Wikipedia

Syväekologia

maailmankatsomus, joka korostaa ihmisen yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa

Syväekologia on maailmankatsomus, joka korostaa ihmisen yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa. Syväekologian mukaan elämää tulee kunnioittaa ja luonnolla ja biodiversiteetillä on itseisarvo. Ihmisillä ei katsota olevan oikeutta tyydyttää toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella. Syväekologia korostaa elämistä harmoniassa luonnon kanssa ja vastustaa tarpeetonta kulutusta.[1]

Norjalainen filosofi Arne Næss muotoili syväekologian käsitteen ja periaatteet ensimmäisen kerran vuonna 1972 Bukarestissa konferensissa nimeltä 3rd World Future Research Conference. Konferenssiesitelmässään Næss tekee eron "pinnalliseen ekologiaan" ja "syväekologiaan".[2]

Næssin mukaan syväekologia perustuu kaiken elämän moraaliseen kunnioittamiseen. Katsomus sisältää humanismin, mutta laajentaa sen periaatteita myös ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Næssin ajatteluun vaikuttivat filosofi Baruch Spinoza ja väkivallan vastustaja Mahatma Gandhi. Lisäksi Næssin syväekologiaan vaikutti voimakkaasti Martin Heideggerin teknologiakritiikki.[3] Næss katsoi, että väkivalta ja muiden elollisten, niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden, vahingoittaminen on aina väärin.[1]

Syväekologian periaatteet ja ekosofi N muokkaa

Arne Næssin kehittämät syväekologian periaatteet:[4][Huom 1]

  1. Inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän hyvinvointi ja kukoistaminen maapallolla on itseisarvo. Ei-inhimillisen elämän arvo ei riipu sen hyödyllisyydestä ihmisen tarkoituksiin.
  2. Myös elämänmuotojen rikkaus ja monimuotoisuus ovat arvoja itsessään, ja ne myötävaikuttavat inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän kukoistamiseen maapallolla.
  3. Ihmisillä ei ole oikeutta vähentää tätä rikkautta ja monimuotoisuutta muuten kuin tyydyttääkseen välttämättömät tarpeensa.
  4. Pyrkimys ihmiselämän ja kulttuurien kukoistamiseen sekä pyrkimys ihmisten väkiluvun laskemiseen ovat sopusoinnussa keskenään.
  5. Nykyinen ihmisen aiheuttama häiriö ei-inhimilliselle elämälle on kohtuuton, ja tilanne on huononemassa nopeasti.
  6. Siksi ihmisten toiminnan ja sen perusteiden on muututtava. Muutos vaikuttaa talouselämän, teknologian ja ideologian perusrakenteisiin.
  7. Ideologinen muutos on pääasiassa muutosta kohti elämän laadun ja itseisarvon kunnioittamista, ei pitämistä kiinni elintason kohoamisesta. Laadun ja määrän ero tiedostetaan syvällisesti.
  8. Kaikilla, jotka hyväksyvät edellä luetellut kohdat, on velvollisuus osallistua suoraan tai välillisesti tämän välttämättömän muutoksen aikaansaamiseen.

Näiden periaatteiden pohjalta Næss kehitti ajattelumallin, jota hän kutsui nimeltä ”ekosofi N”. Ekosofialla hän tarkoitti viisautta elämisessä ja asumisessa. Ekosofi N on Næssin henkilökohtainen ekosofia.[4] Hänen mukaansa jokainen yksilö, yhteisö ja kulttuuri kehittää omat periaatteensa omista lähtökohdistaan käsin.[1]

Syväekologia Suomessa muokkaa

Suomessa syväekologiaa edustavat Elonkehä-lehti ja Vihreä Elämänsuojelun Liitto.[1][4] Vihreä Elämänsuojelun Liitto perustettiin vuonna 1987 ja sitä olivat perustamassa muun muassa Pentti Linkola, Eero Paloheimo ja Matti Sarmela.[4]

Tunnettuja syväekologeja muokkaa

Katso myös= muokkaa

Huomautukset muokkaa

  1. ↑ Kirjasta Vilkka, Leena: Ympäristöetiikka – Vastuu luonnosta, eläimistä ja tulevista sukupolvista. Yliopistopaino, 1993. ISBN 951-570-154-6.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Elonkehä.
  2. ↑ Peder Anker: Deep ecology in Bucharest. The Trumpeter, {{{Vuosi}}}. Artikkelin verkkoversio. en
  3. ↑ View of Heidegger, Postmodern Theory and Deep Ecology | The Trumpeter trumpeter.athabascau.ca. Viitattu 2.7.2019.
  4. ↑ a b c d Vihreä Elämänsuojelun Liitto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syväekologia&oldid=22312027”