Gian Francesco Malipiero
Gian Francesco Malipiero (18. maaliskuuta 1882 Venetsia – 1. elokuuta 1973 Treviso) oli italialainen säveltäjä. Hän opiskeli lyhyesti viulunsoittoa Wienin konservatoriossa ja opiskeli myös Venetsiassa sekä Bolognassa, jossa suoritti sävellysdiplomin vuonna 1904. Vuonna 1913 Malipiero matkusti Pariisiin, jossa hän sai vaikutteita impressionistisesta musiikista. Hänelle merkittävä kokemus oli myös Stravinskin Kevätuhrin kuuleminen (sen kantaesityksessä). Vielä enemmän innoitusta hän kuitenkin sai Italian barokkimusiikista.[1]
_-_Archivio_storico_Ricordi_FOTO001318.jpg)
Malipiero on ylhäistä italialaista sukua, johon kuuluu muun muassa venetsialaisia dogeja. Hän oli nuorena innostunut maalaustaiteesta, mutta kun viulustinlahjat paljastuivat, hän keskittyi enemmän musiikkiin. Hän hävitti itse ensimmäiset sävellyksensä, joita olivat pari oopperaa, sinfonioita ja konserttoja. Pariisiin mentyään hän oivalsi musiikin ja eritoten oman sävellystyönsä aivan uudella tavalla, mutta pysyi koko ikänsä läpeensä italialaisena.[2]
Vuonna 1921 Malipierosta tuli sävellyksen professori konservatoriossa Parmassa, ja hän toimi tässä virassa kaksi vuotta. Myöhemmin hän johti Istituto Musicale Pollinia Padovassa, ja vuonna 1939 hän nousi Venetsian Liceo Benedetto Marcellon johtoon.[1]
Malipieron sävellyksille tyypillistä on kontrapunktisuus, johon usein liittyy dissonanttisuutta. Hän pohjasi eräässä vaiheessa musiikkinsa diatonisen materiaalin vapaaseen käyttöön, mutta myöhemmällä iällään hän hyödynsi entistä enemmän kromaattisuutta. Hänen satoihin teoksiinsa lukeutuvat oopperat L'orfeide (1918–22) ja Venere prigioniera (1957), kantaatti/"mysteeri" San Francesco d'Assisi (1922) ja oratorio La Passione (1935). Hän sävelsi lisäksi esimerkiksi sinfonioita, muita orkesteriteoksia ja seitsemän jousikvartettoa, joista ensimmäinen (Rispetti e strambotti, 1920), on hänen laajiten levinnyt teoksensa.[1]
Malipiero julkaisi laitoksensa Monteverdin kokonaistuotannosta. Hän julkaisi myös laitoksia muiden säveltäjien (mm. Vivaldi, Corelli, Frescobaldi) teoksista ja kirjoitti useita artikkeleita.[1]