Gregory Peck
Eldred Gregory Peck (5. huhtikuuta 1916 La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat – 12. kesäkuuta 2003 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä.
| Gregory Peck | |
|---|---|
 Peck vuonna 1945. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eldred Gregory Peck |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1916 La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 12. kesäkuuta 2003 (87 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
John Ballantine / Dr. Anthony Edwardes (Noiduttu) Lewton 'Lewt' McCanles (Kaksintaistelu auringossa) Joe Bradley (Loma Roomassa) James McKay (Suuri maa) Atticus Finch (Kuin surmaisi satakielen) |
| Aiheesta muualla | |
| www.gregorypeck.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Karismaattinen ja maskuliininen Peck esitti usein suoraselkäisiä, karheita ja romanttisia hahmoja, jotka puolustivat perinteisiä arvoja.[1]
Nuoruus
muokkaaPeck syntyi vuonna 1916 ja varttui pääasiassa La Jollan seudulla Kaliforniassa. Hänen vanhempansa erosivat kun Peck oli vielä lapsi. Hän asui osan lapsuudestaan äidinäitinsä hoivissa ja meni kymmenvuotiaana St. Johnin sotilaskouluun Los Angelesissa. Akatemian jälkeen hän muutti isänsä luo ja kävi high schoolin.[1]
Ura
muokkaaPeck opiskeli Kalifornian yliopiston collegessa Berkeleyssä mutta päätti ryhtyä näyttelijäksi lääkäriopintojen sijaan. Hän otti vuonna 1939 kutsumanimekseen toisen etunimensä Gregory ja muutti New Yorkiin. Siellä hän esitti aluksi pieniä rooleja ja teki ensiesiintymisensä Broadwaylla näytelmässä The Morning Star vuonna 1942.[1]
Peckin ensimmäiset elokuvaroolit olivat vuoden 1944 elokuvissa Kunnian päivät sekä Taivasten valtakunnan avaimet, josta hän sai skotlantilaisen lähetyssaarnaajan roolisuorituksestaan Oscar-ehdokkuuden. Elokuvan myötä Peckistä tuli tunnettu näyttelijä, ja hän sai seuraavina vuosina rooleja esimerkiksi Alfred Hitchcockin, King Vidorin ja Elia Kazanin elekuvissa.[1] Peck sai 1940-luvulla Oscar-ehdokkuudet myös elokuvista Elämän kevät, Hiljainen sopimus ja Ilmojen kotkat. Peck ei tehnyt sopimusta yhdenkään yksittäisen studion kanssa, mikä oli tuohon aikaan uutta. Hän myös valitsi roolinsa tarkkaan, jotta ei joutuisi aina samanlaisiin rooleihin.[2]
1960- ja 1970-luvuilla Peck esiintyi monipuolisesti trillereissä, sotaelokuvissa ja lännenelokuvissa. Yhdessä tunnetuimmista elokuvistaan Kuin surmaisi satakielen (1962) hän esitti asianajajaa.[1] Peck sai suorituksestaan parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.[2]
Peck näytteli myös Tuomitun kosto -rikoselokuvan alkuperäisversiossa 1962 ja uusintaversiossa 1991.[1] Hänen tunnetuimpia myöhempiä roolisuorituksiaan on kauhuelokuvassa Ennustus (1976).[2]
Peck näytteli elokuvissa ja televisiossa 1990-luvulle saakka. Viimeisinä vuosinaan hän kierteli maan pieniä teattereita ja collegeja pitämässä puheita elämästään.[1]
Yksityiselämä
muokkaa
Peck oli ensimmäisen kerran naimisissa vuosina 1942–1955, toisen kerran vuodesta 1955 kuolemaansa asti. Hänellä oli neljä poikaa ja yksi tytär.[2] Peckin ensimmäinen vaimo oli amerikansuomalainen Greta Kukkonen, ja Peckiä kutsuttiinkin lempinimellä "suomalaisten vävypoika". Pariskunta sai kolme poikaa, ja Peckin pojanpoika Ethan Peck on myös näyttelijä.[3] Peckin kaksipäiväinen vierailu Helsingissä tammikuussa 1953 oli aikansa suuri mediatapahtuma. Jo Helsinki-Vantaan lentoasemalla häntä oli vastassa lehtimiesten lisäksi suuri ihailijajoukko. Ensimmäisen vierailupäivän iltana Peck osallistui Suomen ensi-iltaan tulleen Kilimanjaron lumet -elokuvan kutsuvierasnäytäntöön, jossa häntä haastatteli Yleisradioon kreivi Carl-Erik Creutz. Peckin suomalaissyntyinen vaimo ei saapunut miehensä kanssa vanhaan kotimaahansa, mitä tosin ei enemmälti ihmetelty. Myöhemmin ilmeni, että Greta ja Gregory Peckin avioliitto oli vierailun aikana viimeisillään.[4]
Peck oli demokraattien kannattaja ja yhteiskunnallisesti aktiivinen kansalaisoikeuksien puolestapuhuja. Hän toimi myös Yhdysvaltain elokuvainstituutin hallituksessa ja Yhdysvaltain elokuva-akatemian puheenjohtajana 1967–1970.[2]
Filmografia
muokkaa- Kunnian päivät (Days of Glory, 1944)
- Taivasten valtakunnan avaimet (The Keys of the Kingdom, 1944)
- Tuomion laakso (The Valley of Decision, 1945)
- Noiduttu (Spellbound, 1945)
- Elämän kevät (The Yearling, 1946)
- Kaksintaistelu auringossa (Duel in the Sun, 1946)
- Afrikan taivaan alla (The Macomber Affair, 1947)
- Hiljainen sopimus (Gentleman's Agreement, 1947)
- Kaksi pisaraa viiniä (The Paradine Case, 1947)
- Polttava aurinko (Yellow Sky, 1949)
- Synnin pesä (The Great Sinner, 1949)
- Ilmojen kotkat (Twelve O’Clock High, 1949)
- Ase kädessä (The Gunfighter, 1950)
- Kapteeni Horatio Hornblower (Captain Horatio Hornblower, 1951)
- Lannistumaton linnake (Only the Valiant, 1951)
- Daavid ja Batseba (David and Bathsheba, 1951)
- Kilimanjaron lumet (The Snows of Kilimanjaro, 1952)
- Koko maailma oli hänen (The World in His Arms, 1952)
- Miljoonan punnan seteli (Man with a Million, 1953)
- Loma Roomassa (Roman Holiday, 1953)
- Yöihmisiä (Night People, 1954)
- Purppuratasanko (The Purple Plain, 1954)
- Harmaapukuinen mies (The Man in the Gray Flannel Suit, 1956)
- Moby Dick – valkoinen valas (Moby Dick, 1956)
- Mieheni entinen (Designing Woman, 1957)
- Bravados (The Bravados, 1958)
- Suuri maa (The Big Country, 1958) myös tuottaja
- Kuoleman kukkula (Pork Chop Hill, 1959)
- Rakkaus voittaa kaiken (Beloved Infidel, 1959)
- Viimeisellä rannalla (On the Beach, 1959)
- Navaronen tykit (The Guns of Navarone, 1961)
- Tuomitun kosto (Cape Fear, 1962)
- Näin valloitettiin Villi Länsi (How the West Was Won, 1962)
- Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1962)
- Armoton vihollinen (Captain Newman, M.D., 1963)
- Ja koston hetki koitti (Behold a Pale Horse, 1964)
- Mirage (1965)
- Arabeski (Arabesque, 1966)
- Pähkähullu Suomi (1967) kameo-rooli
- Hiipivä kuu (The Stalking Moon, 1969)
- McKennan kulta (Mackenna’s Gold, 1969)
- Kuoleman ranta (The Chairman, 1969)
- Marooned – avaruuslento (Marooned, 1969)
- Lain tällä puolella (I Walk the Line, 1970)
- Gun Hill – kuoleman kukkula (Shoot Out, 1971)
- Verinen pako (Billy Two Hats, 1974)
- Ennustus (The Omen, 1976)
- MacArthur – kapinallinen kenraali (MacArthur, 1977)
- Brasilian pojat (The Boys from Brazil, 1978)
- Merten sudet (The Sea Wolves: The Last Charge of the Calcutta Light Horse, 1980)
- Äänetön voittaja (Amazing Grace and Chuck, 1987)
- Vanha Gringo (Old Gringo, 1989)
- Toisten rahat (Other People’s Money, 1991)
- Cape Fear (1991)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Gregory Peck American Masters. 18.4.2001. PBS. Viitattu 8.5.2023.
- ↑ a b c d e Eve M. B. Hermann: Gregory Peck Biography Encyclopedia of World Biography. Viitattu 8.5.2023.
- ↑ Televisio | Uuden Star Trekin tähti on osittain suomalainen ja Hollywood-legendan pojanpoika – HS tapasi Ethan Peckin Helsingin Sanomat. 4.10.2022. Viitattu 5.10.2022.
- ↑ Vesa Kovanen: "Eikö hän ole ihana!" Ilta-Sanomat 13. tammikuuta 2017, Plus-liite s. 30. Helsinki: Sanoma Media.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Gregory Peck Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Gregory Peck Suomessa. Ylen Elävä arkisto.