Frans Ludvig Schauman

suomalainen poliitikko ja pappi

Frans Ludvig Schauman (24. syyskuuta 1810 Maaria28. kesäkuuta 1877 Porvoo[1]) oli suomalainen teologian professori ja piispa.[2]

Frans Ludvig Schauman
Frans Ludvig Schauman. Bernhard Reinholdin muotokuva vuodelta 1871.
Frans Ludvig Schauman. Bernhard Reinholdin muotokuva vuodelta 1871.
Porvoon piispa
1865–1877
Edeltäjä Carl Gustaf Ottelin
Seuraaja Anders Johan Hornborg
Henkilötiedot
Syntynyt24. syyskuuta 1810
Maaria
Kuollut28. kesäkuuta 1877 (66 vuotta)
Porvoo
Kansalaisuus Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti piispa, käytännöllisen teologian professori, yliopiston vararehtori
Arvonimi
  • P. Annan R 3 (1854), R 2 (1863)
  • P. Stanislauksen R 2 (1856), R 1 (1876)
  • P. Vladimirin R 3 (1867)
  • Filosofian kunniatohtori Lund (1868)
  • Oikeustieteen kunniatohtori Uppsala (1877)
Puoliso Fredrika Kristina Gylich (vih. 1836)
Vanhemmat Carl Schauman
Johanna Lovisa Hoeckert
Muut tiedot
Koulutus teologian tohtori (1840)
Pappisvihkimys (1837)
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Henkilöhistoria muokkaa

Schauman määrättiin 1837 hoitamaan Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston teologisen tiedekunnan seminaaripastorin tehtäviä. Hänet nimitettiin 1847 käytännöllisen teologian ensimmäiseksi professoriksi ja 1864 Porvoon piispaksi. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksiaan oli vuoden 1869 kirkkolain laatiminen. Laki oli aiempaan verrattuna hyvin edistyksellinen, ja siihen tuli muun muassa uskonnonvapauden periaate,[1] mutta uskonnottomuus ei ollut mahdollista, vaan kansalaisen oli välttämättä kuuluttava johonkin uskontokuntaan.[3]

Schauman herätti valtapiirien paheksuntaa puheellaan, jonka hän piti Aleksanteri II:n kruunauksen johdosta yliopiston juhlassa. Hän vaati valtiopäivien kokoonkutsumista. Hän oli Tammikuun valiokunnan jäsen 1862 ja pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1863, 1867 ja 1872. Hänet kutsuttiin yliopiston rehtoriksi, mutta perustuslaillisten kannanottojen takia häntä ei nimitetty tehtävään. Hän oli vararehtori vuosina 1855–1865.[1]

Schaumanin ja tämän puolison Fredrika Kristina Gylichin, kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gylichin tyttären, poikia olivat virka- ja valtiopäivämies Karl Frans Johan Schauman ja pormestari, valtiopäivämies August Michael Schauman.[2]

Teoksia muokkaa

  • Puhe, jonka ensimmäisiä suomalaisia lähetyssaarnaajoita wihkiessä piti piispa F. L. Schauman. Kustantaja tuntematon, 1882.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, osa 7 p. 1150. Otava 1966.
  2. a b Biografia-sampo: Frans Ludvig Schauman Viitattu 3.8.2021.
  3. Kirkkolain 6 § (AsK 30/1869).

Kirjallisuutta muokkaa

  • Heikkilä, Markku: ”Schauman, Frans Ludvig (1810–1877)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 737–739. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  • Pirinen, Kauko: Schaumanin kirkkolain synty. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia, 132. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1985. ISSN 0356-0759. ISBN 951-9021-56-6.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.