EHF (taajuusalue)

EHF (erittäin korkea taajuus, millimetriaallot[1][2], engl. Extremely High Frequency[3]) on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 30 GHz–300 GHz:n radioaallot (aallopituusalue 1 –10 mm; 'millimetriaallot')[3][4]. EHF on akronyymi englannin kielen sanoista 'Extremely High Frequency' (suom. erittäin korkea taajuus).[3]

ITU:n määrittelemät radiotaajuusalueet

EHF-aallot kantavat vain muutaman kilometrin, mutta samalla niiden havaitseminen, kuuntelu ja häirintä on lähialuetta lukuun ottamatta lähes mahdotonta.

Voimakkaasti suuntaava antenni on mahdollista saada erittäin pieneen tilaan.lähde?

Sääilmiöt, lähinnä sade, vaikeuttavat merkittävästi millimetriaaltojen etenemistä. Myös perusvaimennus ilmakehässä on niin suurta.lähde?

Radioaallon taajuuden kasvaessa ensimmäinen suuri ilmakehän aiheuttama lisävaimennus on 60 GHz:n kohdalla.lähde?

Taajuusalueen käyttökelpoisuutta lisää ratkaisevasti mikropiirien valmistuksen siirtyminen 1980-luvun lopulla kyseiselle alueelle (vrt. MIMIC)selvennä.

LähteetMuokkaa

  1. Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 6.10.2021.
  2. J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 6.10.2021.
  3. a b c Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)
  4. Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149. (englanniksi)