Avaa päävalikko

Frans Ludvig Schauman

suomalainen poliitikko
Frans Ludvig Schauman. Bernhard Reinholdin muotokuva vuodelta 1871.

Frans Ludvig Schauman (24. syyskuuta 1810 Maaria28. kesäkuuta 1877 Porvoo[1]) oli suomalainen teologian professori ja piispa. Schauman määrättiin 1837 hoitamaan Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston teologisen tiedekunnan seminaaripastorin tehtäviä. Hänet nimitettiin 1847 käytännöllisen teologian ensimmäiseksi professoriksi ja 1864 Porvoon piispaksi. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksiaan oli vuoden 1869 kirkkolain laatiminen. Laki oli aiempaan verrattuna hyvin edistyksellinen, ja siihen tuli muun muassa uskonnonvapauden periaate,[1] mutta uskonnottomuus ei ollut mahdollista, vaan kansalaisen oli välttämättä kuuluttava johonkin uskontokuntaan.[2]

Schauman herätti valtapiirien paheksuntaa puheellaan, jonka hän piti Aleksanteri II:n kruunauksen johdosta yliopiston juhlassa. Hän vaati valtiopäivien kokoonkutsumista. Hän oli Tammikuun valiokunnan jäsen vuodesta 1862 ja valtiopäivillä 1863–1872. Hänet kutsuttiin yliopiston rehtoriksi, mutta perustuslaillisten kannaottojen takia häntä ei nimitetty tehtävään. Hän oli vararehtori vuosina 1855–1865.[1]

TeoksiaMuokkaa

  • Puhe, jonka ensimmäisiä suomalaisia lähetyssaarnaajoita wihkiessä piti piispa F. L. Schauman. Kustantaja tuntematon, 1882.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, osa 7 p. 1150. Otava 1966.
  2. Kirkkolain 6 § (AsK 30/1869).

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Heikkilä, Markku: ”Schauman, Frans Ludvig (1810–1877)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 737–739. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  • Pirinen, Kauko: Schaumanin kirkkolain synty. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia, 132. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1985. ISSN 0356-0759. ISBN 951-9021-56-6.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.