voidaan jakaa kenttälinnoituksiin, jollaisia sotilaat voivat rakentaa sodan aikana paikalla olevasta materiaalista, ja rauhan aikana rakennettaviin kantalinnoituksiin.[1]
Esihistorialliset linnoituksetMuokkaa
Varhaisimmat linnoitukset koostuivat suojaavasta maavallista ja sen viereen kaivetusta vallihaudasta. Niitä tehtiin paikkoihin, joissa maastonmuodot antoivat jo luonnostaan melko hyvän suojan. Joillakin alueilla, kuten Saksassa, tehtiin puunrungoista paaluvarustuksia.[2]
Keskiajan linnoituksetMuokkaa
Keskiajan linnoituksissa oli korkeat muurit ja tornit, joista voitiin ampua tai heittää aseita hyökkääjien päälle. Niitä vastaan voitiin hyökätä joko yrittämällä kaivaa käytävä muurin alle, iskeä siihen muurinmurtajalla tai rakentaa siirrettävä hyökkäystorni joka oli yhtä korkea kuin puolustajan tornit.[3]
Tykkejä vastaan suojaavat linnoituksetMuokkaa
Kun sodankäynnissä alettin käyttää tykkejä, vanhemmat linnoitukset eivät riittäneet suojaksi. Italiassa kehitettiin 1500-luvun alussa italialaissotien aikana bastionijärjestelmä. Säännönmukainen bastioni on takaa avoin viisikulmio, joka työntyy eteen vallihautaan. Bastionin muoto mahdollisti tulituksen useaan suuntaan, myös pitkin vallihautaa. Jokainen bastioni pystyi tukemaan tulellaan viereisiä linnoituksen osia.[4]
Bastionien merkitys väheni 1700-luvun lopulla, kun alettiin rakentaa kaponieerijärjestelmiä ja ne vakiintuivat 1800-luvulla. Kaponieeri oli pieni umpeen rakennettu varustus, joka on tarkoitettu joko vallihaudan tai muun puolustuslinjan lähipuolustukseen vihollisen rynnäkön aikana.[4]
Bastioni- ja kaponieerilinnoitusten komeat muurit toimivat osittain myös vihollisen pelotuksessa. Kun sodankäynti siirtyi liikkuvan tykistön käyttämiseen, linnoituksia pyrittiin piilottamaan maastoon.[5]
Nykyajan linnoituksetMuokkaa
JuoksuhaudatMuokkaa
Yhdysvaltojen sisällissodassa molemmat osapuolet käyttivät kenttälinnoitteita enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vallatut alueet linnoitettiin heti mukana kannettujen kirveiden ja lapioiden avulla. Ensin kaivettiin konekiääripesäkkeet ja sitten ne yhdistettiin juoksuhaudoin. Ensimmäisen maailmansodan alla kenraalit uskoivat uusien tuliaseiden ratkovan sodan nopeasti, mutta sen sijaan rintamat jämähtivät juoksuhautoihin yli kahdeksi vuodeksi.[1]
Toinen maailmansotaMuokkaa
Maailmansotien välisenä aikana monet Euroopan maat rakensivat laajoja puolustuslinjoja. Suurin oli ranskalaisten Maginot-linja, joka ulottui Sveitsin rajalta Belgian rajalle. Sen betoni oli vahvempaa kuin koskaan ennen oli käytetty, siinä oli suuria piilotettuja tykkejä, teräspalkit ja miinakentät suojasivat tankeilta. Isoja osia linnoituksista oli maan alla.[1]
VäestönsuojatMuokkaa
Väestönsuojat suunniteltiin aluksi suojaamaan siviiliväestöä ilmapommituksilta. Kylmän sodan aikana niitä varustettiin myös ydinsodan varalle.[6]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c William H. Baumer, Charles B. MacDonald ja John F. Guilmartin: Fortification Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Davide Delfino, Fernando Coimbra, Gonçalo Cruz and Daniela Cardoso: Late Prehistoric Fortifications in Europe: Defensive, symbolic and territorial aspects from the Chalcolithic to the Iron Age Late Prehistoric Fortifications in Europe. 2020. Archeopress. Viitattu 7.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Fortifications Encyclopedia.com. Viitattu 7.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Linnoitussanastoa Arkeologisen kulttuuriperinnön opas. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Kestolinnoite Arkeologisen kulttuuriperinnön opas. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Ydinsotaan varustauduttiin kalliosuojin, kaasunaamarein ja koivunlehvin Yle Elävä arkisto. Viitattu 7.11.2021.