Garisiminvuori
Garisiminvuori (hepr. הר גרזים, Har G’rizim, arab. جبل جرزيم, Jabal Jarizīm) sijaitsee Palestiinan Länsirannalla Nablusin kaupungin eteläpuolella. Garisiminvuori on samarialaisten pyhin paikka.
Garisiminvuori.
| Sijainti | |
|---|---|
| Korkeus merenpinnasta |
881 m |
| Luokitus |
Maailmanperinnön aieluettelon kohde (d) () |
|---|
| Koordinaatit |
|---|
Maantiede
muokkaaGarisiminvuori sijaitsee Palestiinan Länsirannalla Nablusin kaupungin eteläpuolella ja se lukeutuu Samarian vuoriin. Sen pohjoispuolella sijaitsee Ebalinvuori.[1] Vuorten välinen alue muodostaa Nablusinlaakson.[2] Garisiminvuoren korkeus merenpinnasta on 881 metriä. Vuorella on kaksi harjannetta, jotka kulkevat etelästä itään ja pohjoisesta länteen. Pohjoinen harjanne on noin 4 kilometriä pitkä ja kilometrin levyinen. Vuoren huippu sijaitsee sen itäosassa. Itäosassa on myös Tel el-Ras -niminen harjannehaarake. Eteläinen harjanne on 2,5 kilometriä pitkä ja 1,5 kilometriä leveä. Harjanteet yhtyvät vuoren itäosassa.[1]
Harjanteella etelässä sijaitsee Har Brakhan juutalaissiirtokunta ja pohjoisessa samarialaisten asuttama Kirjat Luza. Laaksossa kahden harjanteen välissä on Iraq Burinin palestiinalainen kylä.[1]
Gerisiminvuori ja viereinen Ebalinvuori sijaitsevat geologisen synkliinin keskellä. Ympäröivä antikliini on pääasiassa pehmeää liitukiveä, joiden eroosion jäänteitä ovat kovasta kalkkikivestä muodostuvat Garisiminvuori ja Ebalinvuori.[1] Garisimin- ja Ebalinvuorilla on lähteitä, joilta johtaa puroja lähilaaksoon. Garisiminvuoren rinteillä sen huipulle saakka kasvaa puita.[2]
Historia
muokkaa
Garisiminvuori esiintyy Raamatun Vanhassa testamentissa. Viidennessä Mooseksen kirjassa Jordanin ylittäneet israelilaiset saava käskyn tehdä "Garisiminvuoresta siunauksen ja Ebalinvuoresta kirouksen julistamisen paikka". Garisiminvuoresta puhutaan myös 1. Mooseksen kirjassa (12:6) ja Tuomarien kirjassa (9:7). Vaikka Vanhan testamentin vuoret on yleensä yhdistetty nykyisiin Garisimin- ja Ebalinvuoriin, Talmudissa esiintyy myös tarinan versio, jossa vuoret sijaitsevat lähellä Gilgalia. Tämän version toistaa myös Eusebioksen Onomastikon. Madaban kartassa esiintyy tarinan molemmat versiot, Garisiminvuori Setsemissä ja lähellä toinen lähellä Jerikoa. Versioiden ristiriita juontuu mahdollisesti 5. Mooseksen kirjan 11:30 hämmentävästä kohdasta, jossa "vuoret ovat, kuten tiedätte, Jordanin länsipuolella kulkevan tien takana lähellä Gilgalia, Moren tammiston tienoilla, Jordaninlaaksossa asuvien kanaanilaisten maassa." Josephus mainitsee samarialaisten rakentaneen Garisiminvuorelle temppelin ja myöhemmin samarialaiset ovat pitäneet Garisiminvuorta pyhimpänä paikkanaan juutalaisuuden valtavirran Jerusalemin Temppelivuoren sijaan. Samarialaisten kirjoituksissa lähes kaikki patriarkkojen teot ja heihin liittyvät paikat yhdistetään Garisiminvuoreen. Samarialaisessa 5. mooseksen kirjassa israelilaiset pystyttävät lakikivensä Garisiminvuorelle tavallisen Raamatun Ebalinvuoren sijaan.[2]
Kysymys Garisiminvuoren asemasta muodosti huomattavan kiistakysymyksen juutalaisten ja samarialaisten välille. Josephus mainitsee samarialaisten ja Aleksandrian juutalaisten kiistan asiaa koskien Ptolemaios I:n valtakaudella. Antiokhos IV Epifanes:in juutalaisvastaisten asetusten kaudella Garisiminvuoren samarialaisten temppelistä tehtiin kreikkalaispakanallinen temppeli, jonka Johannes Hyrkanos tuhosi makkabilaiskapinan yhteydessä vuonna 129 eaa. Termppelin tuhoutumisesta huolimatta samarialaiset jatkoivat uskonnollisten menojen harjoittamista vuorella. Roomalaisvastaisen ensimmäisen juutalaissodan aikana vuonna 67 jaa. roomalaiset surmasivat vuorella suuren joukon kapinaan liittyneitä samarialaisia. Toisen juutalaissodan (132–135 jaa.) jälkeen keisari Hadrianus rakennutti paikalle pakanallisen temppelin, jonne tuotiin Jerusalemin temppelin pronssiset ovet. Antoninus Piuksen kaudesta lähtien temppeli esiintyi Neapolissa eli nykyisessä Nablusissa lyödyissä kolikoissa. Temppeli tuhottiin Julianuksen valtakaudella ja samarialaiset käyttivät sen ovet uudessa synagogassaan Neapolissa.[2]
Kristinuskon leviämisellä oli huomattava vaikutus samarialaisiin. Myös kristityt pitivät paikkaa pyhänä. Keisari Zenon kauden samarialaisten kapinan jälkeen heidät karkotettiin vuorelta, jolle rakennettin Pyhän Marian kirkko. Justinianuksen kauden samarialaisten kapinan jälkeen kirkon ympärille rakennettiin muuri. Kirkko tuhoutui kalifi al-Mansurin kaudella ja sen muuri purettiin kalifi al-Mamunin kaudella. Jotkjin vanhojen rakennusten raunioista ovat säilyneet ja samarialaiset toimittavat vuorella uskonnollisia menojaan nykypäivinäkin. Aikanaan uskonnollisten juhlien yhteydessä paikalle saapuneet samarialaiset asuivat teltoissa, mutta myöhemmin vuorelle on rakennettu myös vakinaisia asumuksia.[2] Vuori on ollut Palestiinan aielistassa Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 2012.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Meet Mount Gerizim Israel Nature and Parks Authority. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 07 Fey-Gor, s. 507-508. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
- ↑ Mount Gerizim and the Samaritans World Heritage Convention. Unesco. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)