Emil Aaltosen museo

museo Tampereella

Emil Aaltosen museo on Tampereen Pyynikinrinteellä sijaitseva museo, joka on avattu yleisölle 8. kesäkuuta 2004. Se esittelee teollistumisen kehitystä sekä vuorineuvos Emil Aaltosen elämäntyötä ja taidekokoelmaa. Museo toimii Pyynikinlinnassa, joka oli Aaltosen pitkäaikainen koti.[3][4]

Emil Aaltosen museo
Pyynikinlinna kesällä 2006
Pyynikinlinna kesällä 2006
Tyyppi kulttuurihistoriallinen museo[1]
Perustettu 2004
Sijainti Pyynikinlinna
Mariankatu 40
Pyynikinrinne, Tampere
Vierailijoita vuodessa 4 087 (2015)[1]
Ylläpitäjä Emil Aaltosen Säätiön Teollisen kulttuurin tutkimusrahasto[2]
Johtaja Mika Törmä[3]
Kotisivut Emil Aaltosen museo

Museo suljettiin Pyynikinlinnan remontin vuoksi joulukuussa 2019. Se avautuu uudelleen keväällä 2021.[5]

Emil Aaltosen taidekokoelmaMuokkaa

HistoriaMuokkaa

Emil Aaltonen oli jo nuorena kiinnostunut kulttuurista, ja 1920-luvun nousukaudella hän alkoi kerätä taidetta aktiivisesti. Parin vuosikymmenen aikana kenkätehtailija hankki omistukseensa noin 250 teosta. Aaltonen uskoi, että taiteella oli hyviä vaikutuksia ihmisiin. Niinpä tauluja pidettiin esillä muun muassa hänen tehtaidensa konttoreissa. Aaltonen myös lahjoitti taidetta eteenpäin. Sotamuseolle hän antoi muotokuvasarjan, jonka Antti Favén oli maalannut valkoisten upseereista. Aaltosen kuoleman jälkeen kokoelman teoksia on lahjoitettu Tampereen Taideyhdistykselle.[2][6]

TaiteilijatMuokkaa

Emil Aaltosen kokoelmassa on pääasiassa vanhaa suomalaista taidetta. Aaltonen arvosti etenkin taiteilijoita, jotka olivat teknisesti taitavia, hallitsivat aiheensa ja osasivat välittää tunnelmia. Hyvä taide oli hänen mielestään esittävää ja ihannoivaa. Aaltosen lempitaiteilijoihin kuuluikin Albert Edelfelt, jonka maalauksissa yhdistyivät realismi ja romantiikka. Modernismista Aaltonen ei innostunut, mutta hän sisällytti silti kokoelmaansa Gabriel Engbergin värikkäitä ekspressionistisia töitä.[2][6]

Kokoelman taiteilijoista Aleksander Lauréuksen ja Robert Wilhelm Ekmanin töissä näkyy romantiikan vaikutus ja ateljeemaalauksen pitkä perinne. Düsseldorfin koulukuntaa kokoelmassa edustavat Werner Holmberg, Victor Westerholm ja Fanny Churberg, jotka ottivat jo askelia ulkoilmamaalauksen suuntaan. Myöhempää suoranaisempaa naturalismia ja realismia seuranneita taiteilijoita kokoelmassa ovat Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik ja Fredrik Ahlstedt.[6]

Aaltonen hankki myös esimerkiksi Adolf von Beckerin, Hjalmar Munsterhjelmin sekä von Wrightin veljesten teoksia. Suomalaisen taiteen lisäksi kokoelmassa on jonkin verran ulkomaista vanhempaa maalaustaidetta.[4][6]

 
Albert Edelfelt, Uusmaalainen merimies, 1896. Öljy kankaalle, 61 × 46,5 cm.

TeoksiaMuokkaa

Aaltosen taidekokoelmassa on muun muassa seuraavat teokset:

LähteetMuokkaa

  1. a b Museotilasto.fi (Tilastohaku: vuosi 2015, Eemil Aaltosen museo, kaikki käynnit yhteensä; näytä tuloksissa museotyyppi.) Helsinki: Museovirasto. Viitattu 19.10.2016.
  2. a b c Rakkaudesta taiteeseen – kuvataidetta mesenaattien kokoelmista, s. 13–14. Tampere: Emil Aaltosen Säätiön Teollisen kulttuurin tutkimusrahasto, 2012. ISBN 978-952-99351-5-4.
  3. a b Yhteystiedot Tampere: Emil Aaltosen museo. Viitattu 21.8.2014.
  4. a b Pyynikinlinnan esittely Tampere: Emil Aaltosen museo. Viitattu 21.8.2014.
  5. Ajankohtaista Tampere: Emil Aaltosen museo. Viitattu 5.12.2019.
  6. a b c d e Emil Aaltosen taidekokoelma Tampere: Emil Aaltosen museo. Viitattu 21.8.2014.
  7. Rakkaudesta taiteeseen – kuvataidetta mesenaattien kokoelmista, s. 15, 19, 35–38, 41–42. Tampere: Emil Aaltosen Säätiön Teollisen kulttuurin tutkimusrahasto, 2012. ISBN 978-952-99351-5-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa