Victor Westerholm

suomalainen kuvataiteilija

Victor Axel Westerholm (4. tammikuuta 1860 Turku19. marraskuuta 1919 Turku) oli suomalainen taidemaalari ja professori, jota usein kutsutaan viimeiseksi Düsseldorfin koulun käyneeksi taiteilijaksi. Hän toimi Turun taidemuseon johtajana eli intendenttinä ja perusti Ahvenanmaalle Önningebyn taiteilijasiirtokunnan.[1]

Victor Westerholm
Victor Westerholm noin 1914–1919
Victor Westerholm noin 1914–1919
Henkilötiedot
Koko nimi Victor Axel Westerholm
Syntynyt4. tammikuuta 1860
Turku
Kuollut19. marraskuuta 1919 (59 vuotta)
Turku

Opinnot ja taiteellinen työMuokkaa

 
Maalaamassa vuonna 1907.

Westerholm opiskeli Suomen Taideyhdistyksien piirustuskoulussa Turussa 1869–1879. Jatkokoulutus ulkomailla kuului ajan tapoihin. Westerholmia on sanottu viimeiseksi Düsseldorfin koulun käyneeksi. Hän opiskeli ensin Düsseldorfin taideakatemiassa 1870- ja 1880-luvuilla, Saksan jälkeen myös Pariisissa.

Westerholm debytoi taiteilijana vuonna 1876. Hän osallistui melko harvakseltaan ulkomaisiin näyttelyihin vaikka hän oleskeli runsaasti ulkomaisissa alan kouluissa. Hänen nuoruusaikainen esikuvansa oli Werner Holmberg, jonka jalanjäljissä hän oli Düsseldorfiinkin lähtenyt. Westerholmin taidetta vuosina 1881–1886 leimasi ulkoilmarealismin taidesuunta. Tässä suuntauksessa kuvattiin tarkasti luontonäkymiä kulloistakin säätilaa myöten. Erityisesti Westerholmin työ Eckerö postbrygga (1885) ilmentää tätä. Düsseldorfissa omaksuttu ateljeetyyli alkoi kuitenkin jäädä sivuun, kun Ranskan matkalla 1882 saadut vaikutteet veivät Westerholmia impressionismiin. Impressionisminen maalaus Björkhage (1888) nosti Westerholmin Suomen taiteen kärkikaartiin. Toisaalta se jäi tämän suunnan kokeiluksi, ja impressionismi ilmeni seuraavissa töissä vähäeleisemmin (niin sanottu tunnelmaimpressionismi). Vuodesta 1893 Westerholm siirtyi uusromantiikkaan, kuvaamaan Ahvenanmaata herooisin sävyin. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kiinnostui Kymijoen ja muiden jokimaisemien kuvaamisesta erityisesti talviasussaan.[1]

Victor Westerholm opetti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa 1880-luvulla ja oli koulun johtaja useamman vuosikymmenen ajan. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Wäinö Aaltonen ja Juho Rissanen.[1] Hän oli myös Turun taidemuseon ensimmäinen intendentti vuosina 1891–1919.

YksityiselämäMuokkaa

 
Hilma Alanderin kanssa 1884
 
Elin Danielson-Gambogin maalaama muotokuva Hilma-vaimosta[a]
 
Hilma-vaimon ja Greta-tyttären kanssa 1889

Vuonna 1885 hän meni naimisiin Hilma Alanderin kanssa. Heille syntyi yksi tytär, Greta Westerholm. Vuoden 1919 syksyllä hän sairastui influenssaan, joka sitten muuttui keuhkokuumeeksi, joka koitui kuolemaksi marraskuussa.[3]

TeoksiaMuokkaa

Westerholmin teoksia omistaa muun muassa Ateneumin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, Hämeenlinnan taidemuseo, Turun taidemuseo, Lahden taidemuseo, Gösta Serlachiuksen taidemuseo ja Gyllenbergin taidemuseo.

HuomionosoituksetMuokkaa

  • I palkinto dukaattikilpailussa 1881
  • kultamitali taide- ja taideteollisuusnäyttelyssä Helsingissä 1885
  • I palkinto valtion maalauskilpailussa 1889 ja 1897
  • Hopeamitali Pariisin maailmannäyttelyssä, Ranska 1900
  • Professorin nimi ja arvo 1918 laajan elämäntyön ansiosta
  • Suomen Taiteilijaseuran kunniajäsenyys 1919
  • Nauvossa kiertävä luontopolku on saanut Victor Westerholmin mukaan nimen Westerholminpolku.

Katso myösMuokkaa

HuomiolistaMuokkaa

  1. Maalaus voitti pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyssä 1889[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7814, art. Westerholm, Victor. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
  2. Sini Kuvaja: Tunnetko tämän taiteen kultakauden mestarin Noormarkusta? Aikansa kapinallinen eli ja maalasi rohkeasti Satakunnan Kansa. 18.2.2017. Viitattu 9.7.2020.
  3. Aimo Reitala: Westerholm, Victor (1860 - 1919) Kansallisbiografia. 23.9.2015. Viitattu 9.7.2020.
  4. Timo Valjakka: Hienovaraisesti poliittinen maalaus katsoo länteen Venäjän keisarikunnan läntisimmällä kohdalla Ahvenanmaalla Helsingin Sanomat. 30.5.2020. Viitattu 5.8.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa