Finnlines

suomalainen laivavarustamo

Finnlines on yksi Itämeren, Pohjanmeren ja Biskajanlahden johtavista rahti- ja matkustajaliikennevarustamoista. Yhtiö on osa italialaista Grimaldi-konsernia, joka on yksi maailman suurimmista roro-varustamoista ja suurin matkustajia ja rahtia kuljettava ”Motorways of the Sea” -operaattori Euroopassa. Tämä yhteistyö mahdollistaa Finnlinesin tarjoamaan linjaliikennepalveluita Välimeren, Pohjois-Euroopan, Länsi-Afrikan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Kiinan, Etelä-Korean ja Australian välillä.

Finnlines Oyj
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
ISIN FI0009003644
Perustettu 1947
Toimitusjohtaja Tom Pippingsköld
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Tuotteet merikuljetukset
Liikevaihto 736,1 milj. euroa (2022)
Liikevoitto 133,3 milj. euroa (2022)
Henkilöstö 1 679 (keskimäärin 2022)
Kotisivu finnlines.com
M/S Finnstar
Finnlinesin laivoja Helsingissä
M/S Finnforest Helsingissä

Finnlinesin matkustaja-rahtilaivat tarjoavat palveluja Suomesta Saksaan ja Ahvenanmaan kautta Ruotsiin sekä Ruotsista Saksaan. Rahtilaivat liikennöivät Itämerellä, Pohjanmerellä ja Biskajalla. Vuonna 2022 Finnlines omisti 23 laivaa, joista yhtiön omassa liikenteessä oli 21.

Historia

muokkaa

Yhtiö perustettiin vuonna 1947 hoitamaan Suomen metsäteollisuuden omistaman Merivienti Oy:n Yhdysvaltoihin suuntautuvia merikuljetuksia.[1]

Finnlines oli Enso-Gutzeitin tytäryhtiö, kunnes vuonna 1982 Enso myi omistuksensa muille suomalaisille teollisuusyrityksille.[1]

Laivaston kehitys

muokkaa

Samana vuonna, kun Finnlines perustettiin, yhtiö osti kuusi vanhaa höyrylaivaa. Suurin aluksista oli Tanskasta ostettu S/S Tornator. Hieman pienemmät Atlantin-liikenteeseen sijoitetut alukset, S/S Pankakoski ja S/S Hamina, olivat 5 400 dwt:n kokoisia entisiä Pohjois-Amerikan Suurten järvien malminkuljetusaluksia. Kolme pienempää alusta tulivat Euroopan sisäiseen liikenteeseen.[2] Seuraavan vuoden helmikuussa S/S Tornator aloitti yhtiön linjaliikenteen, kun se kuljetti Atlantin yli Raumalta 5 667 tonnia paperia ja sellua.[3]

Yhtiön ensimmäinen uusi laiva rakennettiin Alankomaissa vuonna 1951 ja kolmen uuden aluksen sarja, M/S Finnpulp, M/S Finntrader ja M/S Finnsailor valmistui vuonna 1953. Atlantin liikenteessä olevista vanhoista höyrylaivoista voitiin näin luopua. Säännöllinen linjaliikenne Englantiin alkoi vuonna 1955. Vuonna 1956 laivasto kasvoi jälleen uudella aluksella, kun M/S Finnmerchant tuli liikenteeseen. Vuonna 1958 M/S Finnboard liittyi laivastoon. Samana vuonna alkoivat myös viikoittaiset lähdöt Yhdysvaltoihin. M/S Finnforest, M/S Finneagle ja M/S Finnclipper tulivat laivastoon 1960-luvulla.[3]

Vuonna 1962 Finnlines tilasi reitille HankoGotlantiTravemünde ensimmäisen jäävahvistetun M/S Hansa Express -nimisen autolautan. Laiva todettiin kuitenkin liian pieneksi ja seuraavana talvena sen matkustajakapasiteettia kasvatettiin 133:sta 179:ään. Lisäksi alusta pidennettiin. Vuonna 1963 alus siirtyi reitille Helsinki–Kalmar–Travemünde, koska Hangon havaittiin olevan liian pieni ja kaukana.[3]

Vuonna 1966 aloittivat M/S Finnpartner ja M/S Finnhansa liikennöinnin Helsingin ja Travemünden välillä. Alukset olivat ensimmäisiä Suomessa rakennettuja matkustaja-autolauttoja. Laivat olivat hyvä reitti Suomesta Saksaan suuntautuvalle rekkaliikenteelle, joka oli kasvussa tuolloin.[3]

Matkustajaliikenteen rajoittuessa kesäsesonkiin, muina aikoina täytyi autolauttoja käyttää tehokkaasti rahtiliikenteessä. Tämän vuoksi yhtiö kehitti pyörillä lastia liikuttelevan Finnflow-lastinkäsittelyjärjestelmän. Vuonna 1969 valmistunut M/S Finncarrier oli prototyyppi, jossa käytettiin Finnflowta. Vuosina 1972–1973 Finncarrierille rakennettiin parannellut sisaralukset, M/S Finnfellow ja M/S Hans Gutzeit.[3]

Vuonna 1977 valmistunut GTS Finnjet oli maailman ensimmäinen kaasuturbiinimoottoreita käyttävä matkustaja-autolautta. Alun perin sen olisi pitänyt liikennöidä Helsingistä Travemündeen 22 tunnissa, mutta öljykriisin vuoksi alukseen lisättiin dieselmoottorit, joilla ajettiin hiljaisina aikoina.[3]

1980-luvun alussa Englannin liikenteeseen tuli niin sanottuja jumbo ro-ro-aluksia (M/S Oihonna, M/S Arcturus ja M/S Finnmerchant). Itämeren liikenteeseen näitä aluksia tuli myöhemmin (M/S Antares ja M/S Finnsailor).[3]

Vuonna 1986 Enso-Gutzeitin myytyä GTS Finnjetin Effoalle loppui Finnlinesin oma Itämeren matkustajaliikenne.[3]

1990–2010

muokkaa

Laman alkaessa Suomessa 1990-luvun alussa, tilasi yhtiö Puolasta kolme niin sanottua ”combi roro-alusta”. Alukset olivat nimeltään M/S Finnpartner, M/S Finntrader ja M/S Finnhansa. Myöhemmin Finnlines tilasi vielä M/S Transeuropa -aluksen samalta puolalaiselta telakalta. Nämä laivat alkoivat liikennöidä Suomen ja Saksan välillä vuosina 1994–1995.[3]

Saman vuosikymmenen lopussa Finnlines osti kaksi alusta Espanjasta. Alukset olivat M/S Finneagle ja M/S Finnclipper.[3]

Vuonna 2004 yhtiö tilasi Fincantieri-telakalta, Italiasta viisi uutta matkustajarahtilaivaa. Alukset olivat nimeltään M/S Finnstar, M/S Finnmaid, M/S Finnlady, M/S Europalink ja M/S Nordlink. Aluksiin mahtuu 500 matkustajaa.[3]

2010–

muokkaa

Finnlines ilmoitti 24. elokuuta 2007 tilaavansa Kiinasta kuusi uutta ro-ro-alusta. Alukset maksoivat 240 miljoonaa euroa ja ne toimitettiin vuosina 2011–2012. Uudet alukset olivat jäävahvisteisia ja ne tulivat korvaamaan käytössä olevaa vuokrakalustoa. Ensimmäiset alukset luovutettiin huhti-toukokuussa 2011 ja niiden nimet olivat M/S Finnbreeze ja M/S Finnsea. Seuraavat kaksi (M/S Finnsky ja M/S Finnsun) luovutettiin vuoden 2012 alussa ja viimeiset kaksi (M/S Finntide ja M/S Finnwave) vuoden 2012 lopulla. [4]

Reitillä Naantali–Långnäs–Kapellskär Finnlines liikennöi aluksilla M/S Finnfellow ja M/S Finnswan. Tammikuussa 2020 Finnlines vahvisti tilaavansa reitille kaksi uutta Superstar-sarjan ro-pax-laivaa reitille. Alukset rakennetaan Kiinan pohjoisella Weihaissa sijaitsevalla CMJL-telakalla. Uudet laivat M/S Finncanopus ja M/S Finnsirius tulevat liikenteeseen vuonna 2023. Varustamo nostaa matkustajamäärän laivoilla nykyisestä noin 500:sta 1 100:een ja ilmoitti julkisuudessa pyrkivänsä Suomen ja Ruotsin välisille risteily- ja konferenssimarkkinoille. Laivat ovat hybridilaivoja, joissa maasähköliitäntä ja litium-ioni-akut mahdollistavat päästöttömät satamatoiminnot. [5]

Vuonna 2022 Finnlines otti käyttöönsä kolme tilaamaansa Eco-luokan hybridialusta, Pohjanmeren rahtiliikenteeseen tulivat M/S Finneco I, II ja III, jotka on rakennettu Kiinan Nanjing Jinling-telakalla. Alukset ovat osa Grimaldi-varustamon 12 aluksen sarjaa, joista ensimmäinen otettiin käyttöön Välimerellä syksyllä 2020.

Laivat

muokkaa

Tämänhetkiset laivat

muokkaa

Tämä luettelo sisältää nykyiset, vuonna 2024 Finnlinesin omistamat alukset, joista osa on voinut olla aiemmin eri nimellä.

Laiva Rakennettu Käytössä
Finnlinesillä
Bruttovetoisuus Matkustajia
(maksimi)
Matka-
nopeus
(solmua)
Reitti Tietoa Lippu ja kotipaikka Kuva
M/S Finnstar 2006 2006– 45 923 GT 554 25 HelsinkiTravemünde     Maarianhamina, Ahvenanmaa  
M/S Finnmaid 2006 2006– 45 923 GT 554 25 Helsinki – Travemünde   Helsinki, Suomi  
M/S Finnlady 2007 2007– 45 923 GT 554 25 Helsinki – Travemünde   Helsinki, Suomi  
M/S Finncanopus 2023 2023– 65 692 GT 1 100 20,5 NaantaliLångnäsKapellskär     Maarianhamina, Ahvenanmaa  
M/S Finnsirius 2023 2023– 65 692 GT 1 100 20,5 Naantali – Långnäs – Kapellskär     Maarianhamina, Ahvenanmaa  
M/S Finnfellow 2000 2007– 33 724 GT 440 22,1 MalmöŚwinoujście   Malmö, Ruotsi  
M/S Finnswan 2007 2018– 45 923 GT 554 25 MalmöTravemünde   Malmö, Ruotsi  
M/S Finnpartner 1995 2000– 33 313 GT 280 21,3 Malmö – Travemünde   Malmö, Ruotsi  
M/S Finntrader 1995 2000– 33 313 GT 280 21,3 Malmö – Travemünde   Malmö, Ruotsi  
M/S Finnbreeze 33 816 20
M/S Finneco I 60 515 20,7
M/S Finneco II 60 515 20,7
M/S Finneco III 60 515 20,7
M/S Finnhawk 11 671 20
M/S Finnmerchant 23 235 18
M/S Finnmill 25 732 20
M/S Finnpulp 25 732 20
M/S Finnsea 33 816 21
M/S Finnsky 33 816 21
M/S Finnsun 33 816 21
M/S Finntide 33 816 21
M/S Finnwave 33 816 21

Lähde: Finnlines[6]

Aikaisemmat

muokkaa

Tämä luettelo sisältää aikaisemmin Finnlinesin liikenteessä olleita aluksia. Luettelossa ei ole nykyisin eri nimellä Finnlinesin liikenteessä olevia aluksia.

Nimi Alustyyppi Rakennettu Pituus Leveys Aika
M/S Translubeca ro-ro 1990 157 25,3 1990–2014
M/S Hansa Express,
myöh. Finndana
autolautta 1962 95,99 15,88 1962–1967
M/S Vaasa rahtilaiva 1962 74,48 10,83 1962–1963
M/S Nili autolautta 1965 137,12 18,93 1965–1966
M/S Finnhansa autolautta 1966 134,4 20,1 1966–1977
M/S Finnpartner autolautta 1966 134,4 22,53 1966–1969
M/S Finncarrier matkustaja-rahtilaiva 1969 137,34 24,54 1969–1976
M/S Hans Gutzeit matkustaja-rahtilaiva 1972 137,34 24,62 1972–1982
M/S Finnfellow matkustaja-rahtilaiva 1973 137,34 24,57 1973–2002
M/S Finnpartner matkustaja-rahtilaiva 1966 141,2 20,96 1973–1975
M/S Ilmatar matkustaja-alus 1964 128,31 16,4 1975
M/S Finlandia matkustaja-rahtilaiva 1967 156,7 20 1975–1978
M/S Bore Star autolautta 1966 153 22,04 1975, 1976
GTS Finnjet matkustaja-rahtilaiva 1977 212,96 24,45 1977–1986
M/S Walki Paper rahtilaiva 1979 152,38 21 1979
M/S Finnclipper rahtilaiva 1981 193,62 28,02 1981–1982
M/S Baltic Eider rahtilaiva 1989 157,67 25,33 1989–2004
M/S Finnmerchant,
myöh. Merchant
rahtilaiva 1982 154,9 25,11 1994–2007
M/S Seatern rahtilaiva 1973 137,52 22,36 2002
M/S Hamburg rahtilaiva 1977 123,65 19,56 2002
M/S Borden rahtilaiva 1977 142,32 19,21 2002
M/S Finnrider,
myöh. Rider
rahtilaiva 1984 186,52 21,65 2002–2006
M/S Kaduna rahtilaiva 1977 113,46 19,23 2004–2005
M/S Envoy rahtilaiva 1979 150,02 23,9 2005–2006
M/S Finnmaster rahtilaiva 2000 162,58 20,6 2000–2008
M/S Baltic Eager rahtilaiva 1979 137,12 26,01 2005–2008
M/S Polaris rahtilaiva 1988 122 20,2 1988–2006
M/S Finnreel rahtilaiva 2000 162,2 20,6 2000–2009
M/S Antares ro-ro 1988 157,61 25,32 2003–2009
M/S Birka Transporter ro-ro 1991 122 19 –2009
M/S Finnhansa ro-ro 1994 183 29,9 1994–2009
M/S Global Carrier ro-ro 1978 151,94 21,67 2008–2009
M/S Global Freighter ro-ro 1977 151,94 21,67 2008–2009
M/S Inowroclaw ro-ro 1980 137,19 23,04 1998–2009
M/S Runner ro-ro 1990 189,7 22 2004–2010
M/S Vasaland ro-ro 1984 155 25,15 2001–2003

Lähde: Fakta om fartyg[7]

Toiminta-alue

muokkaa
 
M/S Baltica

Finnlines operoi seuraaviin satamiin[8]:

Lähteet

muokkaa
  1. a b Finnlinesin 55 vuotta Finnlines. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2.1.2008.
  2. Pietikäinen, Matti: ”Valtamerilinjaliikenteen uusi nousu, kukoistus ja loppu”, Navis Fennica. Suomen merenkulun historia, osa 2: Höyryveneistä uiviin loistohotelleihin, s. 220–226. WSOY, 1994.
  3. a b c d e f g h i j k Finnlinesin Itämeren laivaston kehitys 2004. Finnlines. Arkistoitu 26.12.2020. Viitattu 2.1.2008.
  4. Osavuosikatsaus tammi-maaliskuu 2011 19.5.2011. Finnlines. Arkistoitu 26.12.2011. Viitattu 30.6.2011.
  5. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :0 ei löytynyt
  6. Our fleet Finnlines. Viitattu 28.7.2024. (englanti)
  7. FINNLINES Fakta om Fartyg. Arkistoitu 21.3.2008. Viitattu 19.3.2008. (ruotsiksi)
  8. Satamat Finnlines. Viitattu 4.1.2018.

Aiheesta muualla

muokkaa