Loma Roomassa

William Wylerin ohjaama romanttinen komediaelokuva vuodelta 1953

Loma Roomassa (Roman Holiday) on yhdysvaltalainen elokuva, jonka tyylilaji on romanttinen komedia.

Loma Roomassa
Roman Holiday
Ohjaaja William Wyler
Käsikirjoittaja
Tuottaja William Wyler
Säveltäjä Georges Auric
Victor Young
Kuvaaja
Leikkaaja Robert Swink
Tuotantosuunnittelija Hal Pereira
Pukusuunnittelija Edith Head
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta 1953
Kesto 118 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Audrey Hepburn ja Gregory Peck Espanjalaisilla portailla.

William Wylerin ohjaama elokuva ilmestyi vuonna 1953. Se sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, ja palkittiin kolmessa kategoriassa. Elokuvan miespääosaa näytteli Gregory Peck ja naispääosaa Audrey Hepburn, joka sai roolistaan Oscarin. Tärkeimmässä sivuroolissa esiintyi Eddie Albert.

American Film Institute on valinnut Loman Roomassa kaikkien aikojen neljänneksi romanttisimmaksi elokuvaksi heti Casablancan, Tuulen viemän ja West Side Storyn jälkeen.

Loma Roomassa valittiin vuonna 1999 Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteetti­sesti, historialli­sesti tai kulttuuri­sesti merkittäviä amerikkalais­elokuvia.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]

Elokuvan vaikutus

muokkaa

Romanttiselle komedialle poikkeuksellista on elokuvan haikeamielinen loppu. Elokuva edusti uudenlaista ajattelua myös ulkokuvausten autenttisuuden suhteen ja aloitti kaukokaipuisten matkailufilmien sarjan. Elokuva tallensi filmille Rooman 1950-lukulaisen nousukauden sykkeen ja toimi katalysaattorina varsinaiselle Vespa-huumalle myös Yhdysvalloissa. Elokuva oli myös Audrey Hepburnin läpimurtorooli, ja hänestä tuli elokuvan myötä yksi 1950- ja 1960-lukujen suurimmista naistähdistä ja muoti-ikoneista.

Käsikirjoitus

muokkaa

Elokuvan on käsikirjoittanut Dalton Trumbo, joka ei voinut kuitenkaan toimia elokuva-alalla omalla nimellään, sillä hänet oli Hollywoodissa julistettu pannaan epäamerikkalaista toimintaa tutkineen komitean (House Un-American Activities Committee, HUAC) leimattua hänet kommunistiksi. Hänen sijaansa alkuteksteissä luki Ian McLellan Hunter, joka vastaanotti myös parhaan elokuvakäsikirjoituksen Oscar-palkinnon Trumbon sijaisena. Trumbon nimi palautettiin elokuvaan vasta vuoden 2003 DVD-painoksessa.

 
Elokuvan tähdet: Audrey Hepburn, Gregory Peck ja Vespa 125.
 
Peck, Hepburn ja Eddie Albert
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Audrey Hepburn on prinsessa Ann, nimeämättömän eurooppalaisen maan kruununperijätär, joka kiertää Euroopan metropoleja edustamassa maataan. Kulissien takana Ann kuitenkin kärsii prinsessan aikataulutetusta elämästä. Eräänä iltana Roomassa hän saa hysteerisen kohtauksen, johon perheen lääkäri antaa rauhoittavan piikin. Hetken mielijohteesta prinsessa päättää karata palatsista päästäkseen tutustumaan kaupunkiin. Lääkkeen vaikutuksen alaisena hän päätyy unisena ja humalansekaisen oloisena yöksi erään lehtimiehen, Joe Bradleyn (Gregory Peck), asunnolle nukkumaan päänsä selväksi. Ann esittelee itsensä ”Anyaksi”.

Aamulla työpaikallaan lehtimies tunnistaa prinsessan ja tajuaa saavansa siitä jymyjutun. Hän lyö pomonsa kanssa vetoa, että saa tehtyä tarkoin varjellusta prinsessasta kuvareportaasin. Joen onnistuu houkutella prinsessa viettämään päivää Rooman kaupungin ravintoloissa, Vespa-ajelulla ja tanssilavalla Tiberin rannalla yhdessä Joen valokuvaajaystävän Irvingin (Eddie Albert) kanssa, joka kuvaa prinsessaa salaa tupakansytytinkamerallaan. Illan tullen Joe ja Ann ovat jo ilmiselvästi rakastuneita toisiinsa. Ann ilmoittaa, että hänen on lähdettävä, eikä Joe yritä estää häntä tietäessään, ettei heillä ole tulevaisuutta. Joe ajaa Annin lähelle palatsia, ja he suutelevat autossa viimeisen kerran, minkä jälkeen Ann poistuu palatsiin. Sen jälkeen Joe ilmoittaa Irvingille, ettei juttua voi julkaista.

Seuraavana päivänä Joe ja Irving tapaavat prinsessa Annin lehdistötilaisuudessa. Joe saa Annin vakuuttumaan, että heidän päivänsä pysyy heidän välisenään salaisuutena, ja Irving antaa ottamansa kuvat Annille muistoksi. He luovat toisiinsa vielä viimeiset merkitsevät katseet, minkä jälkeen Ann poistuu tilaisuudesta. Joe lähtee haikeana kävelemään pois palatsin juhlasalin halki.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa

Pääosan esittäjät

muokkaa
  Gregory Peck
lehtimies Joe Bradley
Osa kirjoitettiin alun perin Cary Grantille. Grant hylkäsi tarjouksen pitäen itseään jo liian iäkkäänä Hepburnin romanttiseksi vastanäyttelijäksi (studio sai myöhemmin ylipuhuttua hänet elokuvaan Charade.) Peckin sopimus oli tehty pääosan esittäjälle, ja silloin vielä tuntemattoman Hepburnin nimi esiintyi paljon pienemmällä. Kesken kuvausten Peck vaati, että vastanäyttelijättärenkin rooli oli nostettava hänen tasolleen – Hollywoodissa tuiki harvinainen ele.
  Audrey Hepburn
prinsessa Ann (”Anya Smith”)
Hepburn sai osan koe-esiintymisessä. Audreyn näyteltyä arvokkaan ja hillityn kohtauksen filmikäsikirjoituksesta ohjaaja huusi ”poikki”, mutta kameramies jätti pyörimään filmin, josta näkyi, kuinka näyttelijätär yhtäkkiä muuttui eloisaksi keskustellessaan ohjaajan kanssa. Salaa kuvattu pätkä toi hänelle osan elokuvassa. Osaa kuvatusta koefilmistä käytettiin elokuvan teatterilevitysmainoksessa yhdessä muun harjoitusmateriaalin kanssa, jossa Audrey nähdään sovittamassa Annin puvustoa ja leikkaamassa omaa tukkaansa.
 
Hepburn ja Peck Bocca della Veritàlla

Sivuosissa

muokkaa
 Eddie Albert  Irving Radovich  
 Hartley Power  Hennessy, Bradleyn pomo toimituksessa (päätoimittaja)  
 Harcourt Williams  prinsessa Annin kotimaan Italian suurlähettiläs  
 Margaret Rawlings  kreivitär Vereberg, Annin kamarineito  
 Tullio Carminati  kenraali Provno  
 Paolo Carlini  Mario Delani, kampaaja  
 Paola Borboni  siivooja  
 Alfredo Rizzo  taksinkuljettaja  
 Laura Solari  sihteeri  
 Gorella Gori  kenkäkauppias  
 Heinz Hindrich  tri. Bonnachoven, Annin kotilääkäri  
 John Horne  vihkiseremonian suorittaja  
 Andrea Esterhazy  lähetystön henkilökuntaa  
 Ugo De Pascale  lähetystön henkilökuntaa  
 Diane Lante  kamarineito  

Palkinnot

muokkaa
  • Oscar-palkinto – paras naispääosa: Audrey Hepburn
  • Oscar-palkinto – paras puvustus: Edith Head
  • Oscar-palkinto – paras alkuperäinen käsikirjoitus: Ian McLellan Hunter ja Dalton Trumbo
  • BAFTA – paras brittiläinen naisnäyttelijä: Audrey Hepburn
  • Golden Globe – paras naispääosa draamasta: Audrey Hepburn
  • New York Film Critics Circle Awards – paras naispääosa: Audrey Hepburn
  • Writers Guild of America – paras komediakäsikirjoitus: Ian McLellan Hunter ja Dalton Trumbo

Lähteet

muokkaa
  1. Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
  2. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa