Gregory Peck

Eldred Gregory Peck (5. huhtikuuta 1916 La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat – 12. kesäkuuta 2003 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä.

Gregory Peck
Peck vuonna 1945.
Henkilötiedot
Koko nimi	Eldred Gregory Peck
Syntynyt	5. huhtikuuta 1916 La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut	12. kesäkuuta 2003 (87 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä
Näyttelijä
Merkittävät roolit	John Ballantine / Dr. Anthony Edwardes (Noiduttu) Lewton 'Lewt' McCanles (Kaksintaistelu auringossa) Joe Bradley (Loma Roomassa) James McKay (Suuri maa) Atticus Finch (Kuin surmaisi satakielen)
Aiheesta muualla
www.gregorypeck.com
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lapsuus ja nuoruus

Peck syntyi La Jollassa, Kaliforniassa 5. huhtikuuta 1916. Peckin vanhemmat erosivat hänen ollessaan viisivuotias, ja Peckin isoäiti otti huolehtiakseen hänen kasvatuksestaan. Peck lähetettiin kymmenvuotiaana Los Angelesiin katoliseen sotilaskouluun. Hän kävi San Diegon high schoolia. Valmistuttuaan Peck meni San Diegon valtionyliopistoon, mutta lopetti opinnot vuoden päästä. Peck työskenteli lyhyen ajan öljy-yhtiön rekankuljettajana. Vuonna 1936 hän kirjautui Kalifornian yliopistoon Berkeleyyn suorittamaan lääketieteen valmistavia opintoja. Hänen pääaineensa oli englannin kieli, ja hän souti yliopiston joukkueessa. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Peck esiintyi yliopiston Little Theaterin viidessä näytelmässä.

Valmistuttuaan yliopistosta Peck lakkasi käyttämästä etunimeään "Eldred" ja muutti vuonna 1939 New Yorkiin opiskellakseen Neighborhood Playhousessa. Peck oli usein varaton ja nukkui toisinaan Central Parkissa. Hän työskenteli vuoden 1939 maailmannäyttelyssä sekä NBC-televisioaseman kiertokäyntioppaana.

Ura

Peckin ensiesiintyminen Broadwaylla tapahtui vuonna 1942 Emlyn Williamsin "Morning Starin" pääosassa. Peck oli vapautettu asepalveluksesta tanssiopetuksessa saamansa selkävaivan johdosta. Sota-aikana hänellä olikin useita näyttelijänrooleja.

Peckin ensimmäinen elokuva oli vuonna 1944 ilmestynyt Kunnian päivät. Peck asetettiin viidesti ehdolle parhaan pääosanesittäjän Oscarista, joista neljä ehdokkuutta tuli hänen elokuvauransa viitenä ensimmäisenä vuonna: elokuvista Taivasten valtakunnan avaimet (1944), Elämän kevät (1946), Hiljainen sopimus (1947) ja Ilmojen kotkat (1949).

Gregory Peck elokuvassa Loma Roomassa.

Peck voitti Oscarin viidennestä ehdokkuudestaan vuonna 1962, Atticus Finchin roolista Harper Leen romaaniin perustuvassa elokuvassa Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird). Roolihenkilö oli lamakauden asianajaja ja yksinhuoltaja. Etelävaltioiden kansalaisoikeusliikkeen kiihkeimpänä kautena vuonna 1962 julkaistun elokuvan on sanottu olleen Peckin suosikki. Vuonna 2003 Yhdysvaltain elokuvainstituutti nimesi Atticus Finchin parhaaksi elokuvasankariksi viimeisen sadan vuoden aikana. Peckin muita suosittuja elokuvia oli Loma Roomassa (Roman Holiday), jossa hän esiintyi toimittajana yhdessä Audrey Hepburnin kanssa Hepburnin voittaessa Oscarin ensimmäisestä suuresta elokuvaroolistaan.

Vuonna 1947 Peck allekirjoitti epäamerikkalaista toimintaa elokuvateollisuudessa tutkinutta komiteaa moittivan kirjeen, jonka johdosta useat Hollywoodin henkilöt joutuivat mustalle listalle. Peck vastusti Vietnamin sotaa, vaikkakin tuki Vietnamissa taistelevaa poikaansa Stepheniä. Vuonna 1972 Peck tuotti Philip Berriganin näytelmän The Trial of the Catonsville Nine elokuvaversion, joka käsitteli ryhmää siviilivastarinnasta syytettyjä Vietnamin sodan vastustajia.

1980-luvulla Peck esiintyi television minisarjassa The Blue and the Gray Abraham Lincolnin roolissa. Hän esiintyi myös tositapahtumiin perustuvassa televisioelokuvassa The Scarlet and The Black, jossa hän esitti Vatikaanissa asuvaa katolista pappia, joka salakuljetti juutalaisia ja muita pakolaisia natsien valtaamilta alueilta toisen maailmansodan aikana.

Gregory Peckillä on tähti Hollywood Walk of Famella 6100 Hollywood Bulevardilla. Vuonna 1979 hänet palkittiin ansioistaan lännenelokuvissa National Cowboy & Western Heritage Museumissa Oklahoma Cityssä, Oklahomassa.

Peck vetäytyi aktiivisesta elokuvienteosta eläkkeelle 1990-luvun alussa. Peckille myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 1989.

Yksityiselämä

Peckin suvussa oli irlantilais-englantilais-skotlantilaisia katolilaisia. Peck oli Yhdysvaltain demokraattisen puolueen pitkäikäinen tukija.

Peck perusti University College Dublin elokuvakoulun Irlantiin ja toimi lyhyen aikaa Yhdysvaltain syöpäyhdistyksen puheenjohtajana. Kuten Cary Grant ennen häntä, Peck vietti viimeiset vuotensa kiertämällä ympäri maailmaa erilaisissa tilaisuuksissa, joissa hän näytti otteita elokuvistaan, muisteli elämäänsä ja vastasi yleisön kysymyksiin.

Gregory Peck oli vuosina 1942–1954 naimisissa amerikansuomalaisen Greta Kukkosen kanssa, ja Peckiä kutsuttiinkin lempinimellä "suomalaisten vävypoika". Peck vieraili Suomessa tammikuussa 1953. Pariskunta sai kolme poikaa, Jonathanin, Stephenin ja Careyn. Stephenin poika Ethan Peck on myös näyttelijä. Hän samaistuu suomalaisiin juurinsa ja puhuu muutamia sanoja suomea.

Peckin kaksipäiväinen vierailu Helsingissä tammikuussa 1953 oli aikansa suuri mediatapahtuma. Jo Helsinki-Vantaan lentoasemalla häntä oli vastassa lehtimiesten lisäksi suuri ihailijajoukko. Ensimmäisen vierailupäivän iltana Peck osallistui Suomen ensi-iltaan tulleen Kilimanjaron lumet -elokuvan kutsuvierasnäytäntöön, jossa häntä haastatteli Yleisradioon kreivi Carl-Erik Creutz. Peckin suomalaissyntyinen vaimo ei saapunut miehensä kanssa vanhaan kotimaahansa, mitä tosin ei enemmälti ihmetelty. Myöhemmin ilmeni, että Greta ja Gregory Peckin avioliitto oli vierailun aikana viimeisillään.

Peck kuoli nukkuessaan 87-vuotiaana 12. kesäkuuta 2003 Los Angelesissa. Peckin muistoa jäivät kunnioittamaan hänen toinen vaimonsa Veronique Passani, heidän kaksi lastaan sekä kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Peckin vanhin poika Jonathan oli tehnyt itsemurhan vuonna 1975.

Filmografia

• Kunnian päivät (Days of Glory, 1944)
• Taivasten valtakunnan avaimet (The Keys of the Kingdom, 1944)
• Tuomion laakso (The Valley of Decision, 1945)
• Noiduttu (Spellbound, 1945)
• Elämän kevät (The Yearling, 1946)
• Kaksintaistelu auringossa (Duel in the Sun, 1946)
• Afrikan taivaan alla (The Macomber Affair, 1947)
• Hiljainen sopimus (Gentleman's Agreement, 1947)
• Kaksi pisaraa viiniä (The Paradine Case, 1947)
• Polttava aurinko (Yellow Sky, 1949)
• Synnin pesä (The Great Sinner, 1949)
• Ilmojen kotkat (Twelve O’Clock High, 1949)
• Ase kädessä (The Gunfighter, 1950)
• Kapteeni Horatio Hornblower (Captain Horatio Hornblower, 1951)
• Lannistumaton linnake (Only the Valiant, 1951)
• Daavid ja Batseba (David and Bathsheba, 1951)
• Kilimanjaron lumet (The Snows of Kilimanjaro, 1952)
• Koko maailma oli hänen (The World in His Arms, 1952)
• Miljoonan punnan seteli (Man with a Million, 1953)
• Loma Roomassa (Roman Holiday, 1953)
• Yöihmisiä (Night People, 1954)
• Purppuratasanko (The Purple Plain, 1954)
• Harmaapukuinen mies (The Man in the Gray Flannel Suit, 1956)
• Moby Dick – valkoinen valas (Moby Dick, 1956)
• Mieheni entinen (Designing Woman, 1957)
• Bravados (The Bravados, 1958)
• Suuri maa (The Big Country, 1958) myös tuottaja
• Kuoleman kukkula (Pork Chop Hill, 1959)
• Rakkaus voittaa kaiken (Beloved Infidel, 1959)
• Viimeisellä rannalla (On the Beach, 1959)
• Navaronen tykit (The Guns of Navarone, 1961)
• Tuomitun kosto (Cape Fear, 1962)
• Näin valloitettiin Villi Länsi (How the West Was Won, 1962)
• Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1962)
• Armoton vihollinen (Captain Newman, M.D., 1963)
• Ja koston hetki koitti (Behold a Pale Horse, 1964)
• Mirage (1965)
• Arabeski (Arabesque, 1966)
• Pähkähullu Suomi (1967) kameo-rooli
• Hiipivä kuu (The Stalking Moon, 1969)
• McKennan kulta (Mackenna’s Gold, 1969)
• Kuoleman ranta (The Chairman, 1969)
• Marooned – avaruuslento (Marooned, 1969)
• Lain tällä puolella (I Walk the Line, 1970)
• Gun Hill – kuoleman kukkula (Shoot Out, 1971)
• Verinen pako (Billy Two Hats, 1974)
• Ennustus (The Omen, 1976)
• MacArthur – kapinallinen kenraali (MacArthur, 1977)
• Brasilian pojat (The Boys from Brazil, 1978)
• Merten sudet (The Sea Wolves: The Last Charge of the Calcutta Light Horse, 1980)
• Äänetön voittaja (Amazing Grace and Chuck, 1987)
• Vanha Gringo (Old Gringo, 1989)
• Toisten rahat (Other People’s Money, 1991)
• Cape Fear (1991)

Aiheesta muualla

• Gregory Peckin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
• Gregory Peck Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• Gregory Peck Suomessa. Ylen Elävä arkisto.