Avaa päävalikko

Ekofasismi

radikaali luonnonsuojeluaate

Ekofasismi on radikaali luonnonsuojeluaate, jonka mukaan elämää tulisi suojella totalitaristisen hallinnon keinoin, joilla kansalaisia kontrolloidaan erittäin tiukasti. Aatteen nimitys viittaa fasismiin, ja jotkin ryhmät ovat avoimesti käyttäneet sitä itsestään.[1]

Ekofasismi voidaan lukea yhdeksi ympäristöfilosofian syväekologiseksi suuntaukseksi. Sen lähtökohtana on luonnon suojeleminen luonnon itsensä vuoksi eikä ihmisen oman edun ajamiseksi. Ihmisen vaikutus luontoon on pyrittävä supistamaan minimiin, minkä katsotaan edellyttävän erityisesti jyrkkää ihmisväestön vähentämistä.[2]

Ekofasistit ovat huolestuneita väestönkasvun vaikutuksesta maapalloon, ja he kannattavat maapallon väestön vähentämistä ja eugeniikkaa. Ekofasistiksi määritelty Pentti Linkola pitää liikakansoitusta ympäristön tuhoutumisen syynä ja suhtautuu myös demokratiaan epäilevästi. Moni ekofasisti vastustaa maahanmuuttoa siksi, että se pahentaa ylikansoitusta kohdemaissa ja sitä kautta tuhoaa luontoa eri tavoin. Maahanmuuttajien ei myöskään uskota kunnioittavan uuden maansa luontoa samalla tavalla kuin alkuperäisväestö.[3]

Ekofasismilla on erilaisia muotoja. Monia ekofasisteja yhdistäviä käsityksiä ovat esimerkiksi veganismi, monikulturismin vastustus, valkoinen nationalismi, kertakäyttömuovin käytön vastustus, juutalaisvastaisuus sekä kiinnostus skandinaaviseen mytologiaan, jossa jotkut ekofasistit sanovat arvostavansa sen luontokuvastoa ja esi-isien palvontaa.[3]

Tunnettuja ekofasisteiksi leimattuja henkilöitä ovat Pentti Linkola, Savitri Devi, Julius Evola ja Herbert Gruhl.

Jotkut joukkomurhaajat ovat kutsuneet itseään ekofasisteiksi tai julkaisseet ekofasistisia kannanottoja ennen surmatekoaan. Tällaisia ovat Brenton Tarrant, Uuden-Seelannin moskeijaiskujen pääepäilty[4] ja Patrick Crusius, 20 ihmisen joukkomurhasta El Pasossa elokuussa 2019 epäilty. Vahvistamattomien tietojen mukaan Crusius siteerasi Tarrantin manifestoa ja kertoi pyrkivänsä vähentämään ihmisten määrää ympäristön pelastamiseksi.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Olli Tammilehto: Ekofasismista ekohumanismiin tammilehto.info. 1979. Viitattu 19.3.2019.
  2. Oksa, Juha: Antihumanismista antroposentrismiin. Ympäristöfilosofia ja ihmisen maailmassa oleminen. Tampereen yliopisto, Yhdyskuntatieteiden laitos, aluetieteen pro gradu -tutkielma, 2005.
  3. a b Sarah Manavis: Eco-fascism: The ideology marrying environmentalism and white supremacy thriving online New Statesman. 21.9.2018. Viitattu 16.3.2019.
  4. Australian gunman opens fire in Christchurch mosque terror attack Daily Telegraph. 15.3.2019. Viitattu 16.3.2019.
  5. Alexander C. Kaufman: El Paso Terrorism Suspect’s Alleged Manifesto Highlights Eco-Fascism’s Revival Huffpost. 4.8.2019. Viitattu 5.8.2019.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.