Fenofibraatti
| |
Fenofibraatti
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| Propan-2-yyli-2-[4-(4-klooribentsoyyli)fenoksi]-2-metyylipropionaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C20H21ClO4 |
| Moolimassa | 360,818 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 80–81 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 60-90 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 99 %[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 20-22 h[2] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Fenofibraatti (C20H21ClO4) on niin kutsuttuihin fibraatteihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä kolesterolitasoa alentavana lääkeaineena.
Ominaisuudet ja käyttökohteet
muokkaaHuoneenlämpötilassa fenofibraatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta se liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin, kuten dietyylieetteriin, asetoniin, kloroformiin, bentseeniin ja hieman myös etanoliin.[1]
Muiden fibraattien tavoin fenofibraatti on aihiolääke, joka metaboloituu maksassa varsinaiseksi vaikuttavaksi aineenvaihduntatuotteeksi fenofibriinihapoksi. Yhdiste aktivoi lipidejä hajottavaa entsyymiä lipoproteiinilipaasia ja vähentää apolipoproteiini C-III:n tuotantoa, mikä laskee vapaiden triglyseridien määrää veressä ja LDL-kolesterolin määrää. Lisäksi fenofibraatti aktivoi peroksisomiproliferaattoriaktivoituja reseptoreja, mikä johtaa HDL-kolesterolipitoisuuden kasvuun.[2][3][4] Fenofibraattilääkityksen on todettu vähentävän sydänkohtauksen riskiä ja vähentävän sepelvaltimotaudin leikkaushoitotoimenpiteitä aikuistyypin diabetesta sairastavilla[5]. Myös diabetekseen usein liittyvän retinoplatian etenemistä voidaan hidastaa fenofibraatin avulla[6]. Lääkeainetta voidaan käyttää yhdessä statiinien[4] ja etsetimibin kanssa[7].
Haittavaikutukset
muokkaaFenofibraattihoidon haittavaikutuksia voivat olla vatsan ja ruuansulatuskanavan ärsytysoireet, maksaentsyymiarvojen kohoaminen, homokysteiinin pitoisuuden kasvaminen, lihaskivut ja kreatiinikinaasipitoisuuden kasvaminen, allerginen ihottuma ja sappikivet.[4][8]
Valmistus
muokkaaAnisoli ja p-klooribentsoyylikloridi reagoivat muodostaen 4-kloori-4′-metoksibentsofenonia. Tämä välituote demetyloidaan vetybromidin avulla 4-kloori-4′-hydroksibentsofenoniksi, josta saadaan fenofibraattia kolmella vaihtoehtoisella tavalla. Yhdiste voi reagoida emäksisissä olosuhteissa kloroformin ja asetonin kanssa fenofibriinihapoksi, joka esteröidään isopropanolin kanssa fenofibraatiksi, 4-kloori-4′-hydroksibentsofenonin ja 2-bromi-2-metyylipropaanihapon kanssa fenofibriinihapoksi, joka esteröidään kuten edellä tai 4-kloori-4′-hydroksibentsofenonin ja isopropyyli-2-bromi-2-metyylipropionaatin välisellä reaktiolla.[9][10]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 675. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 834-836. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)
- ↑ Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 3.2.2016
- ↑ a b c Timo Strandberg & Hannu Vanhanen: Dyslipidemioiden hoito. Duodecim, 2011, 127. vsk, nro 10, s. 1047-1052. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.2.2016.
- ↑ Erpo Pakkala: Fenofibraatti pienentää sydäntautivaaraa Mediuutiset. 15.11.2005. Viitattu 3.2.2016.
- ↑ Kustaa Hietala: Fenofibraattilääkitys ja tyypin 2 diabeetikoiden retinopatia Käypä hoito-suositus. 20.8.2014. Viitattu 3.2.2016.
- ↑ Christie M. Ballantyne: Clinical Lipidology, s. 291. Elsevier, 2014. ISBN 9780323287869. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Endocrine and Metabolic Drugs, s. 535-536. Elsevier, 2009. ISBN 9780444532718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 3.2.2016
- ↑ Ruben Vardanyan,Victor Hruby: Synthesis of Best-Seller Drugs, s. 294. Academic Press, 2016. ISBN 9780124114920. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)