Liikakansoitus

Liikakansoitus tai ylikansoitus on ihmislajiin kohdistuva erikoistapaus tilanteesta, jossa eliöiden lukumäärä ylittää elinympäristön kantokyvyn. Näin termeillä viitataan erityisesti ihmisen liialliseen määrään maapallolla.

Ylikansoitus näkyy myös katukuvassa.

Valtioiden väestötiheys neliökilometriä kohden. (2007)

Alueet, joissa korkea väestötiheys (1994)

Ihmispopulaation nopea kasvaminen viimeisen kahden vuosisadan aikana on herättänyt huolia siitä, että ihmisiä on maapallolla liikaa tai että ihmisiä olisi tulevaisuudessa liikaa, ja että planeetta ei välttämättä pysty ylläpitämään nykyistä tai sitä suurempaa populaatiota. Ihmispopulaatio on jatkanut kasvamistaan mustan surman jälkeen tauotta, ja 1800-luvun alussa maailman väkiluku oli ensimmäistä kertaa yli miljardin. Eliniänodotteen kasvu ja resurssien saatavuus teollisen- ja vihreän vallankumouksen seurauksena johti populaation nopeaan kasvuun maailmanlaajuisesti. 1960-luvulle tultaessa ihmisten määrä saavutti kolme miljardia, ja se tuplaantui kuuteen miljardiin seuraavien neljän vuosikymmenen aikana. Vuonna 2019 väkiluku oli noin 7,7 miljardia, ja vuosittainen kasvu 1,07 prosenttia, noin puolet 2,09 prosentin huipusta vuonna 1968. Tämänhetkiset ennusteet näyttävät tasaista madaltumista populaation kasvuvauhdissa. Ihmispopulaation ennustetaan kuitenkin kohoavan 10,9:een miljardiin vuoteen 2100 mennessä.

Nykyinen väestönkasvu, lisääntyvä resurssien käyttäminen ja niiden aiheuttamat ympäristöongelmat ovat vakava uhka maapallon luonnontaloudelle.

Määritelmä

Liikakansoitus ei riipu ainoastaan populaation koosta ja tiheydestä, vaan myös sen mittasuhteesta käytettävissä oleviin resursseihin, sekä siitä, kuinka ne käytetään ja miten ne jakautuvat populaation sisällä. Liikakansoitus voi olla seuraus esimerkiksi lisääntyneestä syntyvyydestä, pienentyneestä kuolleisuudesta lääketieteen kehittymisen ansiosta, lisääntyneestä maahanmuutosta tai resurssien loppumisesta tietyllä alueella. Erittäin harvaankin asuttu alue voi olla liikakansoitettu, mikäli alueella on erittäin vähäinen tai mitätön kyky ylläpitää elämää.

Asioita, jotka tulee ottaa huomioon määritettäessä onko alue liikakansoitettu, ovat muun muassa puhdas juomavesi ja hengitysilma, ruoka, suoja, lämpö, sekä muut tekijät, jotka ovat välttämättömiä ihmiselämälle.

Huolestuneisuus

Huolestuneisuus liikakansoittumisesta on verraten uutta. Ihmispopulaatiot ovat kautta historian kasvaneet suhteellisen hitaasti huolimatta korkeasta syntyvyydestä. Syynä tähän ovat populaatiota pienentävät tekijät kuten sodat, kulkutaudit ja korkea imeväiskuolleisuus.

1800-luvulle mennessä maailman väkiluku oli kohonnut yli miljardin yksilön. Thomas Malthus ennusti, että ihmiskunta kasvaisi tietyssä vaiheessa yli käytettävissä olevien resurssien, sillä rajallinen määrä maata ei pysty ylläpitämään loputtomasti kasvavaa populaatiota.

Tuleva väestönkasvu

Arvio ihmisten määrästä 10 000 eaa. - 2000 jaa.

Väestönkasvu tapahtuu nykyään enimmäkseen kehitysmaissa.

YK:n vuoden 2019 ennusteen mukaan vuonna 2100 maailmassa on 10,9 miljardia ihmistä, ja sen jälkeen väkiluku alkaa hitaasti laskea. Eräiden asiantuntijoiden mukaan väkiluku on 9 miljardia vuonna 2050, minkä jälkeen se alkaa laskea.

Tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan hedelmällisyysluku on ongelmallisen korkea enää vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa esimerkiksi hiilipäästöt ovat muutenkin vähäisiä, joten väestönkasvu ei ole keskeistä ilmastonmuutokselle. Muualla väestön ikärakenne alkaa olla suurempi ongelma. Vielä 1970-luvulla peloteltiin maailman väkiluvun kasvavan 20-30 miljardiin, vaikka tällaista ei ole näköpiirissä.

Myös Osmo Soininvaara toteaa hedelmällisyyslukujen laskeneen kestävälle tasolle muualla kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa sielläkin ne ovat laskeneet seitsemästä viiteen. Siksi hän puolustaa YK:n väestöohjelman rahoitusta.

Kiinan väestönkasvu on jo huolestuttavan alhainen, alle 0,55 %. Tämä uhkaa aiheuttaa vakavan huoltosuhdeongelman. Lisäksi poikia syntyy 18 % enemmän kuin tyttöjä, mikä voi lähivuosikymmeninä aiheuttaa vakavaa epävakautta.

Aiemmat ennusteet ja maapallon kantokyky

1900-luvun lopulla ensin väestön väitettiin räjähtävän, sitten ennuste pudotettiin 15 miljardiin, sitten 12 miljardiin, sitten 10 miljardiin. Muissakin tuomiopäivänennusteissa on ensin esitetty aivan perustelemattoman liioiteltuja väitteitä, joita on sittemmin vaivihkaa pienennetty myöntämättä virhettä.

Esimerkiksi väestöguru Paul Ehrlich väitti, että globaalit nälänhädät tappaisivat miljardeja 1970- ja 1980-luvuilla, mikä olisikin pitänyt paikkansa ilman Vihreää vallankumousta, mutta aliravittujen määrä romahtikin. Alarmismi on synnyttänyt myös vaatimuksia yksilönvapauden rajoittamisesta. Ehrlich vaati väestönkasvun rajoittamista pakkokeinoin.. Myös Pentti Linkola on vaatinut syntyvyyden rajoittamista ja kannattanut väkivaltaista väestön vähentämistä.

Vielä vuonna 1962 asiantuntijat kiistelivät YK:ssa siitä, pystytäänkö ikinä tuottamaan ruokaa 3 miljardille ihmiselle (silloinen väkiluku). Puolet maailman väestöstä näki tuolloin nälkää.

Jo pelkän 1960-luvun teknologian avulla maapallo elättäisi Harvardin yliopiston Roger Revellen mukaan 40 miljardia ihmistä, Colin Clarkin mukaan 157 miljardia. Michael Lindin mukaan teknologian kehitys on monesti tehnyt virheellisiksi esitetyt arviot maapallon kantokyvystä. Nälänhädät ovat tyypillisesti johtuneet omavaraisuuteen pyrkivästä politiikasta.

Ruoan- ja energiantuotantoa on pystytty lisäämään nopeammin kuin väestömäärä on kasvanut ja raaka-aineiden niukkuuskin on vähentynyt (reaalihinnoilla mitattuna). Väestön 6-kertaistuessa 1776-1975 maailman reaalinen kansantuote 80-kertaistui.

Väestönkasvun syyt

Professori Hans Roslingin mukaan lapsikuolleisuuden vähentäminen on tehokkain tapa vähentää väestönkasvua. Korkea lapsikuolleisuus saa ihmiset hankkimaan sitäkin enemmän lapsia. Ravinto, rokotteet, perhesuunnittelu, naisten aseman parantaminen ja tyttöjen koulutus vähentävät lapsikuolleisuutta. Punainen Risti ja Väestöliitto tekevät tällaisia projekteja.

Katso myös

• Syntyvyyden säännöstely
• Väestö
• Väestöllinen muuntuminen
• Väestönkasvu
• Väestötiheys

Kirjallisuutta

Suomeksi

• Alkio, Paula: Pallo hukassa?. Helsinki: Väestöliitto, 1999. ISBN 952-9605-55-2
• Aulio, Kai: Kasvun rajoilla? Väestönkasvun, ravinnontuotannon ja luonnonvarojen käytön tehokkuus ja tulevaisuuden näkymät. Turku: Ympäristöliike, 1990. ISBN 952-90-1691-3
• Brown, Lester R. ym.: Elämän merkit: Maapallon ympäristötilastot. ((Vital signs: The trends that are shaping our future, 1993.) Julkaisija: Worldwatch-instituutti. Kääntänyt Ilari Kiema) Helsinki: Gaudeamus, 1993. ISBN 951-662-578-9
• Lahdenperä, Johan: Maailman juoni: Tekojen tarkoittamattomat seuraukset. (Erottaja-sarja) Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-226-8

Englanniksi

• Barrett, Hazel R.: Population geography. Harlow: Oliver & Boyd, 1996. ISBN 0-05-004507-5
• Cohen, Joel E.: How many people can the earth support. New York: W. W. Norton, 1996. ISBN 0-393-31495-2
• Dyson, Tim: Population and food: Global trends and future prospects. Lontoo: Routledge, 1996. ISBN 0-415-11975-8
• Ehrlich, Paul R. & Ehrlich, Anne H.: The population explosion. New York: Simon and Schuster, 1990. ISBN 0-671-73294-3
• Graham-Smith, Francis (toim.): Population – the complex reality: A report of the Population Summit of the world's scientific academies. Lontoo: Royal Society, 1994. ISBN 0-85403-484-6

Aiheesta muualla

• Vidal, John: It should not be controversial to say a population of 8 billion will have a grave impact on the climate. The Guardian 15.11.2022. (englanniksi)