Loma Roomassa
Loma Roomassa (Roman Holiday) on yhdysvaltalainen elokuva, jonka tyylilaji on romanttinen komedia.
| Loma Roomassa | |
|---|---|
| Roman Holiday | |
 |
|
| Ohjaaja | William Wyler |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | William Wyler |
| Säveltäjä |
Georges Auric Victor Young |
| Kuvaaja | |
| Leikkaaja | Robert Swink |
| Tuotantosuunnittelija | Hal Pereira |
| Pukusuunnittelija | Edith Head |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1953 |
| Kesto | 118 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
William Wylerin ohjaama elokuva ilmestyi vuonna 1953. Se sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, ja palkittiin kolmessa kategoriassa. Elokuvan miespääosaa näytteli Gregory Peck ja naispääosaa Audrey Hepburn, joka sai roolistaan Oscarin. Tärkeimmässä sivuroolissa esiintyi Eddie Albert.
American Film Institute on valinnut Loman Roomassa kaikkien aikojen neljänneksi romanttisimmaksi elokuvaksi heti Casablancan, Tuulen viemän ja West Side Storyn jälkeen.
Loma Roomassa valittiin vuonna 1999 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Elokuvan vaikutus muokkaa
Romanttiselle komedialle poikkeuksellista on elokuvan haikeamielinen loppu. Elokuva edusti uudenlaista ajattelua myös ulkokuvausten autenttisuuden suhteen ja aloitti kaukokaipuisten matkailufilmien sarjan. Elokuva tallensi filmille Rooman 1950-lukulaisen nousukauden sykkeen ja toimi katalysaattorina varsinaiselle Vespa-huumalle myös Yhdysvalloissa. Elokuva oli myös Audrey Hepburnin läpimurtorooli, ja hänestä tuli elokuvan myötä yksi 1950- ja 1960-lukujen suurimmista naistähdistä ja muoti-ikoneista.
Käsikirjoitus muokkaa
Elokuvan on käsikirjoittanut Dalton Trumbo, joka ei voinut kuitenkaan toimia elokuva-alalla omalla nimellään, sillä hänet oli Hollywoodissa julistettu pannaan epäamerikkalaista toimintaa tutkineen komitean (House Un-American Activities Committee, HUAC) leimattua hänet kommunistiksi. Hänen sijaansa alkuteksteissä luki Ian McLellan Hunter, joka vastaanotti myös parhaan elokuvakäsikirjoituksen Oscar-palkinnon Trumbon sijaisena. Trumbon nimi palautettiin elokuvaan vasta vuoden 2003 DVD-painoksessa.
Juoni muokkaa
Audrey Hepburn on prinsessa Ann, nimeämättömän eurooppalaisen maan kruununperijätär, joka kiertää Euroopan metropoleja edustamassa maataan. Kulissien takana Ann kuitenkin kärsii prinsessan aikataulutetusta elämästä. Eräänä iltana Roomassa hän saa hysteerisen kohtauksen, johon perheen lääkäri antaa rauhoittavan piikin. Hetken mielijohteesta prinsessa päättää karata palatsista päästäkseen tutustumaan kaupunkiin. Lääkkeen vaikutuksen alaisena hän päätyy unisena ja humalansekaisen oloisena yöksi erään lehtimiehen, Joe Bradleyn (Gregory Peck), asunnolle nukkumaan päänsä selväksi. Ann esittelee itsensä ”Anyaksi”.
Aamulla työpaikallaan lehtimies tunnistaa prinsessan ja tajuaa saavansa siitä jymyjutun. Hän lyö pomonsa kanssa vetoa, että saa tehtyä tarkoin varjellusta prinsessasta kuvareportaasin. Joen onnistuu houkutella prinsessa viettämään päivää Rooman kaupungin ravintoloissa, Vespa-ajelulla ja tanssilavalla Tiberin rannalla yhdessä Joen valokuvaajaystävän Irvingin (Eddie Albert) kanssa, joka kuvaa prinsessaa salaa tupakansytytinkamerallaan. Illan tullen Joe ja Ann ovat jo ilmiselvästi rakastuneita toisiinsa. Ann ilmoittaa, että hänen on lähdettävä, eikä Joe yritä estää häntä tietäessään, ettei heillä ole tulevaisuutta. Joe ajaa Annin lähelle palatsia, ja he suutelevat autossa viimeisen kerran, minkä jälkeen Ann poistuu palatsiin. Sen jälkeen Joe ilmoittaa Irvingille, ettei juttua voi julkaista.
Seuraavana päivänä Joe ja Irving tapaavat prinsessa Annin lehdistötilaisuudessa. Joe saa Annin vakuuttumaan, että heidän päivänsä pysyy heidän välisenään salaisuutena, ja Irving antaa ottamansa kuvat Annille muistoksi. He luovat toisiinsa vielä viimeiset merkitsevät katseet, minkä jälkeen Ann poistuu tilaisuudesta. Joe lähtee haikeana kävelemään pois palatsin juhlasalin halki.
Näyttelijät muokkaa
Pääosan esittäjät muokkaa
 |
Gregory Peck lehtimies Joe Bradley |
Osa kirjoitettiin alun perin Cary Grantille. Grant hylkäsi tarjouksen pitäen itseään jo liian iäkkäänä Hepburnin romanttiseksi vastanäyttelijäksi (studio sai myöhemmin ylipuhuttua hänet elokuvaan Charade.) Peckin sopimus oli tehty pääosan esittäjälle, ja silloin vielä tuntemattoman Hepburnin nimi esiintyi paljon pienemmällä. Kesken kuvausten Peck vaati, että vastanäyttelijättärenkin rooli oli nostettava hänen tasolleen – Hollywoodissa tuiki harvinainen ele. |
 |
Audrey Hepburn prinsessa Ann (”Anya Smith”) |
Hepburn sai osan koe-esiintymisessä. Audreyn näyteltyä arvokkaan ja hillityn kohtauksen filmikäsikirjoituksesta ohjaaja huusi ”poikki”, mutta kameramies jätti pyörimään filmin, josta näkyi, kuinka näyttelijätär yhtäkkiä muuttui eloisaksi keskustellessaan ohjaajan kanssa. Salaa kuvattu pätkä toi hänelle osan elokuvassa. Osaa kuvatusta koefilmistä käytettiin elokuvan teatterilevitysmainoksessa yhdessä muun harjoitusmateriaalin kanssa, jossa Audrey nähdään sovittamassa Annin puvustoa ja leikkaamassa omaa tukkaansa. |
Sivuosissa muokkaa
| Eddie Albert | … | Irving Radovich |
| Hartley Power | … | Hennessy, Bradleyn pomo toimituksessa (päätoimittaja) |
| Harcourt Williams | … | prinsessa Annin kotimaan Italian suurlähettiläs |
| Margaret Rawlings | … | kreivitär Vereberg, Annin kamarineito |
| Tullio Carminati | … | kenraali Provno |
| Paolo Carlini | … | Mario Delani, kampaaja |
| Paola Borboni | … | siivooja |
| Alfredo Rizzo | … | taksinkuljettaja |
| Laura Solari | … | sihteeri |
| Gorella Gori | … | kenkäkauppias |
| Heinz Hindrich | … | tri. Bonnachoven, Annin kotilääkäri |
| John Horne | … | vihkiseremonian suorittaja |
| Andrea Esterhazy | … | lähetystön henkilökuntaa |
| Ugo De Pascale | … | lähetystön henkilökuntaa |
| Diane Lante | … | kamarineito |
Palkinnot muokkaa
- Oscar-palkinto – paras naispääosa: Audrey Hepburn
- Oscar-palkinto – paras puvustus: Edith Head
- Oscar-palkinto – paras alkuperäinen käsikirjoitus: Ian McLellan Hunter ja Dalton Trumbo
- BAFTA – paras brittiläinen naisnäyttelijä: Audrey Hepburn
- Golden Globe – paras naispääosa draamasta: Audrey Hepburn
- New York Film Critics Circle Awards – paras naispääosa: Audrey Hepburn
- Writers Guild of America – paras komediakäsikirjoitus: Ian McLellan Hunter ja Dalton Trumbo
Lähteet muokkaa
- ↑ Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Loma Roomassa Wikimedia Commonsissa
