M/S Ambal

(Ohjattu sivulta M/S Runner)

M/S Ambal (IMO 8807416) on venäläisen Ugtrans Terminal CO LTDn omistama ro-ro-rahtialus.[3] Alus on rakennettu vuonna 1990 Schichau Seebeckwerft GmbH Fischereihafenin telakalla Bremerhavenissa, Saksassa. Nykyään Ambal on rekisteröitynä Venäjän lipun alle.

M/S Ambal
Runner on lähtenyt Travemündesta kohti Turkua. Kuva otettu M/S Finnmaidin kannelta.
Runner on lähtenyt Travemündesta kohti Turkua. Kuva otettu M/S Finnmaidin kannelta.
Tyyppi Rahtilaiva
Lippuvaltio Venäjä
IMO-numero 8807416
MMSI-numero [1] 230971000[1]
Tunnuskirjaimet UBVG7[1]
Aiemmat nimet 1990–2002: Railship III
2002–2004: Finnrunner
2004–2010 Runner
Omistaja Ugtrans Terminal CO LTD
Aiemmat omistajat 1990–2003: Partenreederei m.s. "Railship III"
2003–2010 Finland RoRo K/S
Rakennustelakka Schichau Seebeckwerft GmbH Fischereihafen, Bremerhaven, Saksa
Rakennusnumero 1069
Vesillelasku 6. marraskuuta 1989
Luovutettu 27. helmikuuta 1990
Tekniset tiedot
Pituus 189,7 m
Leveys 22 m
Syväys 6,5 m
Bruttovetoisuus (GT) 20 729
Koneisto 2 × Wärtsilä 9R46 diesel
Koneteho 16 290 kW
Nopeus 35 km/h
Nopeus 18,9 kn
Hyttejä 12
Lastikapasiteetti 1 989 m
Lähteet [2][3]

Ambalin sisaralus on venäläinen M/S Baltijsk.[2]

Tekniset tiedotMuokkaa

Pituutta Ambalilla on 189,7 metriä, leveyttä 22 metriä ja syväys on 6,5 metriä. Laivan koko tilavuus (bruttovetoisuus) on 20 729 ja matkustus- ja lastitilojen tilavuus (nettovetoisuus) 6 378a. Aluksen kuollut paino eli kantavuus on 10 160 tonnia. Aluksen lastikapasiteetti on 1 989 kaistametriä. Laivan huippunopeus on 18,9 solmua ja jääluokitus 1A Super.[2][3]

Laivan pääkoneina on kaksi Wärtsilä 9R46 dieselmoottoria, jotka yhdessä kehittävät 16 290 kilowatin tehon.[2]

KäyttöhistoriaMuokkaa

Marraskuussa 1989 alus laskettiin vesille. 27. helmikuuta 1990 alus luovutettiin Partenreederein omistukseen, joka rekisteröi aluksen Saksan lipun alle. Kotisatamaksi tuli Lyypekki. Tuolloin alus oli nimeltään M/S Railship III. Saman vuoden maaliskuussa alus aloitti liikennöinnin Hangon ja Travemünden välillä. 1. kesäkuuta 1998 reitiksi vaihtui Turku–Travemünde.[2]

Syyskuussa 2002 alus kastettiin Finnrunneriksi. 12. kesäkuuta 2003 alus törmäsi laituriin Travemündessa.[2] Nykyisen omistajan, norjalaisen Finland RoRo K/S:än haltuun alus päätyi 19. marraskuuta 2003. Finland RoRo K/S osti tuolloin myös neljä muuta alusta: M/S Transfinlandian, M/S Astrean, M/S Transbaltican ja M/S Finnriderin.[4] Uusi omistaja vuokrasi aluksen Finnlinesille. 25. maaliskuuta 2004 alus sai nimen Runner.[2]

Maaliskuussa 2005 Runnerin ja sisaralus Riderin puolalaiset miehistön jäsenet menivät lakkoon norjalaisen työnantajan alettua maksamaan heille Puolan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Tämän seurauksena heidän ansionsa putosivat yli 60 prosentilla. Aluksen 17-henkinen miehistö muodostui 14 puolalaisesta sekä kolmesta saksalaisesta. Runnerin norjalainen päällystö ei lakkoillut. Lakon aikana miehistö asui ja söi aluksessa. Saksalainen tuomioistuin totesi miehistön mukaan lakon lailliseksi. Lakko päättyi, kun alus siirrettiin Suomen lipun alle ja sinne tuli suomalainen miehistö. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Suomen Merimies-Unioni eivät vastustaneet lipunvaihtoa. Simo Zitting Suomen Merimies-Unionista kertoi olleensa yllättynyt, koska suomalaiset merimiehet saivat töitä.[5][6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Details for the ship Runner Vesseltracker.com. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g M/S RAILSHIP III Fakta om Fartyg. Viitattu 13.6.2008. (ruotsiksi)
  3. a b c Ship details: Runner Finnlines. Viitattu 2.5.2008.
  4. Christer Antson ja Seija Turunen: Finnlines on myynyt viisi alusta 19.11.2003. Finnlines Oy. Viitattu 11.11.2007.
  5. Miettunen, Hannu: Junalauttojen lakko päättyi miehistön ja lipun vaihtoon. Turun Sanomat, 25.3.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.5.2008.
  6. Miettunen, Hannu: Turun ja Saksan junalauttaliikenne katkesi palkkakiistaan. Turun Sanomat, 18.3.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.5.2008.


Aiheesta muuallaMuokkaa